Jelisei Heikkilän Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tarkastettavassa väitöskirjassa selvitetään, kuinka sosiaalikulttuuriset ja kirkolliset murrokset 1917–1918 vaikuttivat avioliittonormeihin Venäjällä.
Tutkimuksen keskiössä on vuosina 1917–18 pidetty kirkolliskokous, jonka jälkeen Venäjällä syntyi uusi ‟avioeromalli”.
Heikkilä on tutkinut, miten avioliittoa ja avioeroa koskevia kirkko-oikeudellisia kysymyksiä käsiteltiin kirkolliskokousta edeltävänä aikana ja itse kirkolliskokouksessa, kuinka Venäjän ortodoksinen kirkko ymmärsi valtion lain suhteessa sen omaan kirkolliseen lakiin ja miten vanhaa avioliittoa koskevaa kanonista traditiota tulkittiin Venäjällä.
Väittelijän mukaan Venäjän ortodoksinen kirkko ei välittömästi lakkauttanut aiemmin käytössä ollutta byrokraattista mallia, etenkään vuoden 1918 avioerotapauksissa.
− Erohakemuksessa täytyi esimerkiksi olla osoitettuna yksi hyväksyttävä eron syy, kuten myös yksityiskohtainen ja paikkansapitävä todistus niistä olosuhteista, missä avioliitto kariutui, Heikkilä toteaa.
Lisäksi tutkimus osoittaa, että ne avioeron syyt, jotka eivät olleet kirkon kanonien ja niiden auktoritatiivisten tulkitsijoiden oikeuttamia, eivät lopulta myöskään olleet laillisesti hyväksyttäviä syitä kirkolliselle avioerolle Venäjällä. Uuteen avioeromalliin sisällytettiin myös pastoraalisia erityispiirteitä.
− Kirkolliskokouksen lopullinen päätös hyväksyttävistä avioeroperusteista myös osoittaa, että kirkko oletti säilyttävänsä täydellisen avioliittoa koskevan toimivaltansa entiseen tapaan. Vallankumous tuhosi lopulta avioliiton uskonnollisen instituution, joka oli ollut Venäjän oikeuslaitoksen suojelema lähes kahdensadan vuoden ajan, Heikkilä sanoo.
Käytännöllisen teologian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: Canonical Development through Dialogue: Marriage and Divorce in the Pre-Conciliar Period and in the All-Russian Church Council of 1917-1918 järjestetään lauantaina 28. marraskuuta. Vastaväittäjinä toimivat professori Markku Kivinen Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista ja professori Mia Korpiola Turun yliopistosta.