Tilastokeskus julkaisi tuoreen väestöennusteensa viime viikolla. Sen mukaan kuluva vuosi tulee olemaan kahdeksas peräkkäinen vuosi Suomessa, kun syntyvyys laskee. Kokonaishedelmällisyysluku on tänä vuonna arvion mukaan 1,43, kun se vielä viime vuonna oli 1,49. Vuonna 2010 luku oli 1,87.
Jos syntyvyys pysyisi nykyisellä tasollaan, Suomessa olisi vuonna 2030 760 000 alle 15-vuotiasta. 2050-luvulla määrä putoaisi jo kuitenkin alle 700 000:n. Suomessa on ollut alle 15-vuotiaita näin vähän viimeksi 1870-luvulla. Vielä 1970-luvulla Suomessa oli miljoona alle 15-vuotiasta.
Samalla tämä vuosi tulee olemaan kolmas vuosi peräkkäin, kun Suomessa kuolee ihmisiä enemmän kuin syntyy. Nettomaahanmuutto ylläpitää väkiluvun kasvua vuoteen 2035 asti, mutta tämän jälkeen väkiluku kääntyy laskuun, ja vuonna 2050 Suomen väkiluku on nykyistäkin pienempi.
Mielikuvilla on merkitystä
Syntyvyyden laskuun on kiinnitetty huomiota myös kirkossa. Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden johtajan Jarmo Kokkosen mukaan kirkossa jaetaan sama huoli kuin yhteiskunnassa.
– Kirkon kannattaa reagoida siten, että pidämme esillä lapsen ja lapsuuden arvoa ja ensisijaisuutta. Iso kirkon vaikuttamiskanava ja merkitys yhteiskunnassa on siinä, että meillä on laaja ja laadukas varhaiskasvatus, jossa lapsi saa kokea olevansa arvokas ja perheet kokevat olevansa hyvin huomioon otettuja.
Kokkonen on sitä mieltä, että kirkon on tuettava lapsiperheitä, ja näin myös tehdään. Kokkonen kuitenkin muistuttaa, ettei kirkko voi ankkuroitua vain isän, äidin ja biologisen lapsen tai lasten muodostamien perheiden näkökulmaan, koska perheitä ovat myös esimerkiksi yhden vanhemman perheet, lapsettomat perheet, adoptioperheet ja sateenkaariperheet. Kirkon ei kannata vaalia ideaalia ydinperheestä, vaikka merkittävä osa perheistä onkin kahden vanhemman ja lasten muodostamia perheitä.
Kokkosen mukaan syntyvyyden laskun taustalla on esimerkiksi se, että vanhemmuus näyttäytyy monille nuorille aikuisille vaativana elämänvaiheena, jossa ei ole riittävästi sijaa omalle elämälle. Yhä useampi valitseekin vapaaehtoisesti lapsettomuuden.
– Toisaalta monet lapsettomat miehet haluaisivat perustaa perheen, mutta eivät menesty parisuhdemarkkinoilla. Vähemmän koulutetut miehet jäävät lapsettomiksi ja parisuhteen ulkopuolelle selvästi muita miehiä useammin.
Kokkonen myös katsoo, että vanhemmuuteen liitetyillä mielikuvilla on merkitystä. Hänen mukaansa lapsettomilla nuorilla aikuisilla on yleisesti vain vähän myönteisiä mielikuvia pienten lasten kanssa elämisestä eikä Suomi näyttäydy riittävän lapsiystävällisenä maana. Julkisuudessa korostuvat pikkulapsivaiheen yövalvomiset ja koliikki sekä työelämän ja parisuhteen haasteet, Kokkonen toteaa.
– Liian vähän puhutaan kaikesta siitä ihmeellisestä, mitä lapsi tuo mukanaan. Lapsihan tuo elämään aivan uuden ulottuvuuden, syvän onnen ja kokemuksen siitä, että kaikki vaivannäkö on mielekästä. Tästä pitäisi kertoa useammin ja kaikissa medioissa.
Kokkonen muistuttaa, että taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden ohella sekä yhteiskunnan että kansalaisen valintojen pohjalla ovat arvot, jotka kertovat, mikä on tärkeää ja mitä kannattaa tavoitella.
– Lapsia ei hankita vaan saadaan. Kun lapsi ja lapsuus otetaan todesta, lapsi ei ole kuluerä eikä huoltosuhteen paikkaaja. Kirkkona haluamme muistuttaa siitä, että hyvää lapsuutta ei voi mitata euroilla, bruttokansantuotteella tai työllisyysasteella.
Tukea monella tavalla
Kotimaa24 soitti kolmeen seurakuntaan eri puolilla Suomea ja kysyi, miten seurakunnissa tuetaan lapsiperheitä ja edistetään syntyvyyttä. Nurmeksen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Susanna Tolvanen kertoo, että seurakunta tarjoaa tukea vanhemmuuteen toimintojen, kuten perhe- ja vauvakirkkojen sekä retkien, leirien, kerhojen ja kohtaamisten kautta. Tukea annetaan myös pitämällä esillä kristillistä kasvatusta ja arvoja.
– Perheellistymisen ja lasten hankinnan tukeminen ei taida olla ollut vielä suoranaisesti seurakunnan tavoitteissa muutoin kuin perheille suunnattuja toimintoja säilyttämällä ja kehittämällä.
Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Aku Kaura esittelee perheneuvonnan työmuotoja, johon kuuluu muun muassa perheterapiaa ja pariterapiaa sekä ryhmiä parisuhteen hoitamiseen ja vanhemmuuden tukemiseen.
Ylivieskan seurakunnan kirkkoherra Eija Nivala kertoo Ylivieskan olevan poikkeuksellinen kasvukeskus, jossa investoidaan koulujen ja päiväkotien rakentamiseen.
– Päiväkerhot ovat seurakuntamme runko, mutta myös perhekerhot kokoavat ihmisiä laajasti. Tällä työllä tuemme perheitä, mutta lasten syntyvyyteen on vaikeampi seurakuntatasolla vaikuttaa.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.