Ateistista henkisyyttä voidaan pitää länsimaissa viime aikoina yleistyneen sekulaarin henkisyyden yhtenä alalajina. Ateistisen henkisyyden edustajien käytänteet sekä asenteet uskontoja kohtaan ovat kuitenkin moninaisia, väittää filosofian maisteri Mikko Sillfors.
Hän väittelee huomenna perjantaina Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Jumalattomuus ja hyvä elämä – Ateistinen henkisyys vaihtoehtona monoteistiselle uskonnolle 2000-luvun länsimaissa”. Väitös kuuluu uskontotieteen alaan.
”Ateismin näkyvyys on 2000-luvun länsimaissa kasvanut osaltaan johtuen uskontokriittisen uusateismin noususta”, Sillfors kirjoittaa väitöskirjansa tiivistelmässä.
Hän toteaa, että markkinoille on viime vuosina ilmestynyt myös ateistista henkistä vaihtoehtoa puolustavia kirjoja, kuten André Comte-Sponvillen
The Book of Atheist Spirituality (2006), Greg M. Epsteinin
Good Without God (2009), J. K. Fausnightin
Going Godless (2010) sekä Alain de Bottonin
Religion for Atheists (2012).
Teokset kuuluvat Sillforsin väitöskirjan aineistoon. Sillfors tarkastelee kolmea aihetta: ateismia, henkisyyttä ja näiden kahden yhdistelmää, ateistista henkisyyttä.
”Ihmiskunnan historiassa ateismi on todennäköisesti ollut harvinaista, mutta se on länsimaissa viime vuosisatojen aikana vähitellen yleistynyt. Nykytutkimuksen mukaan yksi keskeisistä ateismin suuntaan vievistä psykologisista tekijöistä on taipumus reflektiiviseen ajatteluun. Ateismin yleistymistä selittäviä sosiokulttuurisia tekijöitä ovat muun muassa vauraus, turvallisuus sekä arvojen muuttuminen individualistisemmiksi”, Sillfors toteaa.
Hänen mukaansa tutkimus antaa ateistisesta henkisyydestä uutta tietoa ja tarjoaa teoreettisia näkökulmia käsitellä tätä vähän tutkittua ilmiötä yksityiskohtaisemmin.
”Se myös mahdollistaa länsimaiselle nykykeskustelulle tyypillisen ateismin ja uskonnon välisen jännitteen purkamista”, Sillfors lupaa.
Kuva: Minerva Seppälä
Ilmoita asiavirheestä