Yhdysvalloissa hyvän ilmaston ja kauniin luonnon alueilla ihmiset kuuluvat keskimäärin vähemmän kirkkoon kuin muilla alueilla. Asia selviää texasilaisen kristillisen Baylorin yliopiston tutkimuksessa.
Tutkijoiden mukaan ilmiö saattaa johtua siitä, että ihmiset kokevat hengellistä täyttymystä luonnon keskellä, jolloin heidän ei tarvitse kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tutkimus julkaistiin Sociology of Religion -tiedejulkaisussa, ja siitä kertoi Religion News Service.
Katsoessaan karttaa amerikkalaisista luonnonnähtävyyksistä sosiologian tutkija Todd Ferguson huomasi, että kartta on ”pelikuva” uskovien levinneisyydestä. Hän päätti tutkia, pitääkö havainto paikkansa.
– Jatkuvasti tuodaan esiin ajatus siitä, että ihminen voi löytää luonnosta hengellistä täyttymystä esimerkiksi retkeilemällä, surffaamalla tai vaeltamalla. Yritimme selvittää, päteekö tämä yksilöiden lisäksi myös yleisellä tasolla, Ferguson kertoo.
Tutkimuksessa selvisi, että Yhdysvaltojen luoteisosissa harvempi ihminen kuului uskonnolliseen yhteisöön kuin Keskilännessä. Luoteis-Yhdysvalloissa on paljon vuoria, järviä ja metsiä, kun taas Keskilännen maisema on tasaista preeriaa.
Seuraavaksi tutkijat aikovat selvittää, onko kyseessä vain amerikkalainen ilmiö vai päteekö korrelaatio myös maailmanlaajuisesti.
”Kaunis luonto voi vahvistaa kirkkosuhdetta”
Uskontotieteilijä Kimmo Ketola Kirkon tutkimuskeskuksesta epäilee, voiko yhdysvaltalaista tutkimusta yleistää suomalaiseen kontekstiin. Ketolan mukaan moni suomalainen kokee pyhyyttä luonnon keskellä. Luonnossa koettu pyhyys ei kuitenkaan ole ristiriidassa kirkon toiminnan kanssa vaan voi päinvastoin jopa vahvistaa kirkkosuhdetta.
Maiseman vaikutusta uskonnollisuuteen ei ole tutkittu Suomessa.
– Kirkkoon kuulumiseen vaikuttaa monet tekijät. Avaus on mielenkiintoinen, mutta asiaa pitäisi tutkia tarkemmin, ennen kuin tekee liian nopeita johtopäätöksiä, Ketola toteaa.
Suomessa paikkakunnan koko on keskeinen erottaja kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien välillä. Maaseudulla kuulutaan enemmän kirkkoon kuin kaupungeissa. Ketolan mukaan selittäviä syitä on monia, mutta merkittävimpänä hän merkitsee kaupungin alakulttuurien moninaisuuden.
– Maaseudulla kirkolla on vahva rooli yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Kaupungeissa yhteisöllisyys on vapaampaa ja pirstoutunut pienempiin osiin.
Myös kaupungissa asuvien ihmisten korkeampi koulutustaso selittää osaltaan eroja.
Länsirannikolla ollaan uskonnollisempia kuin Itä-Suomessa, mikä johtuu osittain herätysliikkeiden toiminnasta Pohjanmaalla. Myös Itä-Suomen korkea työttömyysaste voi selittää eroja, sillä taloudellinen tilanne on yksi keskeinen syy kirkosta eroamiseen.
Siihen, onko Itä-Suomen järvimaisemilla tekemistä asian kanssa, Ketola ei halua ottaa kantaa.
– Ilman näyttöä on vaikea lähteä spekuloimaan, mistä erot todellisuudessa johtuvat, Ketola sanoo.
Ketolalle kauneinta maisemaa edustaa karu suomalainen erämaa. Hän käy perheensä kanssa vuosittain Torronsuon kansallispuistossa, joka sijaitsee lähellä Forssaa.
– Karuus sinällään tuo aina esiin luonnon kesyttämättömyyttä ja ihmisen pienuutta luonnonvoimien edessä, Ketola tunnelmoi.
Itäisen Suomenlahden maisemaa. Kuva: Olli Seppälä
Lue myös: