Pispalan kirkossa Tampereella vietettiin joulukuun alussa Jean ”Janne” Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa satukonsertin merkeissä. Harjun seurakunnan kolmen kanttorin johdolla käytiin mielikuvituksen siivin Ainolassa kurkistamassa säveltäjämestarin elämään. Hänen syntymäpäiväänsä juhlistava konsertti oli upea päätös tämänsyksyiselle urkukerholle ja huipennus sen oppilaille.
Soi kunniaksi Luojan
Satukonsertti pohjautui Katri Kirkkopellon teokseen Soiva metsä – Jean Sibeliuksen matkassa. Kirjan kuvia heijastettiin kirkkosalin seinään elävöittämään kansallisromanttisen säveltäjämme elämäntarinaa.
Päivänsankari saapui näyttämölle jyhkeän urkufanfaarin säestämänä. Janne Salmenkangas oli ilmetty nuori Sibelius hattuineen, keppeineen ja viiksineen. Aino Sibeliusta esitti Anna Arola ja pariskunnan lapsenlasta kertojana toiminut Sanna Ketola.
Kanttoreiden lisäksi kuusi taitavaa urkukerholaista esitti mestarin musiikkia soittaen ja laulaen. Sibeliuksen itsensä taituroimat Finlandia ja yhteislaulu Soi kunniaksi Luojan vakuuttivat mahtipontisella pauhullaan kuulijat siitä, että urkumusiikki tarjoaa nykyaikanakin voimallisia elämyksiä.
Tilaisuuden päätteeksi urut soivat kaikessa täyteydessään Ruotsin kuningasparin valtiovierailua varten syntyneen Intradan sävelin. Nyt siitä sai nauttia Pispalan kirkon satapäinen väki vauvoista vaareihin.
Musiikki on kuin perhonen
Maaliskuussa Pispalassa juhlittiin J. S. Bachin synttäreitä, jonka jälkeen ajatus satukonsertista alkoi kypsyä. Urkukerhon konsertin teemana piti olla Sibeliuksen sävellykset, mutta idea satukonsertista sai siivet selkäänsä.
Kanttoritrio teki taustatyötä monipuolisesti. Laadittiin käsikirjoitus Kirkkopellon teos runkonaan, valittiin esitettävät kappaleet ja harjoiteltiin kokonaisuus. Aikakauden vaatteet hankittiin Työväenteatterin pukuvuokraamosta ja viikset naamiaiskaupasta.
Janne Salmenkangas ei ottanut paineita projektista. Häneltä kului eniten aikaa viulunsoiton taidon sormiin palauttamisessa.
– Sibeliuksen esittäminen Jannena Jannen paikalla tuntui luontevalta. Kuljeskelin metsäksi muuttuneessa kirkkosalissa ja kirjoitin nuottipaperille muistiinpanoja. Se oli hieno luonnerooli!
– Konsertin järjestäminen tuntuu aina työläältä alkuvaiheessa, mutta lopputulos palkitsee, Salmenkangas innostaa kaikkia kollegoitaan.
Satakieli laulaa e-mollissa
Harjun seurakunnassa lapsilla ja nuorilla on jo neljänä syksynä ollut mahdollisuus tutustua Pispalan kirkossa urkuihin UrkusoiKiva!-projektissa.
Nuorimpiin urkukerholaisiin kuulunut Theo Maijala, 8, löysi uruista eri soittimien ääniä, ja soittaminen tuntui muutenkin kivalta.
– En ole vielä kokeillut jalkiolla soittamista, koska urkuharrastukseni on vasta alussa, Theo sanoo.
Helmi Kylmäkoski, 12, osaa nuotit, mutta ei ollut aiemmin soittanut mitään kosketinsoitinta. Häneen teki suurimman vaikutuksen soittimen iso ääni.
Urkumusiikkia paljon kuunnellut Emilia Anttonen, 13, koki kerhon parhaaksi anniksi oppia soittamaan isoa, vanhaa ja mielenkiintoista instrumenttia.
Tytöt myös lauloivat konsertissa duona.
– Sibeliuksen säveltämiä lauluja on opeteltu kuorossa, kertoo Helmi.
– Ne ovat erikoisia, mutta silti kivoja laulaa, vaikka sävelmät ovatkin erilaisia nykylauluihin verrattuna, Emilia toteaa.
Pianisti Akseli Sääksmäki, 17, yllättyi siitä, miten vaikeaa urkujen soittaminen on, kun koskettimistoja on kaksi ja lisäksi jalkio.
– Oli hienoa päästä koettamaan siipiään voimakkaalla ja superhienolla soittimella. Konsertin kokonaisuus poikkesi myönteisesti muista tilaisuuksista, joissa soitetaan vain oma osuus ja sitten poistutaan lavalta.
– Toivon kaikkien seurakuntien antavan kiinnostuneille mahdollisuuden kokeilla urkujen soittamista. Itse aion jatkaa uutta harrastustani ja tarkoitus on syventää taitoani. Urkukerho oli aivan loistava ja opettajakin oli hyvä. Kaikki pelkkää plussaa, hehkuttaa Akseli.
Joutsenet – ah, mikä elämys
Yleisön joukossa istunut 10-vuotias Olga Majuri säteilee tyytyväisyyttä satukonsertin päätyttyä.
– Esitys oli hauska ja ihana. Opin paljon Jean Sibeliuksen elämästä ja musiikista, Olga sanoo hymyillen.
– Minä annan konsertin arvosanaksi täyden kympin, Theo ilmoittaa.
Pojan isä Sami Tuominen kehuu sekä Bachin juhlavuoden konserttia että Sibelius-iltaa todella upeiksi tilaisuuksiksi.
– On hienoa, että kanttorit käyttävät kirkkojen tiloja ja soittimia, joihin monet kappaleet on alun perin sävellettykin.
– Urkukerho on hauska idea. Pirkanpojissa laulava Theo oli ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut isosta kirkkosoittimesta, mutta lapsille ei tarjoudu kovin usein mahdollisuutta päästä ohjattuun opetukseen, toteaa Tuominen.
Urkukerhon tavoite oli yhdistää asiallista ja hauskaa Sibeliuksen elämään ja musiikkiin tutustuen. Osallistujille satukonsertti tarjosi pedagogisen mahdollisuuden päästä esiintymään.
– Minusta on tärkeää tarjota elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Musiikin tulisi olla jokaisen saatavilla, soitettavissa ja laulettavissa, urkukerhon opettaja Anna Arola sanoo.
Tartu rohkeasti vaikeaankin tehtävään
Pispalan kirkon barokkityyliset urut vihittiin käyttöön neljä vuotta sitten, mikä inspiroi kanttoreita tekemään niitä tutuksi soittimena. Silloin aloitettiin jokasyksyiset urkukerhot, nimeltään UrkusoiKiva! Tämän syksyn ensimmäinen vetovuoro osui Anna Arolalle.
– Kahteen ryhmään osallistui yhteensä yhdeksän 6-17 -vuotiasta soittotaidoiltaan erilaista oppilasta. Oman projektin luominen oli umpihangessa kulkemista, mutta mahtavaa.
– Suurin haasteeni oli, että todella motivoituneiden oppilaiden innostus ei näivettyisi. Pitempikestoisessa projektissa urkuoppilaat olisivat voineet osallistua myös soittamiseen jumalanpalveluksissa, Arola selvittää.
Hänen tietojensa mukaan joissakin Suomen seurakunnissa ja Tampereen konservatoriossa on ollut vastaavanlaista opetustoimintaa, mutta tarjontaa urkujen soiton opettelemiseksi ei voi mitenkään sanoa ylenpalttiseksi.
– Yksikin innokas oppilas riittää perusteluksi urkukerhon järjestämiselle, Anna Arola toteaa.
Kuva: Merja Salonen. Harjun seurakunnassa Tampereella juhlittiin yhteisessä konsertissa Jean Sibeliuksen syntymäpäivää ja urkukerhon päättäjäisiä. Tilaisuudessa esiintyivät itse Sibelius (Janne Salmenkangas), hänen lapsenlapsensa Sanna Ketola ja vaimonsa Aino (Anna Arola) sekä joukko innostuneita urkukerholaisia.