Kun Kansan Raamattuseura (KRS) järjesti viime keväänä seurakunnissa stand up -koomikko Mikko Vaismaan ja muusikko Antti Kleemolan yhteiskiertueen, tuli palautetta runsaasti.
Moni kertoi, ettei ollut hetkeen nauranut kirkossa yhtä paljon.
Mutta tuli toisenlaisiakin viestejä. Niissä oltiin sitä mieltä, ettei komiikkaa pitäisi kirkossa esittää lainkaan.
– Useimmat eivät tosin olleet kirkossa olleet itsekään, KRS:n toiminnanjohtaja Kalle
Virta kertoo.
Stand up -kiertueen järjestäminen oli Virran idea. Taustalla oli havainto siitä, että stand up on ”sekulaarilla puolella” nouseva lajityyppi. Tarjonta ja kiinnostus komiikkaa kohtaan ovat kasvaneet.
Virta kertoo olevansa itsekin hyvän stand upin ystävä. Häneen vetoaa erityisesti sellainen komiikka, joka haastaa myös älyllisesti.
– Sen verran olen stand upia katsonut, että olen jo tylsistynyt halpaan alapäähuumoriin, Virta sanoo.
Alapäähuumori ei kuitenkaan ole koko totuus komiikasta. Vaikka huumoria on totuttu pitämään kevyenä, ei stand up aina ole sellaista. Päinvastoin komiikka voi Kalle Virran mielestä olla työkalu käsitellä elämän vaikeita ja syviäkin kysymyksiä.
Hengellisistä aiheista valtavirran komiikassa ei kuitenkaan Virran mielestä tarpeeksi puhuta.
– Hengellisyys on vähän outo, koskematon piiri. Sekin oli yksi lähtökohta kiertueelle, hän sanoo.
SAMAN HAVAINNON näyttää tehneen moni muukin. Diakoni Amanda Hiekkataipale julkaisi viime keväänä yhdessä Ville Kormilaisen kanssa stand up -esityksen, joka on tehty seurakuntia ajattelen.
Esityksen nimi Yläpäähuumoria viittaa sen sisältöön.
Kirkkotilaan suunnitellussa esityksestä on jätetty pois ronskit seksuaalisuuteen liittyvät jutut. Kirosanojakaan esityksessä ei kuulla.
– Se on selkeä rajaus, jonka olemme tehneet.
Hiekkataipale tosin lisää, ettei hänellä ole tapana kiroilla muillakaan estradeilla.
Myös kaiken asiakkaisiin liittyvän Hiekkataipale on rajannut komiikan ulkopuolelle. Muuten lähtökohtana on, että kaikesta voi puhua.
Kirkkokeikoille aiheita on löytynyt seurakuntaelämästä ja kirkon työstä, diakoniatyöntekijöiden asemasta kirkossa, Raamatusta ja Jeesuksesta.
Komiikasta Amanda Hiekkataipale innostui sen jälkeen, kun ystävä yllytti hänet mukaansa stand up -kurssille keväällä 2022. Sen jälkeen hän on keikkaillut tiiviisti.
Keikkaillessaan Hiekkataipale on huomannut, ettei kirkko ole stand up -klubeilla aivan vieras aihe. Kristillisiä teemoja käsittelee moni koomikko myös kirkkotilojen ulkopuolella. Mikko Vaismaan lisäksi Hiekkataipale mainitsee Jussi Herrasen, Pinja Salminen ja Pyry Salorannan.
HUUMORI ON AINA myös riskialtis laji. Se johtuu erityisesti monitulkintaisuudesta. Usein saman vitsin voi tulkita eri tavoin, eikä kuulija aina voi olla ihan varma siitä, mitä kertoja vitsillä tarkoitti.
Kalle Virran mielestä komiikka vaatii jonkinlaista riskinottoa.
– Aina kun huumoria tehdään, niin vaara on olemassa. Koomikon taitoa on välttää se, ettei vitsistä tule loukkaava, Virta sanoo.
Viime keväänä Helsingin seurakuntayhtymän viestintä julkaisi Facebookissa Kirkko Helsingissä -tilillä kuvan lihaksikasta ristiinnaulittua esittävästä patsasta. Tekstissä arveltiin, että patsaan veistäjän mukaan ”viimeisellä ehtoollisella syötiin paljon proteiinia”. Moni koki meemin loukkaavana, ja pian se poistettiin.
Myöhemmin keväällä samalla tilillä julkaistiin Pyhän Veronikan liinaa kuvaava maalaus 1400-luvulta. Legendan mukaan Jeesus pyyhki kasvonsa liinaan matkalla kohti Golgataa ja liinaan muodostui kuva Jeesuksen kasvoista. ”Valko- vai kirjopyykkiä?” kysyi koomiseksi tarkoitettu teksti meemin päällä.
Jälleen moni pahastui, mutta tällä kertaa kuvaa ei poistettu. Kirkko Helsingissä -tilin päivittäjä puolusti julkaisua toteamalla, etteivät meemit kommentoi hengellisiä kysymyksiä vaan ”ihmiselon arkea”.
Keskustelun perusteella osa meemit nähneistä tulkitsi kuitenkin molempia kuvia niin, että niissä vitsin aiheena oli arkisten kysymysten sijaan Kristuksen kärsimys.
USKONTOA KÄSITTELEVÄSTÄ komiikasta voidaan erotella kaksi lajityyppiä: uskonnolle nauraminen ja uskonnollinen nauru.
Monitulkintaisuudesta johtuen meemi, pilakuva tai koomikon kertoma juttu voi kuitenkin merkitä tilanteesta ja tulkitsijasta riippuen kumpaa tahansa. Se, mikä yhdelle voi tarjota syvällisiä, jopa hengellisiä oivalluksia, voi olla toiselle rienaava.
Yleisöjen erilaisuuden on huomannut myös Amanda Hiekkataipale. Kormilaisen ja Hiekkataipaleen esityksissä katsomossa on ollut heitä, jotka eivät muuten juuri kirkossa käy, mutta myös heitä, jotka käyvät kyllä kirkossa mutta joille stand up on ollut aiemmin vierasta.
Erityisen vaihtelevia reaktioita tuottavat Hiekkataipaleen mukaan jutut, jotka sivuavat kirkossa muutenkin jakavia seksuaalisuuden ja sukupuolen kysymyksiä.
Myös kirkollisiin vallankäyttäjiin, kuten piispoihin, liittyvät jutut aiheuttavat kahtalaisia reaktioita. Se on Hiekkataipaleen mielestä hieman outoa, sillä niissä komiikan termein isketään ylöspäin.
Hiekkataipale viittaa komiikan kirjoittamattomiin sääntöihin. Punching up eli ylöspäin iskeminen tarkoittaa yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin tai vallanpitäjiin kohdistuvaa pilkkaa. Punching down eli alaspäin iskeminen tarkoittaisi koomikkoa heikommassa asemassa olevien kuten vähemmistöryhmien kustannuksella vitsailua.
Hiekkataipale korostaa, etteivät hänen kirkollisia vallankäyttäjiä käsittelevät juttunsa ole erityisen inhottavia tai ikäviä.
Jotkut yleisössä ovat silti kokeneet ne epäsopiviksi. Eivät kuitenkaan välttämättä juuri he, joista vitsit kertovat.
– Se on vähän sellaista toisen puolesta loukkaantumista. Kun Kari Kanala kuuli hänestä kertovia juttujani, hän tuli antamaan vinkkejä, miten niistä saisi vielä parempia.
KIRKOLLISESSA KOMIIKASSA oma tärkeä osansa on kirkkotilalla. Komiikan näyttämönä se on aivan erityinen.
Kalle Virta toteaa, että usein komiikkaan tarvitaan jännite. Jännite voi syntyä siitä, että komiikassa käsitellään yhteiskunnallisia tabuja. Koomikko voi käsitellä esimerkiksi seksuaalisuutta, josta muuten on vaikea puhua. Koominen helpotus laukaisee jännitteen.
Pyhässä tilassa tabuista tulee kuitenkin entistä suurempia. Siksi joitain aiheita saattaa olla viisaampi käsitellä toisissa tiloissa.
Amanda Hiekkataipale toteaa, että kirkko on hänelle pyhä paikka. Siksi hän voi kertoa joitain juttuja baarissa mutta ei kirkkosalissa.
– Välit Jeesuksen kanssa ovat kunnossa, ja hänelle voin puhua mitä vain, mutta tilaan liittyy kunnioitusta. Se on myös kiva haaste, miten omaa komediakirjoittamista voi pitää monimuotoisena niin, että se sopii erilaisiin paikkoihin.
Koomikolle kirkot ovat myös teknisesti haastavia tiloja.
– Huomasimme nopeasti ensimmäisillä keikoilla, että puheen rytmiä täytyy sopeuttaa tilaan. Se on vaikeaa, sillä yleensä hidas rytmi ei sovi komiikkaan.
Komiikka saa nyt selvästi jalansijaa seurakunnissa. Virta pohtii, että puhetaidossa pappien kannattaisi ottaa koomikoista mallia.
– Ihailen sitä, miten stand up -koomikot rakentavat draaman kaaren ja palaavat usein lopussa alussa kertomiinsa asioihin. Papeilla olisi paljon opittavaa siitä, miten hyvä tarina
rakennetaan.
Ihmisiä kastetaan ja haudataan, ja se mitä siihen väliin mahtuu, on aika koomista välillä.
KANSAN RAAMATTUSEURAN stand up -kiertueella kaikille tekijöille tärkeä tavoite oli tehdä esityksistä paitsi hauskoja myös hengellisesti antoisia, niin että ne välittäisivät kristinuskon ydinsanomaa.
– Kun kiertuetta suunniteltiin, niin pohdimme yhdessä mitä se tarkoittaa, että viemme komiikan kirkkoihin. Halusimme, että sille on jokin muukin perustelu kuin se, että haluamme tavoittaa ihmisiä.
Samaan aikaan kirkollinen elämä on elämää siinä missä kaikki muukin ja usein myös hyvin koomista kun sopivasta kulmasta katsotaan.
– Kirkko on paikka, jonka läpi lähtökohtaisesti kulkee elämän koko kirjo. Ihmisiä kastetaan ja haudataan, ja se mitä siihen väliin mahtuu, on aika koomista välillä, Hiekkataipale sanoo.
Hiekkataipaleen mielestä kirkollisen komiikan tärkein anti on siinä, että se rikkoo kirkkoon liittyvää mielikuvaa vakavuudesta.
– Haluaisin vaikuttaa ihmisten ajatuksiin siitä, että tällainen on mahdollista. Kirkossa saa nauraa, ja siellä voi tapahtua myös kepeitä asioita. Vaikeista asioita voi puhua myös huumorin kautta, hän sanoo.
– Jos mietin ihmisiä, joiden kanssa diakonina työskentelen, niin haluan heille tarjota tilaisuuden tulla yhteen, tulla nauttimaan ja ottamaan vastaan. Se on tärkein anti.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!Ilmoita asiavirheestä
Ilmoita asiavirheestä