Pari viikkoa sitten torstaina alkoi kuukausi, jona aika hidastuu ympäri maailman. Miljoonat ihmiset tapittavat yksin älypuhelimiaan tai katsovat vieri vieressä jättinäyttöjä ja jännittävät, miten heidän maansa menestyy jalkapallon MM-kisoissa Venäjällä. Koko maailma katsoo vähintään sivusilmällä, miten naapurit ja vastustajat menestyvät.
Jalkapallo on ollut jo hyvän tovin planeetan seuratuin urheilulaji. Se yhdistää maailmaa ehkä laajemmin kuin mikään muu kulttuurin muoto. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa arvioi, että vuonna 2014 kisoja katsoi edes yhden minuutin ajan yli kolme, ehkä jopa neljä miljardia ihmistä. Se tarkoittaa joka toista maapallon ihmistä.
Tänä vuonna katsojaluvut lienevät entistäkin suuremmat.
Mittakaavaa suosion kokoon saa vertaamalla jalkapallon seuraajamäärää uskontoon. Maailmassa on noin 2,5 miljardia kristittyä. Jos jalkapallo-ottelu olisi jumalanpalvelus, se voisi siis kerätä pelin äärelle enemmän ihmisiä kuin maailmassa on kristittyjä.
Mutta jalkapallo on peli, ei uskonto.
Stadionin sisäinen liturgia ei ole jumalanpalvelus
Toki jalkapallo aiheuttaa katsojassaan tunteita, joita moni toivoo kirkonpenkissä istujankin tuntevan. Hikeä oman kansansa puolesta vuodattavat pelaajat saavat ihmeteoillaan katsojajoukon omistautumaan pelille. Kentän tapahtumat murjovat katsojaparan sisuskaluja äärimmäisellä tunnevuoristoradalla, kun oman joukkueen maali tuntuu raivokkaana onnena ja tappiomaali on kuin isku palleaan. Katsomossa raikuvat omat laulut ja huudot, ja ihmiset istuutuvat ja nousevat seisomaan kuin kirkon penkissä ikään.
Stadionin sisäinen liturgia ei kuitenkaan ole jumalanpalvelus vaan peli, joka kestää 90 minuuttia ja lisäajat päälle. Katsomosta lähtemisen jälkeen peli jää historiaan ja mieleen hiipii, ostaako vielä hotdogin pahimpaan nälkään ja mitä työhuolia seuraavana päivänä joutuu ratkomaan. Katsomossa ei liitytä maailmanlaajaan ja lukuisten sukupolvien taakse ulottuvaan kristikuntaan. Vierellä saattaa istua naapurin Mika tai Eeva, mutta yhteiset nimittäjät jäävät vähiin.
Ghanan maajoukkue lauloi: Jumala on tukena
Joskus uskonto kuitenkin näkyy sekä katsomossa että kentällä. Tiukan paikan tullen fanit ristivät kätensä. Onnistuneen maalin jälkeen pelaaja kohottaa kasvonsa kohti taivasta ja kiittää. Kentällä on joukkueen lisäksi Jumala – ja nykyään yhä useammin myös jumalat. Uskoaan näyttävät ilmaisevan useimmin afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset pelaajat.
Yksi väkevimmistä esimerkeistä on se, miten Ghanan maajoukkue valmistautui vuoden 2010 kilpailuihin. Tuolloin maajoukkueeseen kuulunut, nyt Helsingin Jalkapalloklubissa pelaava Anthony Annan kertoi joukkueen rutiineista toissa viikolla Helsingin Sanomien haastattelussa. Ennen ottelua joukkueen jäsenet lauloivat yhdessä hotellilla ja bussissa twi-kielellä siitä, että Jumala on tukena, mitä tahansa he tekevätkin.
Vastaavaa on vaikea kuvitella maallistuneiden ja moniuskontoisten eurooppalaisjoukkueiden rutiiniksi. Joukkueiden kokoonpano heijastelee sitä, kuinka maailma on muuttunut. Kisoista rannalle jääneessä Suomen maajoukkueessa on pelannut useita kristittyjä, muslimeja ja uskonnottomia.
Kun muslimien paastokausi päättyi, jalkapallon MM-kisat alkoivat
Jalkapallo käy kyllä toimivasta ja tehokkaasta uskontodialogista. Egyptin tähtihyökkääjä Mohamed Salah tapaa maalin jälkeen langeta juoksusta polvilleen ja nostaa katseensa ja kätensä ylös.
Englannissa pelatessaan Salah voitti seurajoukkueensa Liverpoolin kannattajat puolelleen. Nyt he laulavat, että ”jos hän on tarpeeksi hyvä sinulle, hän on tarpeeksi hyvä minulle, ja jos hän tekee vielä pari maalia, minäkin käännyn muslimiksi”. Melkoinen suoritus maassa, jonka jalkapalloväessä on ollut paljon maahanmuuttajiin ja islamiin penseästi suhtautuvia faneja.
Uskonnollisesti mielenkiintoinen yhteensattuma on, että muslimien paastokuukausi ramadan päättyi laskutavasta riippuen viime torstaina tai perjantaina. Monet muslimienemmistöiset maat, kuten Saudi-Arabia, Iran, Tunisia tai Marokko, juhlivat siis sekä maansa osallistumista maailmanlaajuiseen juhlaan että paaston päättävää Id al-Fitr -juhlaa.
Siinä jää helposti Suomen sateinen juhannus toiseksi.
Suomi ei ole koskaan päässyt jalkapallon MM-kisoihin. Tämänkertaisissa karsinnoissa Suomi hävisi heti aluksi niin monta ottelua, ettei sillä ollut lopputurnaukseen mitään mahdollisuuksia.
Oman maajoukkueen poisjäänti antaa myös vapauden nauttia jalkapallosta lajina ilman onnen ja ahdistuksen välistä vuoristorataa. Pelejä voi ihastella niin kauan kuin aurinkoisena päivänä jaksaa. Sen jälkeen voi kävellä ulos ja ihailla muita luomakunnan ihmeitä.
Kuva: Li Ga / Eyevine / Lehtikuva. Espanjalainen hyökkääjä Diego Costa juhli toista maaliaan ottelussa Portugalia vastaan.
Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja, joka yrittää rajoittaa television katselunsa vain yhteen peliin päivässä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.