Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) viiden vuoden välein järjestettävä yleiskokous pidettiin Tallinnassa 15.–20.6. Yleiskokous keskusteli ja antoi julkilausumat sodasta Ukrainassa, ilmasto- ja ympäristökriisistä sekä siirtolaisuudesta ja pakolaisuudesta.
Julkilausumassaan EKK tuomitsi varauksetta Venäjän ”laittoman ja brutaalin” hyökkäyksen Ukrainaan, samoin ydinaseiden uhan, niiden sijoittamisen Valko-Venäjälle ja sodan ihmisoikeusrikokset. Näihin syyllisiä vaadittiin vastuuseen.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaatiota Tallinnassa johtaneen Tampereen piispa Matti Revon mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja kirkkojen yhteinen vastaus niin oikeuden puolustamiseksi kuin kärsivien auttamiseksi antoi taustakuvan koko yleiskokoukselle.
– Jossain määrin se peitti taakseen myös ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun liittyvät teemat, Repo toteaa.
Tärkeä osa kokousta oli Revon mukaan Ukrainassa ja sen naapurimaissa avustustyötä tekevien kirkkojen kuuleminen.
– Euroopan kirkkojen konferenssi on myös käynnistänyt hankkeen Pathways to Peace, jossa kannustetaan kirkkoja erilaisiin rauhaa tukeviin toimintoihin.
Suhtautuminen sotaan ei Revon mukaan jakanut kirkkojen edustajia.
– Sen sijaan keskustelua käytiin siitä, voiko EKK kannustaa kirkkoja ja hallituksia tukemaan Ukrainaan tehdyn hyökkäyksen vastustamista (”resistance”). Osa edustajista katsoi tällaisen olevan vastoin kristillistä pasifismia, osa taas näki vastustamisen laajemmin kuin aseellisena puolustautumisena.
Venäjän kirkon edustajat eivät osallistuneen yleiskokoukseen.
– Ortodoksisten patriarkaattien välinen kanoninen kiista näkyi tässä yleiskokouksessa siten, että Ukrainan ortodoksisen kirkon tultua tänä vuonna EKK:n jäseneksi Serbian ortodoksinen kirkko jättäytyi pois kokouksesta.
MYÖS RAHA puhutti yleiskokousta. Monien jäsenkirkkojen taloudelliset mahdollisuudet tukea ekumeenisia järjestöjä ovat heikentyneet. Myöskään Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kykene siihen samassa määrin kuin vielä joitakin vuosia sitten.
– Järjestön taloussuunnittelua kuitenkin haittaa se, että joskus hyvin maksaneiden odotetaan pysyvän samalla tasolla. Kirkkomme taholta muistutettiin moneen kertaan, että oma tukemme ei kohoa enää yhtä korkeaksi kuin pari vuotta sitten.
Eettiset aiheet, kuten oikeudenmukainen rauha, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet, koulutus ja koronapandemia sisältyivät yleiskokouksen viesteihin. Revon mukaan EKK:n hallitus sai pohdittavakseen, kenelle näitä koskeva viesti tulisi osoittaa – valtioiden hallituksille, kirkoille, järjestöille, medialle?
– On epäselvää, mitä tällaisten organisaatioiden julkilausumilla saavutetaan. Toivottavasti ne ainakin herättävät kirkkojen piirissä tietoisuutta asioista, joihin jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Helposti kuvitellaan, että kun tällaisen toivomuslistan lähettää riittävän korkean tason päättäjille, tuloksena on jotain muutosta. Olennaisempaa kuitenkin on yksittäisten ihmisten ja heidän yhteisöjensä tulla itse tietoiseksi omasta vastuustaan.
Kaikki ekumeeniset järjestöt antavat Revon mukaan Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle mahdollisuuden kansainväliseen ja kirkkojen väliseen oppimiseen.
Kyse on Revon mukaan aina yhteisestä todistuksesta uskosta Kristukseen ja evankeliumin merkityksestä maailman hyväksi.
– Tässä kirkot tarvitsevat toisiaan.
REPO TEKEE pohdiskelussaan myös kriittisiä havaintoja.
– On todettava, että ekumeeninen liike kärsii näkyvän ykseyden tavoitteen katoamisesta horisontin taa.
Koska ehtoollisyhteytenä näkyvän ykseyden saavuttaminen on osoittautunut työlääksi, huomio kiinnittyy yhteiseen toimintaan.
– Mutta koska Kristuksen ristin kantamisesta, nöyryydestä ja heikkouteen suostumisesta on vaikea puhua, kirkkojen sanoma taipuu tarpeeksi osoittamaan, että meistäkin on hyötyä, että mekin olemme maailmalle tarpeellisia jossain sellaisessa, minkä maailma muutenkin tietää ja jonka se meillekin opettaa.
Tässä valossa Repo kertoo nauttineensa erityisesti kokouksessa vierailleiden Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen sekä Englannin kirkon entisen priimaksen Rowan Williamsin puheista.
– He muistuttivat, ettei Euroopan kirkkojen tule samaistaa Jumalan valtakuntaa nationalistisesti kansalliseen hyvinvointiin vaan nähdä Jumalan toimivan maailman köyhien parissa ja heidän hyväkseen. Tätä palvelee myös kirkon liturginen elämä: se saa kristityt näkemään, että Valtakunta ei ole meidän hallussamme vaan sitä joudutaan rukoillen edistämään ja uskossa kärsimystenkin läpi odottamaan ja toivomaan, Repo sanoo.
– Ekumeenisten järjestöjen kokouksissa minua usein jää vaivaamaan se, että koska on niin vaikea puhua ristiä kantavan Kristuksen kutsusta, me puhumme mieluummin omasta tärkeydestämme ja haluamme itsellemme seuraajia ja neuvoillemme noudattajia.
Kuitenkin kirkon kaksituhatvuotinen historia osoittaa Revon mukaan, että evankeliumin sanoma on kirkkaimmillaan Kristuksen ristissä ja hänen seuraajiensa heikkoudessa.
– Ehkäpä kirkon todistuskin on uskottavimmillaan silloin, kun se ei yritä todistaa tärkeyttään vaan sanoin ja teoin julistaa Jumalan armoa ja rakkautta kaikkia voimattomia kohtaan, Matti Repo sanoo.
EKK teki yleiskokouksessa myös nimitysvalintoja. EKK:n uudeksi presidentiksi valittiin Ekumeenisen patriarkaatin Thyareiran ja Ison-Britannian ortodoksinen arkkipiispa Nikitas (Lulias). Varapresidenteiksi valittiin Englannin kirkon Huntigdonin piispa Dagmar Winter ja Saksan EKD:n globaalin työn johtaja Frank Kopania.
Lue myös:
Suomen ortodoksisen kirkon edustaja: ”Moskovan patriarkaatti edistää ekumeenista hajaannusta”
Ilmoita asiavirheestä