Jens Köhrsen pohjoismaisessa tiedejulkaisussa. Vaikka uskonnolliset henkilöt ja ilmiöt pääsevät julkisuuteen, käsitellään niitä useimmiten sekulaarista näkökulmasta.
Köhrsenin mukaan uskonnon määritelmää on laajennettu niin, että entistä useammat aiheet voidaan luokitella uskonnollisiksi. Näin tutkimuksessa saadaan aikaan harhakäsitys, jonka mukaan uskonnosta on tulossa entistä enemmän julkinen asia. Julkiseksi uskonnoksi määritellään esimerkiksi kaikki uutiset, jotka jotenkin liittyvät uskontoon tai uskontojen edustajiin, vaikka näiden käsittely ei tapahtuisi uskonnollisesta näkökulmasta.
Köhrsen toteaa kuitenkin, että esimerkiksi Jeesuksen paluun julistaminen ja toisaalta kirkon organisaatiouudistuksesta tiedottaminen eivät ole samalla tavalla uskonnollista puhetta. Lisäksi useimmat uskonnollisetkin hahmot perustelevat kantansa maallisilla näkökohdilla.
”Julkisesta kentästä on tullut uskonnoton kenttä”, Köhrsen väittää Pohjoismaisen sosiologiliiton Acta Sociologica -julkaisussa ilmestyneessä artikkeliissaan.
Tutkijan mukaan julkinen uskonnollisuus saa tilaa vain poikkeustilanteissa, esimerkiksi kansallisten tragedioiden yhteydessä. Selkeästi uskonnolliset tiedotusvälineet ovat puolestaan pieni ja etäinen osa tiedonvälitystä.
”Uskonnollisen viestinnän sijainti julkisuuden reuna-alueilla antaa ymmärtää, mikä uskonnollisen viestinnän paikka ja rooli Länsi-Euroopan yhteiskunnissa on: marginaalinen”, Köhrsen kirjoittaa.
Jens Köhrsenin artikkeli ”How religious is the public sphere? A critical stance on the debate about public religion and post-secularity” syyskuun Acta Sociologica -julkaisussa.
Ilmoita asiavirheestä