Vallankaappauksista ja islamistiryhmien väkivallasta kärsivä Burkina Faso oli kärkipaikalla, kun Norjan pakolaisneuvosto NRC julkaisi kesäkuussa luettelon maailman pahiten laiminlyödyistä pakolaiskriiseistä.

Luettelossaan NRC vertaili kriisejä sen perusteella, kuinka paljon niihin on kohdistettu avustusrahaa, mediahuomiota ja kriisin ratkaisuun tähtääviä diplomaattisia aloitteita suhteessa hädänalaisten ihmisten lukumäärään.

Maailman köyhimpiin maihin lukeutuvassa Burkina Fasossa avuntarvitsijoita oli YK:n arvion mukaan viime vuonna noin 6,3 miljoonaa. Maassa toteutettavaa avustustyötä varten pyydetystä rahasummasta YK ja sen kumppanit saivat kuitenkin kokoon vain reilu kolmanneksen. Maan humanitaariset tarpeet eivät ole juurikaan ylittäneet uutiskynnystä, ja vakavasti otettavat diplomaattiset aloitteet ovat lähinnä antaneet odottaa itseään.

Burkina Fason kriisin laiminlyönti on silti vain jäävuoren huippu, NRC sanoo. Tilanne on lähes yhtä huono esimerkiksi Kamerunissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Malissa, Nigerissä ja Hondurasissa.

Kun YK:n koordinoimiin avustushankkeisiin pyydettiin viime vuonna rahoitusta yhteensä noin 52 miljardia euroa, valtiot ja muut rahoittajat vastasivat vetoomuksiin vain noin 22 miljardin euron edestä.

Norjan pakolaisneuvoston pääsihteeri Jan Egelandin mukaan pakolaiskriisien laiminlyömisestä on tullut ”uusi normaali”.

– En ole koskaan ennen nähnyt näin räikeää kuilua ihmishenkiä pelastavan avun tarpeen ja käytettävissä olevan rahoituksen välillä, Egeland toteaa järjestön tiedotteessa.

RAHOITUSKUILU KASVOI ennätykselliseksi, vaikka humanitaarista apua on parin viime vuoden aikana rahoitettu maailmassa selvästi enemmän kuin vielä vuosikymmenen taitteessa. Ongelmana on avuntarpeen vielä nopeampi kasvu.

Aseelliset konfliktit ja väkivaltaisuudet lisäsivät pakolaisuutta ja kärsimystä viime vuonna esimerkiksi Myanmarissa, Haitissa, Sudanissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja palestiinalaisalueilla.

Tulvat ja pyörremyrskyt aiheuttivat tuhoa, ihmishenkien menetyksiä ja ruokaturvattomuutta esimerkiksi Intiassa, Pakistanissa, Tansaniassa ja Filippiineillä.

Humanitaarisen avun tarve on lisääntynyt maailmassa rajusti.

Myös poikkeukselliset kuumuus- ja kuivuusjaksot pakottivat ihmisiä lähtemään kotiseuduiltaan. Humanitaarisen avun tarve on lisääntynyt maailmassa rajusti, sanoo Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso. Taustalla on hänen mukaansa koronapandemia ja sen moninaiset vaikutukset mutta myös ilmastokriisin kiihtyminen sekä sään ääri-ilmiöiden ja konfliktien lisääntyminen.

– Usein nämä kriisit myös sijoittuvat päällekkäin. Esimerkiksi Itä-Afrikassa on viime vuosina koettu pahin kuivuus vuosikymmeniin, ja samaan aikaan alueella on puhjennut uusia konflikteja. Maailmassa on enemmän kotinsa jättämään joutuneita kuin koskaan aiemmin.

Oma vaikutuksensa on myös Venäjän vuonna 2022 aloittamalla suurhyökkäyksellä Ukrainaan. Hyökkäys itsessään aiheutti mittavan humanitaarisen kriisin Ukrainaan mutta myös kiihdytti inflaatiota ja nosti viljan hintaa kaikkialla maailmassa.

Laakson mukaan alan toimijat lobbasivat keväällä vahvasti, jotta EU-budjettiin varattaisiin aiempaa merkittävästi enemmän rahaa humanitaariseen avustustyöhön. Vetoomukset kaikuivat kuuroille korville.

– Euroopassa Ukrainan sota on vienyt valtavan määrän kansainvälisen avun panostuksista. Rahaa on mennyt Ukrainan aseistamiseen ja Ukrainan valtion taloudelliseen tukemiseen.

Järjestöissä on Laakson mukaan iso huoli, että avun tarpeiden ja rahoituksen välinen kuilu kasvaa entisestään tänä vuonna.

NRC:N MUKAAN yksi syy rahoituskuilun taustalla on ihmisten turtuminen kriisien runsauteen. Raportit ihmisten hädästä eivät enää kosketa kuten ennen.

Laakso tunnistaa turtumisilmiön.

– Ehkä myös jonkinlaista sisäänpäin kääntymistä on tapahtunut, hän arvioi.

Rahaa maailmassa olisi kyllä riittävästi. Yhdysvaltain viime huhtikuussa myöntämä tukipaketti Ukrainalle, Israelille ja maan muille liittolaisille oli arvoltaan lähes 90 miljardia euroa. Venäjälle sotiminen Ukrainassa maksaa arviolta 300 miljoonaa euroa joka päivä.

NRC:n mukaan viime vuoden noin 30 miljardin euron rahoituskuilun kuromiseen olisi riittänyt se, että maailman viisi kannattavinta pörssiyhtiötä – saudiarabialainen öljyjätti Aramco, Apple, Microsoft, Googlen taustayhtiö Alphabet sekä amerikkalainen rahoitusyhtiö Berkshire Hathaway – olisivat kukin lahjoittaneet viisi prosenttia vuotuisesta voitostaan kansainvälisiin humanitaarisiin hankkeisiin.

Norjan pakolaisneuvoston mukaan maailma tarvitsee ”solidaarisuuden uudelleenkäynnistystä”. Miten se voisi tapahtua?

Tapio Laakso aloittaisi puhumalla enemmän ihmiskunnan kohtaloiden yhteen kytkeytymisestä.

– Tarvitaan puhetta jakamattomasta ihmisarvosta mutta myös siihen havahtumista, että auttamisessa on kyse myös meistä itsestämme. Olipa kyse liikkeelle lähtevistä ihmisistä tai kauppayhteyksien kriisiytymisestä Punaisellamerellä, maailma on vahvasti yhteen kietoutunut. Ei ole meille itsellemmekään millään tavalla hyväksi, että ympärillämme on vakavia ja kiihtyviä kriisejä.

Tätä havahtumista tarvitsevat myös ne maat, joiden osallistuminen humanitaariseen rahoitukseen on tähän asti ollut niukkaa. Erityisesti kasvavat taloudet Kiina, Intia ja Brasilia sekä Persianlahden öljyvaltiot ovat tukeneet hankkeita kansantalouksiensa kokoon nähden vähän.

KÄYTÄNNÖSSÄ AVUSTUSTYÖN alirahoitus näkyy toimintaohjelmien leikkauksina, ruoka-apuannosten pienentämisenä ja apua saavien määrän vähentämisenä.

Pahimmillaan seurauksena on kuolemia. Lievimmilläänkin leikkaukset pakottavat kriisien uhrit turvautumaan kielteisiin selviytymiskeinoihin, kuten myymään karjaansa tai maataloustyökalujaan, ottamaan epäedullisia lainoja tai turvautumaan prostituutioon tai alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin.

Se kaikki uhkaa vain jatkaa haavoittuvuuden ja epävakauden kierrettä.

Toivoa antavat positiiviset muutokset, joita on näkyvissä monissa maissa. Kirkon Ulkomaanavun kohdemaista esimerkiksi Somaliassa humanitaarinen apu ja kuivuuden loppuminen ovat johtaneet apua tarvitsevien ihmisten määrän pienenemiseen.

Tällä hetkellä tilannetta pahentavat monien maiden tekemät kehitysyhteistyörahoituksen leikkaukset.

Silti varsinaisen avustustyön lisäksi kriisialueille tarvitaan lisää diplomaattisia aloitteita, joilla konfliktien osapuolet pyritään saamaan neuvottelupöytiin, sekä kehitysyhteistyötä. Tällä hetkellä tilannetta pahentavat monien maiden tekemät kehitysyhteistyörahoituksen leikkaukset.

– Humanitaarinen apu on aina pelkästään laastari. Avustustyössä on tärkeää, että ihmisiä ei pelkästään pidetä hengissä pahimman yli vaan välittömän uhan väistyessä jatketaan mahdollisimman nopeasti yhteisöjen kriisinsietokyvyn vahvistamista, Tapio Laakso sanoo.

– KUA:ssa korostamme erityisesti koulutuksen merkitystä. Sen tulisi jatkua silloinkin, kun kriisi on menossa. Koulutus on peruslähtökohta, jotta asioita voidaan kääntää parempaan suuntaan.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä