Suomessa vietetään tänään 3.12. Vapaaehtoisten päivää. Säännöllisesti vapaaehtoistoimintaan osallistuu 1,4 miljoonaa suomalaista. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa diakoniatyön vapaaehtoisista vastaa diakonissa Mari Ylönen.
Usein sanotaan, että vapaaehtoisia on hyvin vaikea saada seurakunnan toimintaan. Onko näin?
– Ei. Kun ihminen saa mielekkäästi tehdä mitä haluaa ja voi käyttää omia lahjojaan, heitä on helppo saada. Jokainen haluaa olla itsenäinen toimija, mutta jos pyytää apulaiseksi, silloin ei saa.
Mitä itsenäisyys tarkoittaa?
– Kun vapaaehtoinen saapuu, en sano, että meillä on nämä työtehtävät, vaan kysyn, mitä hän haluaisi tehdä. Meille tulee viikossa 1–2 uutta vapaaehtoista. Diakoniatyössä heitä on 800 ja koko tuomiokirkkoseurakunnassa 1600. Mikkelissä koko kaupunki tekee yhdessä vapaaehtoistoimintaa, eri toimijat ovat verkostoituneet.
Miten tavoitat vapaaehtoisia?
– Vapaaehtoistyö.fi-sivuston kautta tulee uusia ja nuoria, työikäiset kuulevat työkavereiltaan, eläkeläiset ovat kuulleet työaikanaan tai eläkeläiskavereiltaan. En kehota vapaaehtoisia mainostamaan vapaaehtoisuutta. Heillä on niin kivaa, että he kertovat siitä toisilleen.
– Meillä on vapaaehtoisina myös työssäkäyviä ja opiskelijoita. Vapaaehtoisuus riippuu elämäntilanteesta. Pienten lasten vanhempia ei ole paljon, ellei esimerkiksi vauvamuskarin toisena ohjaajana.
Onko kirkon tulevaisuus vapaaehtoisten varassa?
– Uskon ja näen sen mahdollisuutena. Näkyni kirkosta on se, että kaikkia tarvitaan rakentamaan kirkkoa. Ihminen voi vapaaehtoisuuden kautta myös liittyä kirkon jäseneksi, meillä on myös muslimeja vapaaehtoisina. Kaikki mikkeliläiset voivat olla rakentamassa kirkkoa.
Hiljattain on julkaistu tutkimus, jonka mukaan ihmisellä on synnynnäinen tarve tehdä hyvää. Uskotko tähän kirkossa, jossa puhutaan muun muassa perisynnistä?
– Sanoisin sen vielä eläimellisemmin vaikken väitä, että ihminen on eläin. Ihminen on laumasielu ja haluaa aina toimia lauman parhaaksi. Ihmiset haluavat auttaa toisiaan. Olen nähnyt sen vapaaehtoisten kanssa niin voimakkaasti, että minä uskon siihen.
Elävätkö vapaaehtoiset kiitoksella?
– Vapaaehtoisuus itsessään on palkitsevaa. Moni sanoo, että ihan hävettää, kun tuntuu, että itse saa enemmän. Vapaaehtoiset ovat aikuisia, ei minun tarvitse ohjata heitä, vaan luoda heille mahdollisuus. Toki välillä on kriisejä, jolloin tarvitaan työntekijän tukea.
Kirkossa puhutaan vapaaehtoistoiminnasta, ei -työstä. Miksi?
– Se on toimintaa, koska tästä ei makseta palkkaa. Itse en puhu vapaaehtoistoimijastakaan vaan vapaaehtoisesta.
Mitä Mikkelin vapaaehtoiset tekevät?
– Riippuu mitä he haluavat. Meillä on esimerkiksi vauvavierailijoita, hautaankantajia, tapahtuma-avustajia, lähimmäisiä ja niin edelleen.
Mitä ovat vauvavierailijat?
– Äitejä, jotka käyvät vauvojen kanssa laitoksissa. Vanhus voi ottaa vauvan syliinkin. Kerran esimerkiksi eräs vuoden puhumatta ollut henkilö alkoi puhua, kun näki vauvan.
Kuva: Risto Hämäläinen