Venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin (1860–1904) tuotannosta nostetaan usein esille sen kuvaama pysähtynyt ajallisuus. Kuitenkin Tšehovin tuotannossa on voimakas edistysajattelun juonne, joka ilmenee eettisenä vaatimuksena toimia modernin yhteiskunnan ja toisen yksilön hyväksi, sanoo Tintti Klapuri Turun yliopistoon tekemäsään väitöstutkimuksessa.
Klapuri osoittaa, että moderni yksilö- ja aikaproblematiikka on Tšehovin tuotannon ytimessä.
Tšehov-tutkimuksessa on perinteisesti keskitytty tarkastelemaan yhtä kirjailijan lajityyppiä, yleensä joko draamaa tai proosaa. Klapurin väitöskirja asettaa rinnakkain nämä kaunokirjalliset lajityypit ja lisäksi kirjailijan vähemmän tunnetun dokumentaarisen proosateoksen, Sahalinin saaren rangaistusvankilasta kertovan raportin Sahalin.
Tšehovin teksteissä yksilöltä edellytetään tulevaisuuteen suuntautunutta, toisen yksilön huomioivaa toimijuutta, mutta kirjailija esittää henkilöiden kyvyn eettiseen toimintaan rajallisena.
– Tutkimuksessa käytettiin Mihail Bahtinin kronotoopin eli aikapaikallisuuden käsitettä, jonka avulla on mahdollista tutkia nimenomaan ihmisen – siis henkilöhahmon – toimintaa ajassa, Klapuri kertoo.
Filosofian maisteri Tintti Klapuri esittää väitöskirjansa Chronotopes of Modernity in Chekhov tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 8.1.
Kuva: Minna Jerman