Tutkimusprofessori Heikki Hiilamon mukaan yleinen aktivoituminen seurakuntavaaleissa on hämmentänyt vanhoja valtarakenteita. Yhteiset kirkkoneuvostot on paikoin koottu vanhojen perinteiden ja valtasuhteiden mukaisesti, vaikka valtuuston kokoonpanoissa on tapahtunut suuria muutoksia.
– Neuvoston kokoonpanon on tietenkin heijastettava valtuuston kokoonpanoa ja vaalien tulosta, muuten vaaleilla ei ole mitään merkitystä, Hiilamo sanoo.
Hänen mukaansa luottamushenkilöillä ei ole riittävästi tietoa siitä, mitkä ovat sitovia määräyksiä ja mitkä paikallisia käytäntöjä yhteisen kirkkovaltuuston valinnassa.
– Esimerkiksi vaalilistojen kokoajilla tai valitsijamiehillä ei ole mitään virallista asemaa, vaan kyse on vanhoista käytännöistä. Sama pätee rovastikuntakohtaisiin kiintiöihin ja seurakuntaneuvostojen asettamiin ehdokkaisiin.
Yhteinen kirkkovaltuusto valitsee yhteisen kirkkoneuvoston. Jos yksimielistä esitystä ei ole, valinta suoritetaan äänestämällä. Neuvostoon voidaan valita jäseniä, jotka ovat mukana valtuustossa ja jotka eivät ole. Valinnassa on kuitenkin noudatettava tasa-arvolakia eli vähintään 40 prosenttia on edustettava toista sukupuolta.
– Olisi hyvä keskustella siitä, millaisia hyviä käytäntöjä ja pelisääntöjä olisi noudatettava yhteisen kirkkoneuvoston valinnassa niin, että sen kokoonpano heijastaisi vaalien tulosta. Tämän tiedon kokoaminen ja levittäminen olisi kirkkohallituksen tehtävä. Se vahvistaisi myös luottamusta kirkon päätöksenteon avoimuuteen ja tukisi virinnyttä uutta kiinnostusta kirkollisiin vaaleihin ja luottamustehtävien hoitamiseen.
Heikki Hiilamo on yksi Seurakunnan luottamushenkilön käsikirjan kirjoittajista. Lisäksi hän oli ehdolla seurakuntavaaleissa Helsingissä Tulkaa kaikki –liikkeen listalta.
Lue lisää: Esse: Kokoomus valtaa Espoon kirkkoneuvoston – Vihreät rannalle