Musiikin- ja luokanopettaja Anna Laakso Vantaan Mikkolan koulusta, olet luotsannut jo kahtena vuonna oppilaasi valtakunnallisen Virsivisan voittoon. Miten vantaalaislapset reagoivat, kun kerroit heille, että nyt ryhdytään treenaamaan virsiä?
– Aluksi reaktio oli kohteliaan pidättyväinen. Lähdimme liikkeelle maltillisesti eli opettelimme kerran viikossa uskontotunnilla aina yhden virren. Vähitellen lapset syttyivät. Kun kilpailuissa alkoi tulla menestystä, he olivat jo aivan tohkeissaan veisaamisesta. Jopa elämänkatsomustietoa opiskelevat oppilaat olivat vanhempiensa luvalla kannustamassa voittoisaa joukkuetta. Kyllä lapset innostuvat siitä, mihin heitä innostaa. Musiikkiluokkalaisten kanssa virsiä oli helppo lähestyä.
Mistä virsistä lapset pitivät erityisesti ja miksi?
– Virsivisan sivuilla oli hirveän hauskoja, musiikillisesti monipuolisia sovituksia virsistä. Näille reippaille sovituksille lapset lämpenivät. Erityisen svengaavia olivat Tiellä ken vaeltaa ja Jo ennen syntymääni. Muita lasten suosikkivirsiä olivat Aurinkomme ylösnousi, Soi kunniaksi Luojan ja Kuule Isä taivaan.
Mitä virret sinulle henkilökohtaisesti merkitsevät?
– Minut on veisattu virsiin sisälle pienestä saakka. Suvussani virret ja Siionin virret ovat olleet luonnollinen osa elämää ja läsnä kaikissa juhlissa. Lapsuudenkodissani synttärisankari herätettiin aina veisaamalla hänen sänkynsä luona Ystävä sä lapsien. Virret kulkevat minulla matkassa rakkaana perintönä ja ne ovat tärkeä osa hengellistä elämääni. Oppilaille en kuitenkaan tuo esiin omaa uskoani.
– Olen käynyt Herättäjäjuhlilla aina. Niiden äänimaailma on aivan omanlaisensa. Kun lähestyn seurakenttää ja hidas, säestyksetön Siionin virsien veisuu alkaa kuulua, sieluuni laskeutuu rauha.
Mitä vastaat niille, jotka väittävät, että virret eivät enää kosketa nykyihmistä eivätkä kelpaa tuntojen tulkiksi?
– Tekisi mieli kysyä näiltä ihmisiltä ihan ensiksi, ovatko he edes koskaan vilkaisseet virsikirjaa. Toki uskonnollinen kieli on muuttunut ajan myötä ja monet virret ovat jääneet ihmisille vieraiksi. Virsikirjasta kuitenkin löytää edelleen valtavasti hyviä, koskettavia tekstejä ja melodioita, kun rohkaistuu tutustumaan sen sisältöön.
– Virret ovat monikäyttöisiä. Rikkaan sävelkielen ja ainutlaatuisen sanaston lisäksi ne tarjoavat tietoa esimerkiksi luterilaisuuden historiasta.
Millainen on mielestäsi virsien tulevaisuus?
– Virret elävät ja voivat hyvin. Ne ovat tärkeitä, yleiskristillisiä lauluja, jotka yhdistävät eri tavoin suuntautuneita luterilaisia.
– Virret voivat toki muuttaa muotoaan. On luonnollista, että jotkut virret putoavat pois käytöstä ja uusia tulee tilalle. Mielestäni esimerkiksi Nuoren seurakunnan veisukirjan lauluja voisi ottaa enemmän virsikirjaan, jolloin yhdessä laulamisen perinne ei katkeaisi, kun nuori aikuistuu. Myös mitä erilaisimmat sovitukset rikastuttavat ja uudistavat virsiperinnettä. Toisaalta on upeaa, että jotkut ikivanhat virret säilyttävät suosionsa vuosisadasta toiseen. Näitä ovat esimerkiksi Suvivirsi, Enkeli taivaan tai Jumala ompi linnamme. Mahtaakohan nykyään enää syntyä samanlaisia uusia, koko kansakunnan tuntemia virsiä?
Kuva: Matti Karppinen