Johonkin aikaan tänä keväänä Intian väkiluku ohitti vuosisatojen ajan maailman runsasväkisimmän maan asemaa hallussaan pitäneen Kiinan väkiluvun.

Intialaisia on nyt 1,430 miljardia, kiinalaisia 1,425 miljardia. Molemmat kansakunnat ovat käsittämättömän suuria. Kolmannella sijalla väkilukuvertailussa on nimittäin Yhdysvallat, jossa asuu ”vain” 340 miljoonaa ihmistä.

Seuraavina tulee vielä 12 sellaista maata, joissa on yli sata miljoonaa asukasta. Tässä joukossa, samoin kuin seuraavassa alle sadan miljoonan maiden joukossa on monia sellaisia maita, joiden väestönkasvu on viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana ollut liki rakettimaista – esimerkkeinä Pakistan, Nigeria ja Etiopia. Mutta suurten joukkoon mahtuu myös suhteellisen hitaasti kasvavia maita, kuten Brasilia, tai stabiileja tai jopa pienentyvän väestön maita, kuten Venäjä, Japani ja Saksa.

Samaa voi tietenkin sanoa myös väestöltään paljon pienemmistä maista.

YK:N TILASTOLLISTEN arvioiden mukaan maapallon väestön määrä saattoi Kristuksen syntymän aikoihin olla noin 230 miljoonaa. Martti Lutherin nuoruudessa vuonna 1500 oli väkeä arviolta jo hieman yli 500 miljoonaa. Napoleonin sotien aikaan noin vuonna 1800 ihmiskunnan koko rikkoi miljardin rajan.

Vuonna 1960 avaruusajan alettua ihmisiä oli maailmassa noin kolme miljardia. Sen jälkeinen kasvu on ollut räjähdysmäistä – 2020-luvulla ihmiskunta on ylittänyt kahdeksan miljardin ihmisen rajan.

Vaikka väestönkasvu on maailman eräissä osissa edelleen voimakasta, on maailman väestön keskimääräinen vuosittainen kasvuvauhti kuitenkin jo vuosikymmenien ajan hidastunut. Vuonna 1963 se oli vielä 2,3 prosenttia. Sen jälkeen se on jatkuvasti pienentynyt, ollen nyt alle prosentin luokkaa: lapsia syntyy entistä vähemmän. Toisaalta terveydentilan ja ravitsemuksen paraneminen turvaavat yhä useamman lapsen ja aikuisen eloonjäämisen ja pitkän elämän.

Väestönkasvun hidastumisesta huolimatta YK on ennustanut maailman väestön kasvavan vuoteen 2050 mennessä vielä 9,7 miljardiin. Vuoden 2100 skenaariossa YK:n ennusteet arvioivat maailman väkiluvuksi peräti 10,4 miljardia. Kestääkö planeetta tuollaisen väkimäärän?

Väestöräjähdys keskittyy tällä hetkellä Afrikkaan. Siellä esimerkkinä mainitaan usein Nigeria, jossa tällä hetkellä asuu arviolta 224 miljoonaa ihmistä. Mutta vuonna 2050 maan väkiluvun ennustetaan yltävän 377 miljoonaan.

Muita voimakkaasti kasvavia suuria afrikkalaisia kansakuntia ovat tällä hetkellä 127-miljoonainen Etiopia, 113-miljoonainen Egypti ja hieman yli satamiljoonainen Kongo. Myös monet muut Afrikan maat kasvavat.

Sen sijaan maanosan vauraimman ja teollistuneimman maan, nyt 60-miljoonaisen Etelä-Afrikan väestönkasvu hidastuu ja ennusteiden mukaan seisahtuu.

Akrobatiaa paikallisessa
Sirkus-akatemiassa opiskelleita lapsia Nigerian pääkaupungissa Lagosissa. Maapallon runsasväkisimpiin maihin lukeutuvan Nigerian räjähdysmäinen väestönkasvu asettaa suuria haasteita myös koulutuksella ja työllisyydelle. Kuva: Emmanuel Osodi/Anagolu Agency/Abacapress

AFRIKAN KASVUSTA huolimatta Aasia pysyy silti YK:n ennusteiden mukaan ylivoimaisesti runsasväkisimpänä maanosana. Maailman väekkäimmässä maassa Intiassa on ennusteiden mukaan vuonna 2050 peräti 1,67 miljardia ihmistä.

Väestömäärän kakkonen Kiina kamppaili kauan liikakansoitus-ennusteiden kanssa. Tämä johti maan kommunistisen hallinnon ajamaan kuuluisaan yhden lapsen politiikkaan, josta maa hiljattain kuitenkin luopui. Uudeksi uhaksi on näet Kiinassakin noussut se, saadaanko tulevaisuudessa tarpeeksi uutta työvoimaa. Kiinan väestöennuste vuodelle 2050 on kutistuva: silloin kiinalaisia olisi enää ”vain” 1,38 miljardia.

Muita Aasian runsasväkisiä ja edelleen kohisten kasvavia maita ovat 278-miljoonainen Indonesia, joka kasvaisi vuoteen 2050 mennessä 317 miljoonaan, sekä Pakistan (nyt 241 miljoonaa), Filippiinit (117 miljoonaa) ja Vietnam (99 miljoonaa). Väestönkasvu on nopeaa myös Keski-Aasiassa, esimerkiksi Kazakstanissa ja Uzbekistanissa.

Sen sijaan nyt 123-miljoonaisen Japanin väestö on pienentynyt nopeasti jo vuodesta 2010 alkaen. Kiinan tavoin kulttuurisesti sulkeutunut ja omaperäinen maa on vaikeiden perhe- ja työvoimapoliittisten ja maahanmuuttoa koskevien ratkaisujen edessä. Mielenkiintoisesti myös 71-miljoonaisen Thaimaan väestönkasvu on pysähtymässä.

Ylikansoitus ja köyhyys voivat olla monella tavalla ongelmallisia. Kaupunkien paisuminen syö kuitenkin usein viljelys- tai metsämaata. Puhdas vesi ja monet muut resurssit voivat käydä vähiin, aiheuttaen kriisejä.

Väestökriisit voivat myös haastaa hyvää hallintoa, demokratiaa ja ihmisoikeuksien toteutumista. Jos väestönkasvuun toisaalta liittyy vaurastumista ja elintason nousua, sen seuraukset ovat paremmin hallittavissa. Saastuminen ja hiilijalanjäljen kasvu voivat silti olla suuria ongelmia.

Suurin huoli on, pystyykö maapallo ruokkimaan kasvavan väestönsä? Voimakkaimman väestönkasvun alueilla Afrikassa ja Aasiassa on ravinnontuotannollisesti omavaraisten maiden ohessa myös vaihtelevasti tuontiruoasta riippuvaisia maita: niiden oma, usein pienviljelyyn pohjautuva ruoantuotanto ei aina riitä tai pärjää kilpailussa teollisesti tuotetun tuontiruoan kanssa.

Varsinkin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Venäjällä ja Australiassa on toistaiseksi ravinnontuotantoa yli oman tarpeen ja vientiin. Myös Kiina ja Intia ovat suuria ravinnon tuottajia.

Ilmastonmuutoksen eteneminen ei lupaa hyvää esimerkiksi Afrikalle. Kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt tuhoavat satoja ja heikentävät elämän edellytyksiä.

Oma iso väestönkasvun luoma ongelmansa ovat koulutuksen riittämättömyys ja työttömyys. Eri maiden ja niiden osien välillä voi olla suuria eroja, mutta yleistäen varsinkin Afrikan, Lähi-idän ja Etelä-Aasian nuorista osa jää edelleen vaille hyvää peruskoulutusta. Myöhemmin työttömyys ja vajaatyöllisyys ovat yleisiä. Tällaisella on myös yhteiskunnallisia seurauksia.

EUROOPAN MENNEIDEN vuosisatojen väestöpainetta helpotti siirtolaisuus Amerikoihin ja Australiaan. Mutta 1900-luvulla Euroopan kasvu hidastui. Varsinkin läntisen Euroopan väestönkasvu on jo vuosikymmenien ajan perustunut vain maahanmuuttoon. Silti Euroopan osuus maailman väestöstä pienenee.

1990-luvulta lähtien Euroopan unionin itäisimmän osan uusissa jäsenmaissa on tapahtunut dramaattista väestön määrän romahtamista. Taustalla ovat vähäinen syntyvyys ja massiivinen muutto varsinkin EU:n länsiosiin.

Esimerkiksi Latviassa asui Neuvostoliiton loppuhvaiheessa 1989 yhteensä 2,6 miljoonaa ihmistä – tällä hetkellä vain kaksi miljoonaa. Liettuan ja Viron kehitys on ollut samankaltaista. Romanian väkiluku on samassa ajassa romahtanut 23 miljoonasta 19 miljoonaan, Bulgarian 9 miljoonasta 6,5 miljoonaan. Näin nopea väestön kutistuminen on harvinaista ja potentiaalisesti ongelmallista.

Oma mielenkiintoinen tapauksensa on Venäjä. Väestöään jo pitkään menettäneen valtaisan laajan maan väkiluku on tällä hetkellä 145 miljoonaa, mutta vuonna 2050 ennusteiden mukaan yli 10 miljoonaa vähemmän.

Amerikkojen väestönkasvu on nykyisin entistä maltillisempaa. Maahanmuutosta johtuen varsinkin Yhdysvallat ja Kanada kuitenkin kasvavat ennusteiden mukaan vielä kauan. Aiemmin suuren syntyvyyden vuoksi väestöään lisänneet 128-miljoonainen Meksiko ja 216-miljoonainen Brasilia – ja monet alueen pienemmät maat – näkevät ennusteiden mukaan väestönkasvunsa taittuvan 2040-luvulla.

VÄESTÖNMUUTOKSET VAIKUTTAVAT myös uskontoihin. Lienee oletettavaa, että esimerkiksi islamin merkitys maailmassa lisääntyy entisestään, kun Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan väestö kasvaa.

Mutta toisaalta myös kristittyjen määrä lisääntyy, varsinkin Afrikassa. Voisi myös olettaa, että kasvavat etelän kirkot nousevat entistä voimakkaammin osaansa ekumeenisissa yhteyksissä ja kirkollisissa maailmanjärjestöissä. Jos kristityn prototyyppi vielä 50 vuotta sitten oli länsimainen mies, on hänen paikkansa ottanut Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa elävä nainen.

Intian kasvu lisää hindulaisten (ja muslimien) määrää, Taka-Intian maiden kasvu taas buddhalaisten määrää.

On mielenkiintoista, tuleeko Afrikan ja Aasian kasvava väestö muuttamaan maailmaa globaalisti näköisekseen. Siirtyisikö uusia markkinoita etsivää valmistavaa teollisuutta Afrikkaan? Mikäli kasvu merkitsisi myös vaurastumista, leviäisikö kaupallisen merkityksen lisäksi maailmalle uudenlaista afrikkalaista ja aasialaista kulttuurista ja muuta ”pehmeää” valtaa? Muotia, ruokaa, musiikkia, kirjallisuutta, elokuvia? Kasvaisiko kiinan, hindin, arabian tai swahilin kielien globaalin osaamisen tarve?

Latvian pääkaupunki Riika on saanut osansa koko maan kokemasta väestön pienenemisestä. Neuvostoajan lopussa vuonna 1989 Riiassa asui yli 900 000 ihmistä. Nykyisin kaupungin väkiluku on vain noin 620 000. Kuva: Jussi Rytkönen

MAAILMAN VÄESTÖMUUTOKSET seurauksineen ovat myös poliittisia kysymyksiä. Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen arvioi esimerkiksi Nigerian lähivuosikymmenten huikeiden väestöennusteiden näkymisen medioissa aiempaa enemmän lisäävän osaltaan maan painoarvoa maailmanpolitiikan tulevaisuuspohdinnoissa.

– Se on yksi kannustin sille, että väestönkasvussa on mahdollista nähdä kasvavan valtion vinkkelistä hyviäkin puolia, Teivainen sanoo.

Euroopan vinkkelistä taas yksi ilmeinen seuraus on Teivaisen mukaan kasvava paine ihmisten liikkumiselle kohti pohjoista.

– Siirtolaisuus lisääntynee myös Afrikan sisällä, mutta väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen heikentämien elinolojen yhdistelmä saattaa laukaista paljon nykyistä suurempaa siirtolaisuutta. Se saattaa tuoda sekä uusia jännitteitä että yhteistyökannusteita Euroopan ja Afrikan välisiin suhteisiin.

Väestönkasvu voi toisaalta Teivaisen mukaan myös lisätä minkä tahansa maan houkuttelevuutta vaikkapa kulutustuotteita valmistaville yrityksille.

YHDYSVALTOJEN VÄESTÖ kasvaa maahanmuutosta johtuen nopeasti, mutta myös sen asujaimiston diversiteetti, eli monimuotoisuus lisääntyy ja eurooppalaisperäisen väestön osuus pienenee. Mitä se merkitsee USA:n sisä- ja ulkopolitiikan näkökulmasta?

Teivainen arvioi vaikutuksen sisäpolitiikkaan olevan ilmeisempää kuin ulkopolitiikkaan.

– Sisäpolitiikassa diversiteetin lisääntymisen on yleensä nähty merkitsevän nykyisenkaltaisen republikaanipuolueen tulevan äänestäjäpotentiaalin heikkenemistä. Etnisillä vähemmistöillä on keskimäärin taipumusta äänestää demokraatteja.

Toisaalta osa vaikkapa Latinalaisesta Amerikasta tulevasta väestä saattaa Teivaisen mukaan myös olla valmis äänestämään konservatiivisia perhearvoja edustavia republikaaneja.

– Väestönkasvu itsessään tarkoittaa, että Euroopassa yleiset puheet kestävyysvajeesta asettuvat Yhdysvalloissa toisin, kun väestöpohja saattaa olla keskimäärin nuorempi.

MYÖS VENÄJÄN väestönmuutokset herättävät kysymyksiä poliittisista ulottuvuuksista. Niihin on Teivaisen mukaan vaikea vastata.

– Venäjällä nytkin vaikkapa Ukrainan hyökkäyssodan yhteydessä etnisten vähemmistöjen rooli on noussut esiin. Jos vähemmistöt kasvavat, voi tulla uudenlaisia paineita siihen, että niitä ei enää voisi käyttää samalla tavoin tykinruokana kuin nyt saattaa tapahtua. Kysymykset rasismista Venäjän valtakunnan sisällä voivat tulla merkittävämmiksi.

EU:n monien itäisten jäsenvaltioiden väestön romahduksella voi Teivaisen mukaan olla myös poliittisia seurauksia, esimerkiksi siksi, että noiden maiden edustajat vähenevät Euroopan parlamentissa.

– Kyse on maailmanpolitiikassa suhteellisen harvinaisesta instituutiosta, jossa väestömäärä vaikuttaa suoraan edustajien määrään eri maiden välillä. Siinä määrin kuin muualla maailmanpolitiikassa voisi syntyä vastaavia edustuksellisen demokratian instituutioita, tähän kannattaa kiinnittää huomiota myös esimerkkinä niille.

INTIAN VÄKILUKU ylitti Kiinan. Tämä voi Teivaisen mukaan voimistaa Intian merkitystä monissa pohdinnoissa.

– Erityisesti Kiinan kohdalla väestömäärä saattaa laskea merkittävästi lähivuosikymmeninä. Tällä vaikutusta myös Kiinan talousmahtiin, kun väestö ikääntyy ja kulutuskysynnän rakenteet muuttuvat.

Väestömäärän merkitykseen vaikuttaa Teivaisen mukaan sekin, onko ajateltavissa, että globaaliin hallintaan syntyy päätöksenteko-elimiä, joissa väestömäärä tulee yhdeksi valtion edustusta määrittäväksi tekijäksi.

– Nythän muut tekijät – valtio ja ääni tai bruttokansantuotteen määrä tai sotilaallinen mahti – ovat tärkeämpiä.

Entä haluaisiko jokin maa lisätä väestöään poliittisten tavoitteiden vuoksi?

Esimerkki tällaisesta maasta voisi Teivaisen mukaan olla Israel.

– Siellä juutalaiseksi luokiteltavan väestön lisääminen nähdään usein tärkeänä tapana ehkäistä sellaisia tulevia muutoksia, joissa ei-juutalaisilla voisi olla äänestämällä mahdollisuus muuttaa valtion perusteita. Tämä ulottuvuus tulee tärkeämmäksi, mikäli siellä päädyttäisiin joskus eräänlaiseen ”yhden valtion malliin”, jossa Gaza ja Länsiranta olisivat mukana.

Väestönkasvuun ja uskontoihin liittyy myös poliittisia näkökohtia, mutta Teivainen korostaa asian monia epävarmoja muuttujia. Modernisaatioteorioissa oletettu maallistumisen yleistyminen ei mahdollisesti toteutuisikaan oletetusti ja uskonnollisilla arvoilla olisi aiemmin oletettua suurempi merkitys maailman pelisääntöjen määrittelyssä.

– Tästä voi tulla monia kiistoja vaikkapa perinteisten perhearvojen ja liberaalien ihmisoikeusnormien yhteensovittamisessa, Teivo Teivainen sanoo.

Jutun lähteinä on käytetty mm. seuraavia: UN / OCHA, Our World in Data, National Geographic.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!