Toissa viikolla Kotimaa24 uutisoi Tapani Koivuniemen nimeen liitetyssä lahkossa julkaistut vauvan ”uni- ja huutokoulun” ohjeet. Ohjeet luovuttaneen, uskonyhteisössä aiemmin olleen henkilön mukaan ne olisivat 2000-luvun alkupuolelta yhteisön lehdykästä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä löysi ohjeista hyvää mutta myös ”lastensuojelulain hengen vastaista”. Hän luonnehtii niiden edustavan huudatusunikoulujen ääripäätä.
Mäkelän mielestä yleiselle keskusteluille unikouluista on tarvetta. Hän tietää lastenlääkäreitä, jotka yhä ohjeistavat vanhempia käyttämään korvatulppia, jottei lasten huuto häiritse. Myös lahkon ohjeissa viitattiin korvatulppiin.
Espoolaisen yksityisen Kotiunikoulu Tuutulaulun unihoitaja Minna Kuosmasen tiedossa ei ole, että nykyisin opetettaisiin vauvan huudattamista uneen. Kuosmanen on alansa asiantuntija, joka on kouluttanut esimerkiksi terveydenhoitajia ja neuvolan perhetyöntekijöitä pehmeään unikoulumenetelmään.
Huudattaminen ei ole millään tavoin perusteltua
Kuosmasen kokemus on, että lapsen jättäminen yksin itkemään uneen tuntuu vanhemmista jo luonnostaan pahalta. Hänen mukaansa huudattaminen ei ole millään tavoin perusteltua, vaan unikouluttamisessa pitää käyttää lempeitä menetelmiä. Lapsen viestejä kuunnellaan ja häntä käydään esimerkiksi kevyesti taputtelemassa (tassuttelu), jotta unen tulo helpottuisi. Tarvittaessa lapsi rauhoitetaan sylissä. Lapsen viestiin vastataan yksilöllisesti hänen tarpeitaan ja reaktioitaan kuten itkun sävyä kuunnellen. Lasta ei koskaan jätetä yksin. Lapsen uneen vaipuminen voidaan opettaa assosioimaan esimerkiksi unileluun sen sijaan, että hän tarvitsisi siihen aina rintaruokintaa.
Kuosmanen muistelee, että vanhempia on opetettu huudattamaan lapsia uneen Suomessa vielä ainakin 1980-luvulla. Jo 1990-luvulta lähtien menetelmät ovat kehittyneet lempeään suuntaan.
– Tänä päivänä vanhemmat eivät kokemukseni mukaan edes pystyisi itkettämään lasta. Se tuntuu kauhean julmalta, hän sanoo.
Uskonyhteisössä julkaistuiksi väitettyjen ohjeiden esimerkkitapauksessa annettiin ymmärtää, että lasta olisi pidetty kodinhoitohuoneessa, ja vanhemmat olisivat voineet käyttää korvatulppia. Jos näin on ollut, Kuosmasen mukaan voi puhua lapsen kaltoinkohtelusta.
Aula: Läheisyys on luonnonmukaista
Myös lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula torjuu huudatusunikoulut.
– Muut keinot ovat lapsen perusturvallisuuden ylläpitämisen kannalta parempia. Minusta äitinä tuntuu mahdottomalta ajatella, että voisin esimerkiksi laittaa korvatulpat korvin ja antaa vauvan huutaa, hän sanoo.
Aula näkee unikouluttamisessa selkeän trendin. Ne ovat menneet koko ajan entistä pehmeämpään suuntaan. Nyt korostetaan läheisyyttä ja turvallisuutta, mitä Aula kuvaa myös luonnonmukaisuudeksi. Aula toteaa, että esimerkiksi perhepetiajattelusta puhutaan nykyisin hyväksyvästi, eli lapset voivat ainakin alkuun nukkua vanhempien vieressä.
Aula painottaa myös sitä, että lapsi itsekin tuntee, jos puhutaan isommista lapsista, milloin hän haluaa nukkua yksin tai jos hän joskus haluaa nukkua vanhempiensa vieressä.
Tapani Koivuniemi on kiistänyt olleensa lahkonjohtaja. Kotimaa24:n tiedossa ei ole, onko yhteisössä toteutettu tässä artikkelissa mainittua unikoulua. Tapani Koivuniemen ajatuksiin voi tutustua täällä:
Tapani Koivuniemen vastaus Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (joulukuu/2010) uskonlahkojuttuun
Lue myös: Lastenpsykiatrit arvioivat lahkossa julkaistut vauvan unikouluohjeet
(Etusivun kuva: Wikipedia)