Jos kirkkoa tällä hetkellä jokin repii, se on raamattukäsitys. Ilmiriidaksi kiista roihahtaa, kun raamattukäsitys liitetään keskusteluun vähemmistöistä, sukupuolesta tai seksuaalisuudesta. Senkin takia artikkelikokoelma Vähemmistöt ja Raamattu on ajankohtainen katsaus.
Moona Kinnusen ja Jarkko Vikmanin toimittaman kokoelman teemat vaihtelevat ostialaisista kulteista aina narratiivisen psykologian tutkimuskäyttöön.
Toimittajat pitävät tärkeänä, että teos ei pelkästään käsittele vähemmistöjä. He ovat halunneet nostaa esiin vähemmistöjen tekemää tutkimusta. Siksi teos sisältää useamman queer-vähemmistöön kuuluvan kirjoittajan artikkeleita.
On äärimmäisen tärkeää, että vähemmistöjen ääni kohoaa korkeimmalle vähemmistöjä koskevassa keskustelussa. Kysymyksiä kuitenkin herää, kun Kinnunen ja Vikman kertovat luvussa ”Miksi ja miten tutkia vähemmistöjä” omista seksuaalisista suuntautumisistaan, identiteeteistään ja diagnooseistaan.
Hermeneutiikan kannalta on oltava tietoinen tutkijan identiteetin mahdollisista vaikutuksista tulkintaan ja tutkimukseen. Sen avaaminen ei ole ongelma. Se kuitenkin herättää kysymyksen siitä, voiko tutkimuksen tekijän identiteetti määrittää tutkimuksen pätevyyttä tai vastaanottoa.
Vaikka ihmistieteiden ja teologian saralla objektiivisuuden toteutumisesta ja siihen pyrkimisestä voidaan olla montaa mieltä, on objektiivisuuden ihanne elänyt kauan. Onko aiemmin tavoiteltu objektiivisuus intersektionalistisen ajattelun myötä mukautunut niin painokkaaksi subjektiivisuuden tunnistamiseksi, että se kääntyy jopa sen tavoittelemiseksi?
Kinnunen ja Vikman vaientavat intersektionalismin mahdollisen kritiikin toteamalla, että ”kuten jokainen yhdenvertaisempaa maailmaa eteenpäin ajava aate, myös intersektionaalisuus on saanut osakseen kritiikkiä ja vihaa”.
Emansipatorinen tiedonhintressi vaikuttaa osassa artikkeleita vahvana – jos feministinen tutkimus pitää sisällään ”ajatuksen muutokseen pyrkimisestä”, miten se vaikuttaa tutkimukseen? Eikö tiettyihin tavoitteisiin sitoutunut tutkimus ole vastannut omaan kysymykseensä jo ainakin jossain määrin etukäteen?
Tunnistan pohtiessani oman etuoikeutetun asemani, ja kun objektiivisuuden historiaa katsoo, on syytä myös kysyä, keiden ja kenen väitetystä objektiivisuudesta on kyse.
Artikkelikokoelman merkitystä alleviivaa Kinnusen ja Vikmanin muistutus siitä, kuinka sortavasti Raamattua on käytetty — ja käytetään yhä.
RAAMATUN HERMENEUTTISENA avaimena intersektionaalisuus on mielenkiintoinen. Heli Yli-Räisänen esittelee artikkelissaan eksegetiikan intersektionalistisia suuntauksia ja tarkastelee intersektionalistisin linssein kertomusta Dinasta ja leskeyttä muinaisessa Israelissa. Yli-Räisänen pitää olennaisena pohtia esimerkiksi Paavalin juutalaisuuden ja mieheyden vaikutusta tämän ajatteluun.
Sama pätee teologian historiaan. Yli-Räisäsen mukaan myös Lutherin teologiassa on tarkasteltava, miten siihen vaikuttivat hänen ”valkoisuutensa, mieheytensä ja luokkansa”.
Kun Yli-Räisänen toteaa Raamattua tutkitun erityisesti valkoisten miesten toimesta, pohdin, kuka varhaisista kirkkoisistä täyttää valkoisuuden kriteerit. Mainittava osa ensimmäisten vuosisatojen teologikunnasta oli etnisesti joko vähäaasialaisia, pohjoisafrikkalaisia tai Välimeren itäpuolen rantaseutujen miehiä.
Artikkelit sivistävät, ja esimerkiksi Riikka Vuoksenmaan vammaistutkimukselliset näkökulmat parantamiskertomuksiin ja Joanna Töyräänvuoren katsaus juutalaisnaisten identiteettiin ovat opettavaista luettavaa, vain pari mainitakseni.
Mielenkiintoinen on Daniel Talvitien artikkeli, joka esittelee Uuden testamentin eunukkeja. Talvitie käsittelee antiikin kirjoittajien ja kristittyjen suhdetta kolmanteen sukupuoleen ja purkaa lopuksi ”Raamatun queerteoreettisen manifestin”. Kun Talvitie kuitenkin päätyy syyttelemään tuoreintakin raamatunkäännöstä ”queeriyden peittelemisestä”, on ajatusta vaikea sellaisenaan jakaa.
Vaikka jotkin tieteenfilosofiset lähtökohdat herättäisivätkin hämmennystä, on teos silti kaikille raamatuntutkimuksesta kiinnostuneille valaiseva lukukokemus. Se nostaa ohitetut jalustalle ja tuo peiteltyä valoon.
Moona Kinnunen, Jarkko Vikman (toim.): Vähemmistöt ja Raamattu. Näkökulmia marginalisoituihin ryhmiin eksegetiikassa. Suomen Eksegeettinen Seura 2024. 322 sivua.
Niilo Rantala
Ilmoita asiavirheestä