Jokaiselle uutisia seuraavalla on käynyt ilmeiseksi, että maailma näyttää nyt epävarmemmalta paikalta kuin vuosi sitten. Miten tämä epävarmuus näkyy saarnoissa ja seurakunnissa pidettävissä puheissa?
– Esirukouspyynnöissä heijastuu yleinen epävarmuus tulevaisuudesta. Pääosa seurakuntalaisista on levollisia eikä tilannetta voi verrata 90-luvun laman ahdistuneisuuteen, vastasi kirkkoherra Heikki Sariola kirkkoherraraadille lähetettyyn kysymyksen:
Millä tavalla maailmantilanne näkyy seurakunnassanne? Viitataanko siihen saarnoissa ja hartauspuheissa? Kuinka paljon maailman ahdistukset saavat näkyä seurakunnan hengellisessä toiminnassa?
Hannu Pöntinen (Vantaankoski):
– Mielestäni tilanteet ovat tuoneet esiin sen tosiasian, että mikään ei ole varmaa ja pysyvää täällä maan päällä. Ei myöskään rauhan tila ja taloudellinen vakaus Suomessa. Maailman politiikka vaikuttaa myös elämään Vantaankosken alueella.
– Tämä on esillä keskusteluissa, hartauksissa ja esirukouksissa. Enemmän kuitenkin tosiasiana, että mikään ei olen niin varmaa kuin muutos kuin suurena huolena ja murheena.
Lauri Jäntti (Lapinlahti)
– Joitakin seurakuntalaisia maailman epävarmuus huolettaa, joitakin jopa ahdistaa. Jotkut näkevät siinä lopunajan merkkejä. Useimmat kuitenkin suhtautuvat uutisiin levollisesti.
– Uutisotsikot livahtavat helposti puheisiin, mutta ovat harvoin niiden pääaihe. Maailman menon kauhisteleminen ei olekaan tarpeellista. Kirkon tulee julistaa rauhan ja rakkauden sanomaa ja toimia niiden puolesta, mutta muistaa myös se, ettei usko Kristukseen ole vain tätä maailmaa varten (1.Kor.15:19).
Juhani Lavanko (Karjasilta):
– Henkisessä ilmastossa aistii, että ihmisenä olemiseen väistämättä kuuluvan epävarmuuden lisääntyminen lähellä ja kaukana on lisännyt perimmäisten kysymysten pohdiskelua ja oman polun etsintää kaaoksen keskellä. Vanhan testamentin Saarnaajan ajatus ”ei mitään uutta auringon alla” toistuu usein tavalla tai toisella sanotettuna ihmisiä kohdatessa. Maailman tapahtumat vaikuttavat rukousaiheina seurakunnan jumalanpalveluselämässä.
Lauri Salminen (Nokia)
– Muuttuva maailmantilanne on väistämättä jollakin tavalla läsnä saarnoissa ja hartauspuheissa. Emme voi sulkea ympäröivää maailmaa silmistämme varsinkaan silloin, kun olemme Jumalan kasvojen edessä niin jumalanpalveluksissa kuin hartauksissakin.
– Ahdistuksen lietsomisen sijaan näkökulmaa pyritään avaamaan Jumalan mahdollisuuksien suuntaan ja siihen, mihin Hän meitä kutsuu: auttamaan kärsivää lähimmäistä. Tämä näkökulma saattaa johtaa mm selviin kannanottoihin kärsivien ja alakynteen joutuneiden puolesta. Painopiste on kuitenkin siinä, että kristillisen seurakunnan toivo ei riipu ihmisissä vaan Jumalassa silloinkin, kun suorastaan saatanallinen ahneus ja pahuus näyttää rehottavan avoimesti ja pidäkkeettä. Virren 600 perusajatus kohoaa näidenkin tapahtumien keskellä kumminkin päällimmäiseksi.
Heikki Sariola (Kurikka)
– Suomen ja koko maailman tilanne heijastuu seurakunnan tilaisuuksien yhteydessä erilaisissa keskusteluissa. Tavallisimmin puhutaan hyvin konkreettisista asioista. Nyt keskustellaan työttömyydestä tai sen uhasta, minkä taustalla tunnistetaan maailmanlaaja tilanne. Samoin suomalaisten avustustyöntekijöiden kuolema Afganistanissa puhuttaa. Esirukouspyynnöissä heijastuu yleinen epävarmuus tulevaisuudesta. Pääosa seurakuntalaisista on levollisia eikä tilannetta voi verrata 90-luvun laman ahdistuneisuuteen.
Katri Rinne (Maaria)
– Rauhaa pidetään esille jatkuvasti puheissa, saarnoissa ja rukouksissa. Sitä ei voi korostaa liikaa. On sitten kysymys ihmisen sisäisestä rauhasta, lähipiirin ihmissuhteista tai uutisista tietoisuuteemme virtaavista konflikteista, sodista yms.
– Kristinuskossa korostuvat usko, toivo ja rakkaus ovat luomassa pysyvää rauhaa, hyväksymistä ja toisten huomioonottamista. Kateus, vallanhimo ja ahneus ovat asioita, joille ei saa antaa pikkusormeakaan. Pienin askelin ja pienin teoin kohti parempaa, yhdessä seurakuntana, kristittyinä, lähimmäisinä jokaiselle. Ja vielä ahdistuksen lietsominen kasvattaa ahdistusta. Tehtävämme on uskoa parempaan ja tuoda toivon säteitä ympärillemme.
Kalervo Salo (Leppävaara)
– Maailmantilanne vaikuttaa saarnoihin, puheisiin ja ihmisten välisiin keskusteluihin sekä ainakin messun esirukoukseen.
– Epävarmuus on lisääntynyt. Maailma tuntuu turvattomammalta kuin mitä se oli muutama vuosi sitten. Ihmiset eivät kovin huolissaan ole omasta tilanteestaan tai Suomea koskevan negatiivisen muutoksen mahdollisuudesta. Silti epävarmuus on lisääntynyt ja tämä näkyy seurakuntatyössäkin.
Kotimaa Pro kokosi kirkkoherroista raadin kommentoimaan kirkon ja yhteiskunnan ilmiöitä. Joka hiippakunnasta on raadissa mukana yksi edustaja.