Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja kaunista, mutta uskonko siihen itsessäni?
Voimauttava valokuva on kiehtova ja vahva väline myönteisen minäkuvan vahvistamisessa, sanoo Janakkalan seurakunnan diakoniapastori Kimmo Hurri.
Hän käyttää voimauttavaa valokuvaa työvälineenään esimerkiksi rippikouluissa ja sielunhoidollisissa tapaamisissa.
– Kyse on dialogiin perustuvasta prosessista, joka vahvistaa itsetuntemusta ja luottamusta itseen.
Tampereen tuomiokapituli kutsui Hurrin hiljattain esittelemään menetelmää. Vierailusta poiki hiippakunnan työntekijöille ensi syksylle koulutuspäivä, joka täyttyi hetkessä. Vuodelle 2016 on jo suunnitteilla pidempi koulutus.
Miinan tytöt kolahtivat
Kimmo Hurri on aina käyttänyt dialogisia työtapoja, esimerkiksi draamapedagogiikkaa ja bibliodraamaa.
Kevättalvella 2007 hän tutustui Miina Savolaisen näyttelyyn
Maailman ihanin tyttö
ja kuunteli tämän luentoja aiheesta.
– Se kolahti.
Seuraavana kesänä rippikoulussa menetelmää kokeillessaan Hurri huomasi, ettei homma olekaan ihan helppoa.
– Kysyin Miina Savolaiselta, olisiko aiheesta koulutusta.
Olihan sitä. Hurri kävi ensi Nuorten Keskuksen järjestämän voimauttavan valokuvan peruskurssin ja sen jälkeen Aalto-yliopiston kaksivuotisen voimauttavan valokuvan menetelmäohjaajan koulutuksen. Molemmissa toimi kouluttajana Miina Savolainen.
Kuvat palvelevat vuorovaikutusta
Kuvia enemmän menetelmässä on kyse vuorovaikutuksesta. Kuvien tarkoitus on vain tehdä keskustelu näkyväksi, Hurri muistuttaa.
Hän teki lopputyönsä puolen vuoden matkasta kahden opiskelijapojan kanssa.
– Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Minä kuuntelin ja otin kuvia. Kuvien avulla näytin pojille, mitä olin kuullut.
Toinen pojista halusi aloittaa yhteisen matkan kulkemalla pastorin kanssa pimeällä hautausmaalla.
– Minua hämmensi, ihmettelin miten tämä voi olla voimauttavaa. Otimme pitkällä valotusajalla kummituskuvia.
Myöhemmin Hurri oivalsi, että poika halusi testata häntä.
– Hän halusi nähdä, olinko oikeasti valmis kuulemaan kaiken, mitä hän halusi itsestään kertoa. Hautausmaakierrosten jälkeen päästiin myös auringonpaisteeseen puhtaan lumen keskelle. Luottamuksen kasvaessa myös vuorovaikutus ja keskustelunaiheet syvenivät.
Kimmo Hurri tunsi olevansa papintyönsä ytimessä.
– Kuuntelemalla voin rohkaista ihmistä sellaiselle matkalle, jolle hän ei muuten uskaltaisi.
Huomio hyvää ja kauniiseen, vaikka synkkäkin saa nousta esiin
Tampereen hiippakunnassa on oltu jo pitkään kiinnostuneita toiminnallisista työtavoista.
Kun Kimmo Hurrin voimauttavan valokuvan menetelmäohjaajakoulutus päättyi, Tampere-talolla järjestettiin koulutukseen osallistuneiden lopputöistä näyttely. Kapitulin väki ja piispakin kävivät sitä katsomassa.
– Sain kutsun kapituliin kertomaan työtavasta ja se herätti kiinnostusta.
Voimauttava valokuva on Hurrin mukaan turvallinen tapa työskennellä, koska siinä kiinnitetään huomiota vain hyvään ja kauniiseen, vaikka synkätkin asiat saavat nousta esiin ja niitä kuunnellaan.
– Tässä tullaan kristinuskon perussanomaan, Jumala ottaa meissä vastaan kaiken ja hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Olemalla läsnä ja kuuntelemalla voin välittää tätä.
”Kamera on vahva vallan väline”
Menetelmän kanssa joutuu olemaan myös tarkkana, eikä Hurri suosittele sen käyttämistä ilman koulutusta.
– Kamera on vahva vallan väline. On erittäin tärkeää, että tämä tiedostetaan prosessissa. Varsinkin rippikoulutyttöjen kanssa on oltava varovainen, ettei mukaan tule mitään, mikä tuntuu heistä tirkistelyltä tai hyväksikäyttämiseltä.
Hankaluudet voivat tulla monesta suunnasta. Naista esineellistävien kuvien maailmassa varsinkin tytöt saattavat haluta itsestään vain idoleidensa kaltaisia kuvia, eivät yhteistä matkaa.
Jos kameran toisella puolella on menetelmän käyttämisessä epäkypsä henkilö, lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin voimauttava.
– Jos googlaat hakusanalla ’voimauttava valokuva’, näet, mitä kaikkea sen nimissä voi tehdä.
Mutta jos pidetään kiinni dialogista, itsensä objekteiksi kokevat tytöt voivat menetelmän avulla onnistua rakentamaan onnellisempaa minäkuvaa.
– Luottamuksellinen suhde on onnistumisen edellytys.
Kirjojen ja näyttelyiden kautta kahdenkeskinen matka laajenee myös kuvaajan, kuvattavan ja katsojan väliseksi prosessiksi.
Tämä ei kuitenkaan ole Hurrin mukaan aina lainkaan tarpeen, jos kuvattava niin toivoo.
– Arvokasta on kaikki sekin, mikä jää kahdenkeskeiseksi matkaksi.
Kuvakarusellin valokuvat ovat Kimmo Hurrin voimauttavan valokuvan menetelmäohjaajakurssin näyttelystä.