Vankilasielunhoitajat ovat saaneet uuden eettisen linjauksen. Tiiviissä linjauksessa kuvataan muun muassa vankilasielunhoitajien tehtäviä ja asemaa ja linjataan toiminnasta jännitteisissä tilanteissa.

Tällainen eettinen linjaus on ensimmäinen laatuaan paitsi vankilasielunhoidossa myös vankiloissa ylipäätään. Näin kertoo vankilatyöstä Kirkkohallituksessa vastaava asiantuntija Sami Puumala.

– Tietääkseni vankiloissa ei ole muita ammattiryhmiä, joilla olisi tällainen julkilausuttu eettinen ohjeistus.

Vankilasielunhoitajilla tarkoitetaan vankilapappeja ja -diakoneja. Suomen vankiloissa työskentelee 14 päätoimista vankilapappia, kolme päätoimista vankiladiakonia sekä kuusi sivutoimista vankilasielunhoitajaa. Papit kuuluvat vankilan eli Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstöön ja diakonit kirkon henkilöstöön.

Eettinen linjaus laadittiin Rikosseuraamusalan hengellisen työn neuvottelukunnan aloitteesta. Se on Kirkkohallituksen alainen kirkon ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteistyöelin.

Vankilasielunhoitoon eettisen ohjeistuksen laatimiseen ajankohta on ollut sopiva myös työntekijävaihdosten myötä. Vankilasielunhoidon virkakunta on vaihtunut laajasti viime vuosien aikana. Myös vankiloiden johdossa on tapahtunut runsaasti henkilövaihdoksia. Julkilausutut eettiset ohjeet ovat uusien vankilasielunhoitajien tukena.

MAHDOLLISIA JÄNNITTEITÄ vankiloissa voi liittyä erityisesti rippisalaisuuteen. Pappia sitoo sielunhoidon osalta ehdoton vaitiolovelvollisuus. Tuomioistuin ei voi murtaa rippisalaisuutta, eikä sitä voi rikkoa edes asianomaisen pyynnöstä.

Sami Puumala kertoo esimerkin tosielämästä. Erääseen oikeudenkäyntiin niin syyttäjä kuin puolustus oli kutsunut todistajaksi vankilapapin. Pappi kävi paikalla toteamassa, että mikäli hänellä olisi asiasta jotain tietoa, hän ei voisi sitä paljastaa. Sen jälkeen oikeuden puheenjohtaja totesi, että pappi voi poistua.

Joskus tietojen paljastaminen voisi olla vangin oman edun mukaista. Tällainen tilanne voi tulla vastaan vangin kuntoutuksesta vastaavassa moniammatillisessa tiimissä.

Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan anna papille oikeutta rippisalaisuuden rikkomiseen. Sen sijaan pappi voi tehdä esimerkiksi huoli-ilmoituksen yksilöimättä sen syytä ja tuomatta esiin sielunhoitokontaktiaan.

– Joskus työkaverit voivat ihmetellä, miksi pappi ei ottanut asiaa puheeksi, kun tiesi. Silloin papin täytyy selvittää muille se, mitä rippisalaisuus käytännössä tarkoittaa, ja se, ettei hän panttaa tietoa, Puumala sanoo.

Puumalan mukaan ehdotonta rippisalaisuuttaa kunnioitetaan vankiloissa laajasti ja sitä pidetään hyvänä käytäntönä. Vangeille on tärkeää, että papille voi puhua mistä vain, eikä tiedon leviämistä tarvitse pelätä.

AMMATTIEETTISIÄ HAASTEITA voi liittyä myös vankilasielunhoitajan omaan hengelliseen vakaumukseen ja hänen tehtäväänsä vankien uskonnonvapauden toteutumisesta vastaavana henkilönä. Vankilasielunhoitajan tehtävä on auttaa kaikkia vankeja vangin katsomuksesta ja omasta katsomuksestaan riippumatta.

Vankilapapilla tai -diakonilla on valtaa vaikuttaa siihen, mitkä yhteisöt voivat tehdä hengellistä työtä vankiloissa. Lopullisen päätöksen toimiluvista tekee vankilan johto, mutta sen pohjana on yleensä vankilasielunhoitajan tekemä esitys.

Mitä tahansa yhteisöä vankilaan ei päästetä, Puumala toteaa. Syynä on se, että vangeilla on muuta väestöä selvästi enemmän mielenterveysongelmia.

– Vankiloissa on hyvin hauraita persoonallisuuksia. Voimakas tai manipulatiivinen julistus, josta ei välttämättä aiheutuisi vahinkoa suurimmalle osalle ihmisistä, ei sovi sinne.

Voimakas tai manipulatiivinen julistus, josta ei välttämättä aiheutuisi vahinkoa suurimmalle osalle ihmisistä, ei sovi vankilaan.

Toimintaa varten laaditaan aina kirjallinen yhteistyösopimus uskonnollisen yhteisön kanssa ja tarvittaessa toimilupa voidaan keskeyttää.

Tähän harkintaan vankilasielunhoitajan henkilökohtainen vakaumus ei kuitenkaan saa vaikuttaa, linjauksessa todetaan. Mitään uskonnollista suuntausta ei myöskään tule suosia.

– Kaikilla vangeilla on oikeus omasta tahdostaan tavata oman uskontokuntansa edustajaa, jos yhteisön toiminta ei ole Suomen lakien vastaista.

Kaiken hengellisen toiminnan lähtökohta vankiloissa on vankien tarve.

– Vilpitön tahto ei riitä syyksi tulla julistamaan vaan aloitteen on tultava osallistumistarpeena vangeilta, Puumala toteaa.

PUUMALA TOIVOO, että vankilasielunhoidon eettinen linjaus voisi olla pontimena vastaavalle työskentelylle myös muissa ammattiryhmissä tai koko Rikosseuraamuslaitosta koskevalle ammattieettiselle keskustelulle.

Nyt laaditun linjauksen lopussa on vielä kiteytettynä vankilasielunhoidon arvot. Niistä Puumala haluaa nostaa esiin erityisesti toisen kohdan. Se koskee ihmisarvon kunnioittamista ja uskoa ihmisen mahdollisuuteen muuttua ja kasvaa.

Tässä kohdin Puumalan mielestä kirkon ja Rikosseuraamuslaitoksen arvot erityisesti kohtaavat.

– Siinä on tavoitettu vankilasielunhoitajana olemisen eetos. Työn tavoite ei ole rankaisu vaan mahdollisuus muutokseen.

Lue myös:

Vankilapappi on ukkosenjohdatin

Ilmoita asiavirheestä