Tuore väitöskirja kertoo, että jo 1900-luvun alkupuoliskolla oli olemassa merkittävää ekoteologista ajattelua ja toimintaa. Samalla tutkimus paljastaa, ettei kristillisen ja muun ympäristötoiminnan välillä ollut vahvoja ristiriitoja ennen 1960-luvun loppua.
Ekoteologia tarkoittaa ihmisen, muun luonnon ja Jumalan suhteen usein kristillistä käsittelyä. Ekoteologiset teokset esittävät mallin siitä, miten ihmisen tulisi elää kestävällä tavalla luonnon maailmassa.
Teologian maisteri Panu Pihkalan väitöstutkimuksessa tarkastellaan ekoteologiaa amerikkalaisen luterilaisen ja ekumeenisen teologin Joseph Sittlerin ajattelun kautta. Väitös tarjoaa tuoreita näköaloja myös amerikkalaisen luterilaisuuden vaiheisiin ja teologiseen vuorovaikutukseen Euroopan ja Amerikan välillä.
Ekoteologian on yleisesti ajateltu saaneen alkunsa niin sanotun ympäristökriisin aikana 1960-luvulta lähtien. Pihkalan tutkimus täydentää tätä kuvaa antamalla uutta tietoa 1900-luvun varhaisista ekoteologeista etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.
Pihkala väittelee Helsingin yliopistossa 19. joulukuuta. Ekumeniikan oppiaineeseen lukeutuvassa väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimii filosofian tohtori Robert C. Saler Christian Theological Seminarysta ja kustoksena on professori Risto Saarinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
Katso väitöskirjan tiivistelmä täältä