Miten syntyy kasvava seurakunta? Pitääkö samassa seurakunnassa olla tilaa kaikille vai voisiko erilaisten alakulttuurien ympärille syntyä omia seurakuntiaan? Tarvitaanko seurakuntien johtoon startup-maailmasta tuttua dynamiikkaa?
Muun muassa näitä kysymyksiä ovat viime aikoina pohtineet joensuulaiset Mitja Piipponen ja Janne Eerola. He haastattelivat kesäkuussa viidentoista elinvoimaisen seurakunnan johtohahmoja ja pyrkivät selvittämään, miten seurakunta saadaan kasvamaan. Parhaillaan kaksikko kirjoittaa aiheesta kirjaa.
Idea projektiin syntyi Piipposen ja Eerolan kotiseurakunnassa, Joensuun vapaaseurakunnassa, jossa Piipponen työskentelee nuorisotyön johtajana. Eerola on opiskelija, media-alan yrittäjä ja aktiivinen vapaaehtoisjohtaja seurakunnassa.
Seurakunnassa on ollut käynnissä muutosprosessi. Kasvavan nuorisotyön hyväksi havaittuja käytäntöjä on pyritty tuomaan koko seurakunnan käyttöön.
– Emme halunneet lähteä siihen, että nuorisotyö kasvaisi omaksi seurakunnakseen, vaan halusimme tuoda dynaamisuutta ja uutta nousua koko seurakuntaan, Janne Eerola sanoo.
Eerolan mukaan yhteistyö nuorten johtotiimin ja seurakunnan vanhimmiston välillä on toiminut hyvin. Samalla on kuitenkin käynyt selväksi, ettei vuosikymmeniä samanlaisina pysyneiden rakenteiden ja käytäntöjen muuttaminen ole helppoa.
– Sytyke kirjalle on ollut halu oppia itsekin.
Kirjaan valitut viisitoista seurakuntaa edustavat eri tunnustuskuntia. Mukana ovat muun muassa Helsingin Agricola-liike ja Tampereen Uusi Verso luterilaisesta kirkosta, Turun Hopeseurakunta vapaakirkosta ja Tampereen helluntaiseurakunnan WUP-nuorisotyö. Mukana on myös itsenäisiä tunnustuskuntiin sitoutumattomia seurakuntia kuten Suur-Helsingin seurakunta eli Suhe ja seinäjokelainen Houm.
Lisää seurakuntia!
Eräs keskeinen haastatteluista noussut havainto on Janne Eerolan mukaan se, että seurakuntia tarvitaan lisää. Vapaissa suunnissa se tarkoittaa kokonaan uusien seurakuntien ja kirkon sisällä pienten jumalanpalvelusyhteisöjen perustamista. Tavoitteena on mahdollistaa tiivis seurakuntayhteys yhä useammalle ihmiselle.
– Se, että kristityt olisivat yhtä, on tärkeää, mutta täytyykö kaikkien silti samassa kaupungissa toimia samassa rakennuksessa? Paikallinen seurakunta voi koostua monista pienemmistä yhteisöistä, joilla on erilaiset tavat tehdä asioita. Monipuolisuus on rikkaus, Eerola sanoo.
Hän nostaa esimerkiksi eri sukupolvet.
– Kaksikymppisten tapa kokea ja tehdä asioita on aika erilainen kuin seitsemänkymppisillä.
Yksiselitteistä vastausta siihen, miten seurakunta saadaan kasvamaan, ei haastatteluissa kuitenkaan löytynyt. Eerolan mukaan tavoitteena onkin ennemmin kasata yhteen erilaisia näkökulmia.
– Toivomme, että tämä olisi keskustelunavaus, joka antaa uusia ideoita. Tarkoituksena ei ole tehdä opasta, jossa kerrotaan, että näin se menee.
Tekijät haluavat innostaa keskusteluun Keskusteluun sosiaalisessa mediassa voi osallistua hashtagilla #startupsrk.
Loppuvuodesta julkaistavat kirjan nimi on Startup Seurakunta. Kirjaprojektin kotisivut ovat täynnä innostunutta startup-kieltä: ”Startup Seurakunta ei ole pelkkä kirja. Se on liike, movement”, sivustolla luvataan.
Eerolan mukaan uusilla seurakunnilla on paljon yhteistä startup-yritysten kanssa.
– Uusien seurakuntien organisaatio- ja johtajuuskulttuurissa on jotain samaa kuin on yritysmaailmassa. On selkeää kasvuhakuisuutta, enemmän dynamiikkaa ja uskalletaan tehdä asioita eri tavalla.
Kirjan kustantaa Suomen Vapaakirkon omistama Päivä Oy.
Suur-Helsingin seurakunta eli Suhe kiinnostaa nuoria aikuisia. Kuva: Jani Laukkanen