Kasarmitorilla, entisellä Vaasan varuskunnan alueella, seisoo punatiilinen Pyhän Nikolaoksen kirkko.

Yleensä se on torin keskipiste, mutta nyt keskipiste on siirtynyt parikymmentä metriä kohti merta. Siellä suuren puisen ristin vieressä seisoo pieni ja soma puhujanpönttö, joka tuo mieleen vanhan maitolaiturin.

Sen edustalla ja sivulla on kymmeniä penkkirivejä. Torin laidoilla ne päättyvät katua reunustaviin vaahteroihin ja Vaasan keskustaan.

Rajaa herättäjäjuhlien ja muun kaupungin välillä ei juuri ole. Ei telttaa, ei aitoja, ei edes symbolista juhlaporttia.

Teltattomuus on ominainen piirre herättäjäjuhlille, toteaa Vaasan herättäjäjuhlien pääsihteeri Alma Tuiskula.

Tuiskula kertoo, että häneltäkin on viime päivinä kyselty, milloin se teltta oikein pystytetään.

Tänäkään vuonna sitä ei kuitenkaan pystytetä, ei vaikka sääennuste on luvannut koko viikonlopuksi sadetta.

– Olemme avoimen taivaan alla, ja Luoja antaa meille sään, Tuiskula toteaa.

VAASAN SUOMALAISEN seurakunnan pappina työskentelevä Tuiskula on viime syyskuusta lähtien käyttänyt kaiken työaikansa herättäjäjuhliin. Sitä ennen hän hoiti järjestelyjä oman työnsä ohessa.

Juhlia edeltävänä viikkona puhelin on soinut tiuhaan. Talkoolaisilla kysymyksiä on ollut äärestä laitaan. Käytännön asioita ja ”vähän konstikkaampia juttuja”.

– Paljon olen ollut kuuntelijana.

Uuskörttiläiseksi itseään luonnehtiva Tuiskula kiinnostui herännäisyydestä aikuisiällä ystävien ja teologian opintojen kautta. Hän tutki gradussaan Jaakko Eleniuksen kautta körttien Hengellisen kuukauslehden (nyk. Henki) päätoimittajana.

Herännäisyys onkin jännittävä yhdistelmä konservatiivista muotoa ja toisaalta kirkon sisällä liberaalina pidettyä ajattelua.

Sitä ennen Tuiskulan mielikuva körttiläisyydestä oli vanhahtava. Hän arvelee, että se saattoi olla peräisin 1950-luvun suomifilmeistä.

Ensimmäisille herättäjäjuhlilleen Tuiskula osallistui Lapualla tasan kymmenen vuotta sitten. Silloin häneen teki vaikutuksen Siionin virsien poljento, mollisävelmät ja pohdiskelevuus.

– Siionin virsissä on tilaa hengittää ja ajatella. Vaikka ei jaksaisi itse veisata, muut veisaavat.

Herännäisyys onkin jännittävä yhdistelmä konservatiivista muotoa ja toisaalta kirkon sisällä liberaalina pidettyä ajattelua.

Seurat noudattavat aina samaa, vähäeleistä kaavaa. Herättäjäjuhlilla muutaman minuutin puheita pidetään matalasta puhujanpöntöstä, josta puhujaa ei juuri näe. Puheiden välillä veisataan ilman säestystä.

Kokemus Vaasan kasarmitorilla on vaikuttava. Niin voimakkaasti herännyt kansa laulaa vanhoja rukouksia.

Puheissa ollaan kuitenkin tiukasti kiinni tässä ajassa. Jakamattoman ihmisarvon, suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden teemat toistuvat. Kannetaan huolta Gazan tilanteesta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta kirkossa.

Siniset kyltit juhla-alueella kertovat, että herättäjäjuhlat on syrjinnästä vapaa alue. Jo kolmatta kertaa juhlien ohjelmaan kuuluu myös sateenkaariseurat.

Illalla ohjelma jatkuu ”körttikapakassa”, eli vaasalaisessa Pub Kaptenissa. Baarijatkoja on vaikea kuvitella osaksi muiden hengellisten kesäjuhlien ohjelmaa.

Liike ei ole luonteeltaan sellainen, että ihmisillä tulisi olla yhdenlaiset mielipiteet.

LAUANTAINA PÄIVÄSEUROJEN aikaan Luoja antaa sadetta. Seuraväki on varautunut viisaasti sateenvarjoin. Ne muodostavat lähes yhtenäisen katon juhlaväen päälle.

Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle Hiltunen pitää päiväseurojen juhlapuheen eli näiden juhlien linjapuheen. Hän ottaa kantaa muun muassa rajalakiin, jota paraikaa sorvataan eduskunnassa.

Hiltunen toteaa, ettei lainsäätäjän tilanne ole kadehdittava. Pitäisi pystyä estämään se, että Venäjä käyttää hädänalaisia sodankäynnin välineenä.

– Lainsäätäjälläkin tulee samalla kuitenkin olla mielessä, että rajan takana, piikkilanka-aidan toisella puolella parempaa elämää etsivän silmissä heijastuu maailman arvokkain asia. Aidan toiselta puolelta meitä katsoo hän, jonka Luoja loi kaltaisekseen. Ihmisyksilön korvaamatonta arvoa ei saa unohtaa.

Hengellinen ja yhteiskunnallinen nivoutuvat herättäjäjuhlien puheissa usein yhteen. Hiltunen kommentoi myös kirkollista vääntöä avioliitosta:

– Jumalan kuva ihmisessä, itse ihmisyys, on jotakin paljon sisäisempää, äärettömämpää ja sanomattomampaa kuin tässä äärellisessä todellisuudessa ilmenevät sukupuolen ja seksuaalisuuden muodot. Meidän olisi aika kirkossa päästä tässä asiassa eteenpäin, antaa seksuaalivähemmistöille samat oikeudet kuin enemmistölle.

Sitä, mitä mieltä juhlaväki linjapuheesta on, on mahdoton varmasti tietää. Suosion osoittaminen seurojen puhujille aplodeeraamalla ei ole herättäjäjuhlilla aivan tavatonta, mutta hyvin harvinaista se on.

Tämäkin puhe otetaan vastaan eleettömästi. Tosin poistuessamme kentältä Hiltusen kanssa Kotimaan haastattelua varten, moni käy kiittämässä puheesta.

Nykykörttiläisyyden yhteiskunnallinen ajattelu on tullut kauas sotia edeltävistä vuosista, jolloin sitä luonnehti Kalle Hiltusen sanoin ”oikeistolainen klangi”. Äärioikeistolaisen IKL:n kansanedustajista merkittävä osa oli 1930-luvulla körttipappeja.

Hiltunen kuitenkin muistuttaa, ettei körttiläisyys silloinkaan ollut yhtenäinen liike. Savossa kannatettiin maalaisliittoa, ja Kainuussa körttien joukossa oli myös korpikommunisteja. IKL:n kannatus oli vahvaa Etelä-Pohjanmaalla, josta käsin liikettä johdettiin.

Heränneiden yhteiskunnallisessa ajattelussa merkittävä suunnanmuutos tapahtui 1960-luvulla. Hiltunen arvioi, että nykyään seuraväen joukossa on kaikkien puolueiden kannatusta.

– Liike ei ole luonteeltaan sellainen, että ihmisillä tulisi olla yhdenlaiset mielipiteet. Keskusjohto ei ilmoita, miten körttiläisten tulee ajatella.

Myös Alma Tuiskula tunnistaa, että liike on ollut avoin yhteiskunnalliselle muutokselle. Samaan aikaan liikkeessä annetaan tilaa kunkin omalle ajattelulle.

– Herännäisyyden piirissä tunnustetaan, että voin ajatella eri tavalla kuin tämä toinen, mutta se on hänen ajatuksensa.

Kenenkään ajatuksia ei tiukata, kuten ei uskoakaan.

– Ei ole minultakaan kyselty sen kummemmin, että mitä mistäkin ajattelen. Mukaan saa tulla sellaisena kuin on. Ja jos ei tunnu omalta, niin sitten saa jatkaa etsimistä, Tuiskula sanoo.

Se, että körttiläinen ajattelu esimerkiksi suhteessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin on muuttunut samaan tahtiin muun yhteiskunnan kanssa, ei Hiltusen mielestä ole merkki maallistumisesta.

– Se kertoo siitä näkemyksestä, johon on aina kuulunut arkuus lähteä mestaroimaan toisen elämää ja siitä nousevia kipuja.

Herännäisyys on aina ollut yhteiskuntaa koossapitävä ja rakentava voima.

JUHLA-ALUEELLA PYHÄN Nikolain kirkon edustalla kujia reunustavat myyntikojut. Niissä on myynnissä monenlaista linnunpöntöistä Siionin virsiin, Herättäjä-yhdistyksen, lähetystyön ja Yhteisvastuun hyväksi.

Sinisessä teltan suojassa lähetyskenkiä myy arvovaltainen hahmo, valtiopäiväneuvos ja rovasti Anssi Joutsenlahti. Kenkiä hän on myynyt herättäjäjuhlilla pitkään, mutta ei itsekään ole aivan varma siitä, kuinka pitkään.

– Kymmeniä vuosia, Joutsenlahti sanoo.

Herännäisyyden pariin Joutsenlahti löysi nuorena seurakunnan körttipappien kautta. Häneen vetosi arkinen usko ja se, että voi tulla sellaisena kuin on. Armoa riittää kaikille.

Pitkän uran politiikassa tehnyt Joutsenlahti oli viimeksi kansanedustajana perussuomalaisten riveissä. Hän toimi myös eduskunnan toisena varapuhemiehenä.

Herännäisyyden yhteiskunnallisia painotuksia Joutsenlahti kuvaa suvaitsevaisiksi, toisinaan ”vähän turhankin avariksi”. Mutta se on nykyaikaa, Joutsenlahti toteaa.

Kaikki painotukset sopivat kuitenkin joukkoon, kunhan pyrkimyksenä on yhteiskunnan rakentaminen.

– Herännäisyys on aina ollut yhteiskuntaa koossapitävä ja rakentava voima.

KIRKON TYÖNTEKIJÖITÄ herättäjäjuhlaväen joukossa on paljon. Juhlakentällä vastaan kävelee kahden käden sormilla laskettava joukko nykyisiä ja varsinkin entisiä piispoja.

Perinteisesti herännäisyys on ollut kirkon työntekijöiden joukossa suosituin herätysliike. Körteiksi identifioituvien osuus on kuitenkin laskenut selvästi 2000-luvun taitteesta.

Herättäjäjuhlien ohjelmaan kuuluu myös tapaaminen kirkon työntekijöille. Tänä vuonna juhlia isännöivän seurakunnan puheenvuoron tilaisuudessa käytti Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Teijo Peltola.

Maaliskuussa kirkkoherran virassa aloittanut Peltola kertoo, että hänelle herännäisyys on kirkon herätysliikkeistä vähiten tuttu. Peltola kasvoi Vaasassa, Kasarmitorin läheisyydessä, rauhansanalaisessa kodissa. Vaasaan hän palasi maailmalla vietettyjen vuosikymmenten jälkeen Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtajan paikalta.

– Vaasassa herännäisyys ei ole vaikuttanut kovin vahvasti, toisin kuin Etelä-Pohjanmaalla, Peltola toteaa.

Tämänvuotiset herättäjäjuhlat ovat Peltolalle hänen elämänsä toiset. Kansanlähetyspäiviin verrattuna Peltola löytää myös yhteistä.

– Jollain tavalla molemmat liikkeet ovat reaktiivisia suhteessa ajan ilmiöihin. Sekä Kansanlähetyspäivillä että Herättäjäjuhlilla otetaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, liikkeiden omista teologisista lähtökohdista.

Peltolan mielestä Kansanlähetyspäivillä esillä ovat vahvemmin raamattuteologiset argumentit.

Yhteistä liikkeille ovat Peltolan arvion mukaan myös kysymykset siitä, mistä vastuunkantajia löytyy tulevaisuudessa, sekä taloushaasteet. Niin Kansanlähetyksessä kuin Herättäjä-Yhdistyksessä on käyty hiljattain muutosneuvottelut.

Mutta siinä missä Kansanlähetyksen suhde kirkkoon on etenkin viimeisen vuoden ajan ollut jännitteinen, herättäjäjuhlilla Peltola on kuullut paljon kirkkoa puolustavia puheita. Kirkkoherran mielestä se kertoo kirkon sisäisestä polarisaatiosta.

Peltola toivoo, että myös herännäisyyden keskuudessa käytäisiin keskustelua liikkeen identiteetistä. Hän itse ei mielellään puhu körteistä vaan nimenomaan heränneistä.

– Toivoisin että herännäisyyden herätyskristillinen juuri voisi näkyä vahvemmin. Tiedän, että se on olemassa, ja toivoisin, että se saisi kasvaa ja sille olisi tilaa.

Ihmisten uskon määrää, jäsenkirjaa tai identiteettiä ei kysellä.

LIIKKEEN RAJATTOMUUDEN varjopuoli voi olla kokemus yhteisön puuttumisesta tai epävarmuus siitä, milloin voi sanoa kuuluvansa heränneiden joukkoon.

Kuten useimmilla hengellisillä kesäjuhlilla, myös herättäjäjuhlilla kävijämäärä on laskenut selvästi. Vaasassa kävijöitä oli 14 500.

Rajojen hataruus on Kalle Hiltusen mukaan kuitenkin herännäisyydelle ominainen ideologinen piirre, josta ei haluta luopua.

– Uskonkäsitykseen on kuulunut heikon ja aran uskon korostus. Siihen on sopinut se, että ihmisten uskon määrää, jäsenkirjaa tai identiteettiä ei kysellä.

Samaan aikaan se on haaste esimerkiksi rahoituksen kannalta. Silti kaikessa, myös lahjoitusviestinnässä, on haluttu pitää kiinni siitä, ettei joukkoon kuuluakseen tarvitse tehdä mitään.

Toinen tulevaisuuden kysymys liittyy siihen, miten heränneiden tulisi puhua uskosta ajassa, jossa enää noin puolet Suomessa syntyvistä vauvoista kastetaan.

Hiltunen toteaa, että ”uskon tuputtamista” on körttiläisyydessä tavattu välttää. Herännäisyys onkin puhutellut monia sellaisia ihmisiä, jotka ovat pettyneet vahvaa uskoa vaativissa, karismaattisissa liikkeissä. Näin on ollut Paavo Ruotsalaisen ajoista lähtien.

– Ennen Ruotsalaisen aikaa oli ollut vahvoja herätyksiä. Kun ne alkoivat hiipua, ihmisillä tuli hätä siitä, onko Jumala hylännyt meidät. Siihen maaperään Ruotsalaisen ikävöivän uskon opetus osui.

– Mutta onko körttiläisyydellä mitään sanottavaa sellaiselle, joka ei Jeesuksesta tiedä mitään? Minulla ei ole vastausta tuohon, mutta sitä pohdin.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!Ilmoita asiavirheestäIlmoita asiavirheestä

Ilmoita asiavirheestä