Politiikka ja uskonto eivät kuulu vapaamuurarijärjestön toimintaan. Viikonlopun mittaisissa Sompalan kesäseminaareissa vapaamuurariperheille kuitenkin järjestetään ohjelmaa myös kirkossa.
– Seminaari päättyy sunnuntaina Sompalan kirkkopyhään. Meidän veljet hoitavat messun. Vesannon kirkkoherra on viime vuosina halunnut olla mukana liturgina. Meiltä on ollut saarnaaja, kertoo Ahti Siltanen, Suomen vapaamuurarijärjestön pääsihteeri.
Messua toimittavista ”veljistä” ei ole pulaa, sillä Suomen vapaamuurareista löytyy pappeja noin 30 ja kanttoreita arviolta puolet siitä.
Vapaamuurarius on mahdollista vain miehille. Miehillä tulee olla puolisoidensa suostumus, ennen kuin heidät hyväksytään jäseniksi.
Kesätapaamisia on järjestetty Sompalan kurssi- ja leirikeskuksessa 1970-luvulta lähtien. Savolaisesta luonnosta nauttimisen lisäksi viikonloppuihin on perinteisesti sisältynyt miehille suunnattuja esitelmiä, joissa on pidetty esillä vapaamuurariaatetta.
Vaikka kesätapaamiset ovat perheiden yhteisiä, alkuun kaikki vapaamuurarit eivät ole katsoneet naisten mukaan tuloa hyvällä.
– Eräs puhdasoppinen sanoi, että Sompala on paikka, jonne eivät kuulu naiset, koirat eivätkä viinapullot, muistelee Maija-Liisa Vuorjoki, vapaamuurarin entinen puoliso.
– Minä koin sen niin, että me naiset olimme huonosti siedetty lisuke. Aloin miettiä, että kun kerran ollaan täällä, miksi meille ei voisi järjestää omaa ohjelmaa.
Kun Vuorjoki sai tehtäväkseen järjestää sitä, hän kutsui tutun papin kertomaan kristinuskon totuuksista päivitetysti. Tilaisuudesta tuli aikuisille yhteinen.
Ahti Siltasen mukaan nykyään naiset ovat itsestään selvästi tervetulleita kesäseminaareihin.
– Joku käy kerran ja toteaa, että tämä on tällainen paikka. Jotkut ovat käyneet säännöllisesti joka vuosi ja siitä on tullut heille perinne, Siltanen sanoo.
Siltanen järjesti kesäseminaareja neljä vuotta kesään 2011 asti. Hänen aikanaan esitelmien aiheet muuttuivat aatteellisista kohti ajankohtaisia aiheita, jotta ne olisivat miehille ja naisille yhteisiä. Tänä kesänä käsiteltiin vapaamuurariuden roolia mediassa, taiteessa ja arkkitehtuurissa.
– Itse olen pitänyt useamman esitelmän, kerran vapaamuurariudesta elämäntapana. Suuntasin sen rouville, Siltanen sanoo. Hän kuvaa vapaamuurariutta kasvatusjärjestelmäksi, joka ohjaa lähimmäisten huomioimiseen ja suvaitsevaisuuteen.
– Vapaamuurarius on työväline, jolla minä pystyn valmistautumaan siihen, että aikanaan kun täältä lähden, olisin elänyt hyvän elämän ja voisin tyynin mielin lähteä. Eivät olisi jääneet asiat hoitamatta, niin että kokisin mitään kuolemanpelkoa, Siltanen kuvailee.
Ohjelmassa on enää vain yksi muodollinen vapaamuurareiden tilaisuus, jonne naisilla ei ole asiaa.
– Suurloosin ajankohtaisista asioista kerrotaan vain veljille, mutta se kestää vain puoli tuntia.