Keikyän VirrenViejät, diakoninen vapaaehtoisten lauluporukka, vie virsiä ikääntyneille kotiin saakka.
Suvivirren laulaminen kirkossa koskettaa suomalaisia syvältä. Yhtä lailla ytimessä oltiin Vento ja Aino Jokiniemen luona, kun Keikyän VirrenViejät vierailivat pariskunnan kodissa kesäkuisessa Sastamalassa.
Suvivirsi laulettiin, totta kai. Kun kyse oli jo kolmannesta virsivierailusta tähän kotiin, toiminta oli pariskunnalle tuttua. Isäntä tuli laulajia pihamaalle vastaan, halattiin lämpimästi ja tuota pikaa oltiin jo olohuoneessa. Vaihdettiin kuulumiset, kyseltiin voinnit ja otettiin virsikirjat esiin.
Jo joutui armas aika. Ajoitus oli täydellinen. Ikkunan takana pihassa aurinko paistoi, kesäkukat kukkivat ja linnut lauloivat. Juhannukseen oli aikaa kaksi viikkoa.
Aino, 86, ei ole käynyt kirkossa hetkeen, sillä vuodet ovat tuoneet muutoksia terveydentilaan. Lapsia parilla on kolme ja lisäksi seitsemän lastenlasta. Koko joukko muitakin lapsia on pyörinyt pariskunnan ympärillä aikoinaan, kun Aino-äiti piti kotona pyhäkoulua. Nuokin ajat muisteltiin laulajien kanssa.
Isännän olemuksesta välittyi elämänilo
Kaksi muutakin virttä veisattiin yhdessä: Kosketa minua Henki ja Totuuden henki, johda sinä meitä. Vento Jokiniemi, 81, istui keinutuolissa ja miehen olemuksesta välittyi elämänilo ja rentous, vaikka omaishoitajana hänellä onkin nykyisin kodin kaikki työt hoidettavanaan.
Hääpäivänä heinäkuussa parille tulee täyteen yhteisiä vuosia 56 ja syvä kiintymys ja rakkaus huokuvat yhä kummastakin. Hellin käsin mies korjasi vaimonsa asentoa pyörätuolissa ja Ainon kasvot kylpivät valossa.
Ennen vierailun päättymistä joukko luki yhteen ääneen Isä meidän -rukouksen ja laulajat toivottivat pariskunnalle Taivaan Isän varjelusta. Kaikilla oli hyvä mieli. Ihminen oli kohdannut ihmisen.
Kun Diakoni-Marja hurahti virsiin
Sastamalan seurakunnan diakoni Marja Ritanen herätti ihastusta Kirkon Vapaaehtoistyön päivillä viime syksynä. Ritanen kertoi seurakunnassaan syntyneestä diakonisen laulamisen ajatuksesta. Diakoni oli liekeissä ja kuulijat aistivat tuon.
Kaikki lähti siitä, kun laulamisesta kiinnostuneet seurakunnan vapaaehtoiset päättivät viedä virsiä kotiin niille, jotka eivät ikänsä ja terveytensä vuoksi pääse kirkkoon ja seurakunnan tilaisuuksiin.
VirrenViejät -toiminta on syntynyt Sastamalan seurakunnan Keikyän kappelissa diakonian piirissä, ilman seurakunnan musiikkityötä ja kanttoreita. Innokkaat vapaaehtoisväen laulajat eivät pidä virsiharjoituksia, vaan laulavat yhden virren äänenavaukseksi ennen lähtöään koteihin ja katsovat, että se riittää.
Toiminnan fokus ei ole Ritasen mukaan viimeistellyssä veisaamisessa, vaan läsnäolossa ja ihmisen kohtaamisessa – seurakunnan menemisessä kotiin.
Keikyän VirrenViejät on toiminut vuoden päivät. Pyynnöt koteihin ovat lisääntyneet ja laajassa seurakunnassa työntekijätkin ovat lämmenneet ajatukselle.
– Vihreä valo palaa nyt joka suunnassa, Ritanen iloitsee.
Palvelu on maksutonta ja tarjoilut kiellettyjä
Kun mennään ikäihmisten kotiin, paikallisuus ja tuttuus ovat tärkeitä asioita. VirrenViejät ovat tuttuja oman paikkakunnan laulajia, ja se tuo kotona olevalle luottamusta ja turvaa. Erottuakseen muista ovikelloa soittavista tulijoista, laulajilla on rintapielessään VirrenViejien nimikyltti.
Ryhmän kutsuminen kotiin tapahtuu ottamalla yhteyttä seurakuntaan, joka tiedottaa tulevista vierailupäivistä hyvissä ajoin. Yhteyden ottajana on useimmiten ikääntyneen aikuinen lapsi tai muu lähiomainen ja kotihoidostakin on saatu hyviä vinkkejä, kuka vanhuksista kaipaisi mahdollisesti vierailijaa kotiin.
Kotiin meneminen on astumista ihmisen omalle alueelle. Jotkut ikääntyneistä ovat kertoneet jälkeenpäin jännittäneensä, oliko koti kyllin siisti, mutta tuo oli kuulemma turhaa. Palvelu on maksutonta, ja jotta tarjoilustakaan ei tule päänvaivaa, vierailulle ei toivota kestitsemistä ollenkaan. Laulajat haluavat näet pitää äänensä kirkkaana koko veisuun ajan.
VirrenViejät ovat avain puhumattomuuden lukkoon
Diakoni Marja Ritanen kertoo, miten diakonian tontille on tullut vuosien varrella lisää ihmisiä, joiden luona olisi käytävä: perheet, työttömät ja päihdeongelmaiset. Kaikki niistä ovat tärkeitä, mutta ikääntyneiden määrän reippaaseen kasvuun ja yhä pidempään asumiseen kotona on diakonin mielestä herättävä myös seurakunnassa. Vanhuksia ei saa unohtaa.
Kyse on ikäryhmästä, joka ei hevin kerro tarpeistaan, saati toiveistaan.
– Ja seurakunnassa meillä ei ole tuntosarvia, mihin suuntaan ja kenen luo nyt olisi hyvä lähteä, ellemme saa jostain vinkkiä.
Keikyän VirrenViejien toiminta on osoittanut reilussa vuodessa olevan kuin avain tähän puhumattomuuden lukkoon. Kun tullaan tutuiksi, on helpompaa kertoa mitä tarvitsisi.
Virren vienti kotiin etenee Sastamalan seurakunnassa hyvässä myötätuulessa. Juhannusviikolla toiminta laajenee Keikyän naapuriin Kiikkaan. Ryhmän nimenä on Kiikan VirrenViejät ja syksylle on jo sovittuna viisi kotikäyntipäivää.
Laulajien joukot jakautuvat osiin ja vierailevat eri kodeissa kolmen – neljän hengen ryhminä. Ritasen unelma on, että toiminta laajenisi pikku hiljaa seurakunnan jokaiseen kappeliin.
Laulamalla mukaan vapaaehtoistyöhön – uudetkin ideat pulppuavat
Keikyän VirrenViejien listoilla on jo hyvinkin parinkymmenen laulajan nimi. Aluksi mukaan tulijat olivat pääosin naisia ja miehiä oli joukossa vain kaksi. Vähin erin miehiä on löytynyt lisää ja hyvä niin, sillä mieslaulajilla riittää kysyntää.
Jukka Honko, monipuolinen laulu-, musiikki- ja urheilumies Keikyästä on ollut mukana VirrenViejissä lähes alusta saakka. Ajatus laulamisesta kodeissa jännitti miestä aluksi, mutta ryhmän mukana jännitys poistui pian.
Kummassako on rima korkeammalla, kotikäynnillä vai kuoron kanssa esiintyessä?
– Molempiin lähtee aina tosissaan, Jukka toteaa.
Tuija Torpo syttyi virren viennistä heti ensimmäisen lehtijutun nähtyään. Seurakunnan vapaaehtoistyön koulutuspäivä vahvisti ajatusta ja eläkkeelle jäänyt leikkaussalin hoitaja on innolla mukana työssä ja miettii jopa, mitä muuta ikääntyneiden kotiin voisi tarjota laulamisen lisäksi. Vastauskin on jo mielessä.
– Voisimme mennä vaikka pareittain lukemaan ikääntyneille paikallislehteä, Raamattua ja mitä kuka haluaisikin.
Sastamalassa seurakunnan vapaaehtoisväki on innostunutta ja täynnä uusia ideoita. Jatkolta voimme odottaa vaikka mitä.
Kuvat: Anne Hievanen. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Keikyän VirrenViejien idean äiti diakoni Marja Ritanen.
2. Virren Viejien äänenavaus seurakuntatalolla ennen kierrosta kylän koteihin.
3. Tuija Torpo (vas) ja Aino Jokiniemi veisaavat samasta kirjasta.
4. Talon isäntä Vento jokiniemi hyvästelee VirrenViejät kotiportaallaan.