Säveltäjä, sanoittaja Laura Sippola on erittäin pettynyt kirkolliskokouksen toimintatapoihin hänen virsisanoituksensa käsittelemisessä. Tekstin keskeisin virke tärveltiin, vaikka piispatkin tukivat lauluntekijää.
Kyseessä on Sippolan säveltämä ja sanoittama virsikirjan lisävihkoon päätynyt virsi 929. Virren nimi on Salaisuutesi.
Tunnettu ja ansioitunut lauluntekijä Sippola on käynyt seikkaperäisesti läpi sanoituksen kirkolliskokouskäsittelyn vaiheet omassa blogikirjoituksessaan. Hän kertoo koettaneensa kieli keskellä suuta kertoa, mistä oli kyse. Kovin mielellään Sippola ei avaisikaan asiaa blogia enempää, tunteet ovat vieläkin pinnassa.
Vastaavankaltaiseen tilanteeseen tai kohteluun hän ei muista pitkällä urallaan joutuneensa.
– Otin tapauksen hyvin raskaasti. Koskaan ei ole minun työni yli kävelty noin törkeällä tavalla, hän myöntää Kotimaa24:lle.
Kyse on virren lauseesta, joka alkuperäisessä muodossaan kuului Teetkö uuden liiton aina kun joku syntyy?. Käsikirjavaliokunnan ja kirkolliskokouskäsittelyn jälkeen tekstiin päätyi muoto Teetkö uuden ihmeen aina kun joku syntyy?. Muutoksessa on monta ongelmaa. Sippola käy ne blogissaan läpi.
– Kyseinen lause oli kappaleen helmi, hän toteaa.
Piispainkokous ymmärsi tekstin soljuvuuden
Sippola kertoo ymmärtävänsä hyvin tekstin muuttamisen, jos se olisi teologisesti ongelmallinen. Nyt kuitenkin piispainkokous asettui puoltamaan uusi liitto -sanaparin käyttöä niin tekstin soljuvuuden takia, mutta ennen kaikkea myös opillisin perustein. Heistä lause nosti päivänvaloon merkittävää, unohtunuttakin, teologiaa.
Käsikirjavaliokunnan mielestä kohta oli puolestaan ongelmallinen, koska uudella liitolla on sen mukaan vakiintunut kirkollinen merkitys.
Sippola kertoo saaneensa käsikirjavaliokunnalta ennen kirkolliskokousta ”uhkakirjeen”, jossa lausetta pyydettiin muuttamaan tai kappale joutuisi ulos lisävihkosta. Hän sanaili kiireessä erilaisia ehdotuksia, joista yksi sisälsi ihme-sanan. Hän kuitenkin painotti useaan kertaan toivovansa, että uusi liitto jäisi tekstiin. Hän myös pyysi saattaa mielipiteensä kappaleen tekijänä kirkolliskokouksen tietoon. Sippolan mukaan pyyntö ohitettiin.
Sitä hän ei saanut prosessin missään vaiheessa tietää, että myös piispainkokous oli asettunut tukemaan hänelle merkityksellistä sanaparia.
– Olisin toivonut, että eri tahojen lausunnot olisi lähetetty tekijöille automaattisesti. Jos olisin nähnyt piispainkokouksen lausunnon, minulla olisi ollut kättä pidempää ryhtyä toimiin. Olin perustellut sanaparia taiteellisin perustein, kuten ammattini mukaan kuuluukin. Luulin, että tässä ovat vastakkain lyriikan ja teologian lait. Mutta käsikirjavaliokunta halusikin kopeloida pelkästä kopeloimisen halusta, Sippola sanoo ja jatkaa:
– Tekijänä oletin olevani ilman muuta keskustelun osapuoli. Ehkä tyrmistyttävintä on tässä juuri tapa käsitellä toisen luomaa teosta ikään kuin tekijä häviäisi näkymättömiin, kun nuotti on saatu nähtäväksi.
Sippola kertoo, ettei lausuntoja lähetetty hänelle, eikä hänellä ollut tiedossa kaikkia niitä tahoja, joiden läpi laulu kulkee. Menettely oli hänen mukaansa monella tapaa kestämätön.
– Jos kirjoittaisin, että Jeesus oli noita, ymmärrän kyllä, että se pitää muuttaa. Mutta jos teologista ristiriitaa ei ole, kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisen luovaan työhön. Käsikirjavaliokunnan tehtävä ei ole sanoittaa ihmisten hengentuotteita uusiksi. Kyse on pitkälti myös periaatteesta.
Haluttiinko tekstiin oma puumerkki?
Blogikirjoituksensa jälkeen Sippola on saanut yhteydenoton myös parilta muulta virsikirjaan lauluja tehneeltä. Heillä on vastaavankaltaisia ”ylikävelyn” kokemuksia kuin hänellä.
– Yksi kertoi, että hänen tekstiään oli muutettu kysymättä. Sehän on silkka tekijänoikeusrikkomus. Piste. Sellaista ei vain tehdä.
Sippola epäilee, että käsikirjavaliokunnassa saattaa olla ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että tekstit ovat satoja vuosia vanhoja ja niiden tekijänoikeussuoja on rauennut.
– Tuo on työtapa, jota heidän täytyy yksinkertaisesti muuttaa. Raamattu on täynnä mahdollisuuksia tulkita. Jos tulee lauluni kaltainen tapaus, jossa kaksi näkemystä ovat vastakkain, asia täytyisi ehdottomasti katsoa taiteilijan eduksi.
Ylipäänsä Sippola toivoo, että virsiteksteissä säilytettäisiin syvällisyys eikä liikuttaisi pintatasolla.
– Se, että monimerkityksellinen lause vaihdetaan hajuttomaan ja mauttomaan hämmästelyyn, jonka ateistikin voi allekirjoittaa, saa tuntemaan lähes myötähäpeää. Tuollaistako työn jälkeä he todella haluavat jälkeensä jättää?
– Ehkä käsikirjavaliokunnassa oli yksi tai kaksi sellaista, jotka halusivat oman puumerkkinsä virsiin. Sanon heille, että tehkää omat laulunne, siinä teille puumerkki. Taiteilija tai säveltäjä on ammatti. Enhän minä käy heidän kokouspapereitaan läpi ja sano, että tuon sinä voisit sanoa toisella tavalla. Kyllä toisen työtä täytyy kunnioittaa, Sippola päättää.
Kuva: Jani Laukkanen
Kuuntele Sippolan virsi tästä
Lue myös:
Piispa Kalliala Sippolan virren sorkkimisesta: Muutos pilaa sitä pahasti
Käsikirjavaliokunnan sihteeri: ”Virsien muutokset kysytty pilkkua myöten”