Alkukesästä 2013 Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askolalle ryöppysi tuhansia kirjeitä ja sähköposteja.
Palautevyöryn syynä oli Askolan Helsingin lähetysjuhlien yhteydessä toimittama miesparin siunaaminen lähetystyöhön. Suurin osa palautteesta oli kannustavaa. Mukana oli kuitenkin runsaasti viestejä, joissa käsiteltiin kielteisesti tai hyökkäävästi hänen persoonaansa ja toimintaansa.
Teologian kandidaatti ja stuertti Aki Kekkonen tutki pro gradu -työssään Askolan saamaa vihapostia.
Mitä on vihapuhe, Aki Kekkonen?
– Vihapuhetta on hankala määritellä, koska sille ei ole yleismaailmallista määritelmää. Se on uhkaavaa, loukkaavaa ja vihaa sisältävää puhetta tai kirjoitusta. Se edistää tai oikeuttaa vihaa. Laajemmin katsoen se on herjaavaa tai vähättelevää puhetta kestä tahansa yksilöstä tai mistä tahansa ryhmästä. Vihapuheen tunnistaminen on vaikeaa. Sen ja kielteisen palautteen raja on yhtä häilyvä kuin itse termi. Oma tulkinta vaikuttaa siihen, mikä tulkitaan vihapuheeksi. Määrittely ei ole yksiselitteistä edes oikeuslaitokselle.
Miten uskonnollinen vihapuhe eroaa muusta vihapuheesta?
– Uskonnollinen vihapuhe esitetään tyypillisesti omalla nimellä toisin kuin muu vihapuhe. Puheen oikeuttaa yliluonnollinen motiivi. Puhutaan ikään kuin Jumalan suulla tai Jumalan puolesta, minkä vuoksi ihminen uskaltaa seisoa sanojensa takana nimellään. Puhe ymmärretään Jumalasta lähtevänä, jolloin kirjoittaja on välikappaleena. Vastuu vihasta siirretään ainakin osittain kolmannelle osapuolelle.
Miten kiinnostuit piispa Irja Askolan saamasta vihapostista?
– Olen ottanut opintoihini mukaan paljon kursseja, jotka käsittelevät seksuaalisuutta. Aihe on kiinnostanut laajemminkin. Tein kandidaatintyöni Marja-Sisko Aaltoa käsittelevistä lehtiteksteistä. Halusin tehdä myös graduni jostain ajankohtaisesta aiheesta. Tieto miespariskunnan lähettämisestä lähetystyöhön herätti mielenkiintoni. Gradun tekeminen kuitenkin venyi ja pelkäsin aiheen vanhenevan. Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on kuitenkin nostanut sen ajankohtaisemmaksi kuin koskaan ennen.
Mitä tutkielmasi pohjalta tiedetään vihapostin lähettäjistä?
– Moni Askolalle vihapostia lähettänyt tunnustautui teksteissään uskovaksi ja kristityksi. Mukana on myös niitä, jotka kertovat olevansa ateisteja tai kirkon opista eroavia. Aineistossa on poikkeuksellisen törkeää vihapuhetta, jossa uskontoa käytetään muiden vihailmaisujen verukkeena. Miehet olivat selkeästi aktiivisempia kirjoittajia kuin naiset. Heidän käyttämänsä kieli oli myös aggressiivisempaa ja rivompaa. Naisten esittämä vihapuhe oli peitellympää.
Mikä motivoi kristittynä itseään pitävät henkilöt lähettämään vihapostia naispuolisille papeille?
– Palautteet ja niiden kieli kertovat arvojärjestyksestä ja -järjestelmästä. Arvot saattavat olla ristiriidassa muiden yleisesti hyviksi koettujen arvojen kanssa. Lähettäjät usein tiedostavat tämän, mutta heillä on yliluonnollisen motiivin takia pakottava tarve ilmaista arvonsa. Heidän ajattelussaan on Jumala, joka on Raamatussa sanonut, että nainen vaietkoon seurakunnassa. Tätä perustetta käytettiin monessa palautteessa hyväksi. Minut yllätti se, että mukana oli paljon palautteita, joissa naiset parjasivat omaa sukupuoltaan papin tehtävässä.
Onko itsesi tehnyt koskaan mieli lähettää ilkeää palautetta tai kommentoida ilkeästi verkkokeskustelussa?
– On tehnyt ja varmasti kaikilla tekee joskus. Viha on ihan normaali tunne. Sitä saa tuntea, mutta sitä on myös osattava käsitellä oikein. Hallitsemattomana ja toistuvana viha aiheuttaa paljon pahaa.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös: