Seurakuntien lapsityön suurin haaste on sama kuin kirkon muidenkin työalojen: vähenevät rahat. Kirkon lapsityönohjaajien puheenjohtaja Riitta Immonen toteaa, että lapsityössä ainoa keino saada merkityksellisiä säästöjä on vähentää työntekijöiden määrää. Tämä taas pakottaa kysymään, miten työt jatkossa organisoidaan vähemmällä väellä. Mikä toiminta on luovuttamatonta ja mistä voidaan karsia?
Millään muulla järjestöllä tai edes kunnilla ei ole niin kattavaa ja laajaa lapsityötä kuin kirkolla. Seurakunnan päiväkerhoja ja perhekerhoja kokoontuu syrjäisemmilläkin alueilla, kaikkea toimintaa ei ole keskitetty keskustoihin.
– Työttömyyden lisääntyminen yhteiskunnassa lisää seurakunnan lapsikerhojen ja perhekerhojen suosiota, Kirkon lastenohjaajien puheenjohtaja Merja Forsman huomauttaa.
Vanhemmat arvostavat perhekerhoja
Kokoava toiminta on Immosen mukaan perheille tärkeää eikä siitä voida luopua. Kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat kaipaavat mahdollisuutta tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia.
– He toivovat seurakunnalta myös kasvatuskumppanuutta hengellisissä asioissa. Pienet rukoushetket ja hiljentymiset vaikkapa Raamatun tarinoiden äärellä ovat vanhempien mielestä tärkeitä, Immonen sanoo.
Lapsille seurakuntien kasvatustyö antaa turvaa, kulttuuriin kuuluvaa tapakasvatusta ja mahdollisuuden pyhän kohtaamiseen.
Alueellinen kattavuus ja uuden kehittäminen uhattuina
Työvoimaresurssien vähetessä kokoavan toiminnan alueellinen kattavuus saattaa olla uhattuna. Kokoontumisia voidaan järjestää harvemmin ja harvemmissa paikoissa, jolloin myös ryhmäkoot suurenevat.
– Toimintoja asetetaan kuitenkin tärkeysjärjestykseen seurakuntalaisten ehdoilla. Se toiminta, mille on eniten kysyntää, pyritään säilyttämään, Immonen sanoo.
Joissakin seurakunnissa on Immosen mukaan luovuttu säästösyistä lasten iltapäivätoiminnasta. Lisäksi mahdollisuudet kehittää uusia toimintamuotoja ovat näissä olosuhteissa rajalliset.
Forsman on kuullut seurakunnista viestejä siitä, miten sairastuneiden työntekijöiden tilalle ei saa palkata sijaisia.
– Ammattikunnassamme on tavattoman tunnollisia työntekijöitä. Sijaisista tinkiminen johtaa siihen, että työntekijät tulevat töihin puolikuntoisina, Forsman sanoo.
Yhteistyö kuntien kanssa tärkeää
Jatkossa yhteistyö kuntien varhaiskasvatuksen kanssa on seurakuntien lapsityölle entistäkin tärkeämpää. Seurakuntien perinteisiin päiväkerhoihin osallistuu yhä vähemmän lapsia. Suurin osa lapsista viettää päivänsä päiväkodeissa, joten siellä haluavat olla läsnä myös seurakuntien lapsityöntekijät.
– Arjen tasolla yhteistyö päiväkotien kanssa sujuu hyvin. Päiväkodit tiedottavat vanhemmille seurakunnan työntekijöiden osallistumisesta päiväkodin arkeen. Ohjeet ovat selkeät ja ongelmatilanteisiin löydetään toimivia ratkaisuja paikallisesti, Immonen sanoo.
Koska varhaiskasvatuksen resurssit ovat niukentuneet myös kunnissa, on molempien osapuolien kannalta järkevää karsia päällekkäisiä toimintoja ja suunnitella lapsityön tarjontaa yhdessä.
Työntekijöiden toimenkuvat laajentuvat
Kun väkeä vähennetään ja esimerkiksi eläkkeelle jääneiden tilalle ei useinkaan palkata uutta työntekijää, muuttuvat lapsityöntekijöiden toimenkuvat vähitellen. Erityisesti pienissä seurakunnissa samat ihmiset tekevät todennäköisesti tulevaisuudessa sekä lapsityötä, varhaisnuorisotyötä että nuorisotyötä.
– Lapsi- ja perhetyön tutkintoa ollaan jälleen uudistamassa ja mahdollisesti siinä huomioidaan myös työntekijöiden tulevia toimenkuvien muutoksia seurakunnissa, Immonen sanoo.
Riitta Immonen työskentelee vt. lapsityönjohtajana Kuopion seurakuntayhtymässä. Hänen johtamansa Kirkon lapsityönohjaajat ry edustaa kirkon lapsityön esimiestason työntekijöitä. Yhdistykseen kuuluu 173 jäsentä.
Merja Forsman työskentelee Turun tuomiokirkkoseurakunnan vs. perhetyön sihteerinä. Hän on puheenjohtajana Kirkon lastenohjaajat ry:ssä. jolla on jäseniä 2235.
Kuvassa Iitin seurakunnan perhekerholaisia vuonna 2012.