Aalto-yliopistossa väittelevä arkkitehti Matti Kuittinen kehitti vähähiilisen jälleenrakentamisen mallin, joka auttaa kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa.
Ilmastonmuutos on noussut humanitaaristen kriisien pääsyyksi, ja vuoteen 2050 mennessä se voi olla syynä miljardin ihmisen pakolaisuuteen. Pahimmillaan pakolaisasumukset lisäävät asukkaiden vuotuisia kasvihuonekaasupäästöjä yli 4 000 prosentilla.
Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta väittelevä arkkitehti Matti Kuittinen perehtyi väitöstutkimuksessaan vähähiiliseen humanitaariseen rakentamiseen.
– Avustustyötä ei ole eettistä tehdä ilman, että tiedetään sen vaikutukset ilmastonmuutokseen, Kuittinen painottaa Aalto-yliopiston tiedotteessa.
Vaikka katastrofirakentaminen voi olla katastrofaalista ympäristölle, on se taas paikoin paljon aikaisempaa rakentamista ekologisempaa.
– Pakolaisleirien rakentamisen ympäristöarviointia ei tehdä järjestelmällisesti. Siksi avustusjärjestöillä ei ole käsitystä siitä, millä toimenpiteillä leireistä saadaan vähähiilisiä tai mitkä tiedostamattomat väärät valinnat johtavat suuriin päästöihin.
Kuittinen kehitti työssään vähähiilisen jälleenrakentamisen mallin, jossa lähtökohtana on aina olemassa oleva tilanne.
– Kun Syyriaa toivottavasti pian päästään jälleenrakentamaan, voisi malli auttaa kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa. Malli asettaa rakentamisen ja asumisen päästöille kansallisiin CO2-tilastoihin perustuvan katon, jonka avulla voidaan laskea koko maan rakennuskannan päästöjä.
Betonimurskaa Haitissa ja hirsiasumuksia Japanissa
Vuoden 2011 tsunamin jäljiltä Japanissa asutettiin 300 000 ihmistä parakkeihin, joiden lämmöneristys oli olematon. Kuittinen oli paikalla ja selvitti eri pakolaisleirien energiatehokkuutta ja hiilijalanjälkeä.
– Tsunami pyyhki tieltään paljon metsää. Kaatuneista puunrungoista sahattiin nopeasti hirsiä, joista rakennettiin pakolaisleirejä. Näiden rakennusten hiilijalanjälki oli huomattavasti pienempi kuin esivalmistettujen teräsrunkoisten konttiasuntojen.
Vuonna 2010 Kuittinen oli Haitissa Kirkon Ulkomaanavun tehtävissä maanjäristyksen tuhoamilla alueilla.
– Kehitin rakennusmenetelmän, jossa hyödynnettiin talojen sortumisesta muodostunutta betonimurskaa. Suunnittelimme useita koulukeskuksia, joista moni on jo rakennettu yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa.
Kuittisen mukaan ilmastonmuutoksen hillintä tulisi jatkossa sisällyttää humanitaarisen rahoituksen myöntöehtoihin.
– Suomalaisella ympäristöosaamisella olisi paljon käyttöä maailman katastrofien jälkiä korjattaessa. Sellainen vientiosaaminen on mielestäni paljon tehokkaampaa, kuin usein ehdotettu rakennusmateriaalin rahtaus täältä maailman laidalta toiselle.
Arkkitehti Matti Kuittisen väitöskirja Carbon footprint in humanitarian construction. What are the CO2 emissions and how to mitigate them? tarkastetaan Aalto-yliopistossa maanantaina 30.5.
Kuva: Matti Kuittinen. Haitilaisen St. Mathieun kyläläiset rakentavat koulua betonimurskasta.