Myös seurakunnan työntekijät joutuvat yhtä useammin tekemisiin median kanssa. Heitä haastatellaan arkisista työasioista ja heiltä pyydetään näkemyksiä eettisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Toisaalta heiltä kaivataan viisaita lohdun sanoja erilaisissa paikallisissa, valtakunnallisissa tai maailmanlaajoissa kriisitilanteissa.
Kotimaa Pro sai viidestä seurakuntayhtymästä vastaukset kyselyynsä, jonka aiheena oli: ’Miten seurakunnan työntekijöitä ohjeistetaan toimittajien kohtaamiseen?’ Vastaukset valaisevat tilannetta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä, Oulun seurakunnissa, Kuopion seurakunnissa, Espoon seurakunnissa ja Joensuun seurakunnissa.
Työntekijöiden harkintaan ja asiantuntemukseen luotetaan
Kysymykseen ’Voiko seurakunnan työntekijä vastata oman harkintansa mukaan toimittajan haastattelupyyntöön vai pitääkö asiasta puhua ensin esimiehen kanssa?’ yhtymistä vastattiin varsin yhdenmukaisesti.
Kaikki kyselyyn vastanneet linjaavat, että työntekijät voivat vastata itsenäisesti omaa työalaansa koskeviin kysymyksiin ja haastattelupyyntöihin.
Työntekijöitä on kehotettu pyytämään haastatteluosuutensa tarkistettavaksi etukäteen, mutta tarkistuksenkin he voivat pääosin suorittaa itse. Työntekijöihin ja heidän arviointikykyynsä luotetaan. Espoossa riippuu tilanteesta, tarkistaako jutun myös joku muu kuin haastateltava itse.
– Haastateltava on oman alansa asiantuntija. Pörssiyhtiön sääntöjä ei voi soveltaa seurakunnissa, kiteyttää tiedotuspäällikkö Paula Heino Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä.
– Esimiestä ja seurakunnan viestintää on kuitenkin hyvä informoida asiasta, sanoo viestintäpäällikkö Minna Siikaniva Kuopion seurakunnista. Samoilla linjoilla on viestintäpäällikkö Urpu Sarlin Espoon seurakunnista.
Oulun seurakuntayhtymän joissakin palveluyksiköissä on sovittu, että vain yksikön johtaja vastaa median kysymyksiin.
Kriisiviestinnästä kirjalliset ohjeet, muusta mediayhteistyöstä keskustellaan
Kaikissa kyselyyn vastanneissa yhtymissä on kirjalliset ohjeet kriisiviestinnästä. Joissakin seurakunnissa on myös tehty Kirkon tiedotuskeskuksen laatiman kriisiviestintäkortin pohjalta oma kriisiviestintäkortti, jota jokainen työntekijä voi säilyttää vaikka lompakossaan.
– Meillä on kriisiviestintäsuunnitelma, josta on kerrottu kaikkien seurakuntien työneuvotteluissa. Suunnitelmassa on ohjeistettu erikseen siitä vastaavat esimiehet ja muut työntekijät. Käytännön toimintaohje liittyen kriisiviestintään on toimitettu kaikille työhuoneen seinään laitettavaksi. Sekä kriisiviestintäsuunnitelman että käytännön ohjeiden päivitys on työlistalla, kertoo tiedottaja Virpi Hyvärinen Joensuun seurakunnista.
– Kriisiviestinnän ohjeet on tarkoitettu kaikille, mutta kriisissä viestintä keskitetään johdolle, Urpu Sarlin Espoosta sanoo.
Kuopiossa päivitetään kriisiviestinnän ohjeistusta ja työntekijöille jaetaan kriisiviestintäkortti vuoden alussa.
Omaa työtä koskeviin arkisiin toimittajan yhteydenottoihin liittyvää ohjeistusta löytyy Turun ja Kaarinan sekä Kuopion seurakuntayhtymistä. Oulussa ohjeistusta on annettu suullisesti työntekijäkokouksissa.
– Työntekijöitä on kannustettu vastaamaan rohkeasti toimittajien yhteydenottoihin ja kysymyksiin. Se kuuluu osana heidän työhönsä. Viestinnässä toivoisimme, että toimittajien kysymyksiin vastaisi nimenomaan kyseisen työalan asiantuntija eli siis työntekijä eikä aina kirkkoherra, sanoo tiedottaja Sanna Krook Oulun seurakunnista.
– Omaa työtä koskevaan toimittajan yhteydenottoon liittyen meillä ei ole kirjoitettua ohjeistusta, mutta sellainen olisi kyllä hyvä olla, sanoo Urpu Sarlin Espoosta.
Joensuussa suunnitteilla työntekijöiden mediaryhmä
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on panostettu työntekijöiden mediakoulutukseen. Myös sosiaalisessa mediassa toimimisesta on ohjeistettu.
– Median kohtaamiseen liittyen on järjestetty koulutusta paitsi johtaville työntekijöille myös kaikille muille kiinnostuneille. Mediakoulutuksen ongelma on, että sen tulisi olla jatkuvaa, jotta asiat olisivat ihmisten muistissa, Paula Heino sanoo.
Espoossa ja Joensuussa ei ole järjestetty varsinaisia koulutuksia, mutta asiasta puhutaan kyllä eri työntekijäryhmien kanssa.
Joensuussa on kirjattu ylös viestinnän kehittämisidea, jonka mukaan eri alojen työntekijöistä poimittaisiin kokoon ”mediaryhmä”.
– Tämän porukan media-, haastattelu-, ja esiintymisvalmiuksia petrattaisiin sitten koulutuksella, ja heitä rohkaistaisiin aktiivisuuteen median suuntaan, Virpi Hyvärinen kertoo.
Kuopiossa on järjestetty työntekijöille sosiaalisen median koulutusta. Vuoden alussa siellä jaetaan myös some-ohjeistus kaikille työntekijöille.
Ristiriitaistenkin seurakunta-aiheiden julkisuus on hyväksyttävä
Useimmissa seurakunnissa on kyselyn mukaan sekä huonoja että hyviä kokemuksia toimittajista ja yhteistyöstä median kanssa. Hyvät kokemukset ovat kuitenkin tavallisempia. Kuopion seurakunnissa kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä.
– Meillä on asialliset, keskustelevat ja hyvät yhteydet mediaan, Minna Siikaniva toteaa.
Myös Joensuun suunnalla kokemukset ovat olleet voittopuolisesti hyviä.
– Hyvistä kokemuksista tuoreimpana esimerkkinä olkoon vaikkapa perheneuvonnan juhlavuoden yhteydessä tekemäni juttuvinkkaus paikalliselle medialle. Jokainen yhteydenotto poiki jutun tai juttusarjan. Perheneuvojille jäi päällimmäisenä mieleen hyvät kokemukset toimittajista, Virpi Hyvärinen kertoo.
Perheneuvojat kertoivat Hyväriselle, että toimittajilla oli enimmäkseen hyvät pohjatiedot ja heidän asenteensa oli kunnioittava. Hyvänä koettiin myös se, että juttuluonnokset saatiin etukäteen luettavaksi.
– Toisaalta näissä juttuaiheissa ei ole ollutkaan mitään kiistanalaisia. Mutta haastateltaville jäi joka tapauksessa hyvä olo siitä, että toimittajat ymmärsivät heidän viestinsä oikein, Hyvärinen jatkaa.
Oulun suunnalla huonoja kokemuksia on aiheutunut siitä, että juttuihin on jäänyt virheitä ja vääriä tulkintoja asioista. Turun seudulla huonot kokemukset ovat liittyneet kirkosta eroamisia käsittelevään uutisointiin. Se on tuntunut joskus jäävän ainoaksi näkökulmaksi kirkkouutisoinnissa.
Paula Heino Turusta kuitenkin painottaa, että jos yksittäisessä seurakunnassa tai kirkossa on oikeasti tapahtunut jotakin ristiriitaista tai ikävää, on hyväksyttävä, että asia nousee esiin myös julkisuudessa.
Oulussa myönteiseksi on koettu se, että median avulla on syntynyt hyviä keskusteluja ja kiinnostusta seurakuntia koskevia asioita kohtaan.
Espoossa toimittajien hatarat perustiedot kirkosta ja seurakunnista ovat aiheuttaneet päänsärkyä. Pääkaupunkiseudulla toimittajien negatiivinen perusasenne kirkkoa kohtaan on myös melko tavallista.
– Yleensä yhteistyö kuitenkin toimii hyvin ja asiallisesti. Media löytää välillä seurakuntien toimintaan uusia ja virkistäviä näkökulmia. Hyvältä on tuntunut se, kun toimittaja osaa ottaa vastaan uutta tietoa, joka saattaa muuttaa alkuperäisen juttuidean toiseksi, Urpu Sarlin sanoo.
Joensuun seurakunnissa haastavimmaksi asiaksi on koettu toimittajien kiire saada vastauksia. Haastatteluaikojen löytyminen todella lyhyellä varoajalla on välillä hankalaa.
”Toimittaja ei ole mörkö”: Ammattilaisten vinkit toimittajan kohtaamiseen
Lopuksi pyysin kyselyyn vastanneilta seurakunnan viestintäammattilaisilta henkilökohtaisia näkemyksiä siitä, mitä seurakunnan työntekijän olisi erityisen tärkeä huomioida ja tiedostaa liittyen yhteistyöhön median ja toimittajien kanssa.
– Minusta työntekijöiden tulisi kohdata median edustajat avoimesti ja pyrkiä vastaamaan heille nopeasti. Näin meillä onneksi useimmiten tapahtuukin, sanoo Paula Heino Turusta.
Minna Siikaniva Kuopiosta muistuttaa, että luottamuksellisuus ja intimiteettisuojan säilyminen on aina tiedostettava haastatteluja antaessaan. Lisäksi hän painottaa, että työntekijän on aina hyvä tarkistaa juttu.
Virpi Hyvärinen Joensuusta huomauttaa, että toimittajalle ei ole pakko vastata ihan heti. Voi kysyä, mitä aihetta haastattelu koskee, ja sopia sitten tapaamisen tai puhelintreffit hetken päähän, jolloin ehtii valmistautua.
– Meidän seurakunnan työntekijöiden pitäisi muistaa aktiivisesti myös itse lähestyä mediaa, muissakin asioissa kuin tapahtumapuffauksen merkeissä. Omasta työstä ja osaamisesta löytyy muutakin jutunjuurta kuin tapahtumatiedottamista, ja siitä muusta media kokemukseni mukaan tykkää enemmän, Virpi Hyvärinen sanoo.
Sanna Krook Oulusta toteaa, että kirkko tarvitsee näkyvyyttä. Hän muistuttaa, että usein juttu tehdään joka tapauksessa, kommentoipa seurakunnan työntekijä asiaa tai ei. Kannattaa siis kommentoida, jos mahdollista, tai ohjata toimittaja ottamaan yhteyttä toiseen henkilöön, joka voi vastata.
– Toimittaja ei ole mörkö, vaan työtään tekevä ihminen, mahdollisesti seurakuntalainen, ja sillä tavalla häneen tulee suhtautua. Mediassakin saa olla oma persoonansa, ei tarvitse esittää mitään roolia. Tarinat, persoonat ja tunteet kiinnostavat ja niitähän meillä kirkossa riittää, Sanna Krook kannustaa.
Lue myös: Viisi vinkkiä seurakunnan työntekijälle: Näin pärjäät median kanssa
Ilmoita asiavirheestä