Veijo Koivula kertoo ilmiöstä, joka aiheuttaa nykyisin pohdintaa seurakuntien keskusrekisterissä.
Koivulan mukaan Oulun keskusrekisteriin tulee nykyisin useamman kerran vuodessa soittoja huoltajilta, jotka haluaisivat erottaa lastensa kummin. Kun heille kerrotaan, ettei kummin erottaminen ole mahdollista, he saattavat uhata kirkosta eroamisella.
– Tästä on ollut kollegoiden kanssa puhetta, tämä on tuttu ilmiö kautta maan, Koivula kertoo.
Kummiutta ei ole kuitenkaan mahdollista pyyhkiä pois. Se olisi teologisestikin mahdotonta, sillä yksi kummiuden keskeinen merkitys on se, että hän on todistanut kummilapsensa kasteen. Elämää ei voi kelata taaksepäin ja häivyttää kummia kastepaikalta jälkikäteen.
– Itse olen asiassa kirkon kannalla eli ettei kummia voi erottaa eikä sellaista merkintää voisi tehdä kirkonkirjoihin. Kastekirjassa oleva merkintä kertoo kasteen aikaisesta tilanteesta. Lähtökohta on ajatus, että kummius on elinikäinen tehtävä, Koivula puntaroi.
Kummin erottaminen oli kirkon kannalta hankalaa paitsi teologisesti myös käytännössä.
– Tavallaan kirkko joutuisi ottamaan siinä tuomarin tehtävän eli ratkaisemaan olisiko eri tilanteissa riittävät perusteet erottaa kummi tehtävästään vai ei. Siinä jouduttaisiin aika mahdottomaan tehtävään. Toki tällaiset kummiuteen liittyvät ristiriitatilanteet ovat ikäviä. Ehkä ne kuvaavat myös tietyllä tavalla tämän ajan ihmissuhdekulttuuria, helposti ihmissuhteet ovat lyhytaikaisia, Koivula toteaa.
Jos ihmiset ajautuvat tilanteeseen, jossa he haluavat luopua kummista, voiko siinä mitenkään auttaa?
– Silloin kummius on muutoinkin jäänyt teoreettiselle tasolle, eikä toteudu käytännössä. Siinä tapauksessa voi ihan hyvin harkita kummin lisäämistä, jotta lapsella olisi kummi, joka hoitaa tehtäväänsä toivotulla tavalla. Kummin lisäämisestä keskusteleminen edellyttää yhteyttä kotiseurakunnan kirkkoherraan.
(Kuva: Oulun seurakuntayhtymä)