Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä ilmenneistä hyväksikäyttötapauksista on tiedetty vuosikymmenten kuluessa, mutta tietoon ei ole pysähdytty. Sitä ei ole koottu, eikä jaettu, sanoo tutkija Johanna Hurtig. Syyksi hän tulkitsee sen, että ongelma ei ole uhannut järjestelmää.
– Tätä pistemäisen ja anteeksiantamuksella ohitettavan tiedonkeruun tapaa voi verrata toiseen tiedonkeruun tapaan. Naispappeuden hyväksyvistä puhujista tietoa on koottu ja jaettu aktiivisesti, se on levinnyt nopeasti ja siihen on myös reagoitu nopeasti, Hurtig sanoo.
– Uhka liikkeen opillista yhdenmukaisuutta kohtaan on korostanut tietämisen tarvetta ja ilmiötason tarkastelua. Lasta ja lapsuutta loukkaavat teot on sen sijaan nähty syntinä ja sijoitettu yksilöiden vastuulle. Asiasta tietämisen sijaan on haluttu rajata ja estää aihetta koskevaa tietämistä.
Hän osallistui perjantaina teologisen tiedekunnan opiskelijayhdistyksen TYT:n järjestämään paneeliin, jossa keskusteltiin vallankäytöstä vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Hurtigin mukaan hyväksikäyttötapausten käsittely on edennyt liikkeessä torjuvasta alkushokista toimintavaiheeseen.
– Nyt käynnissä on ulkoistamisen vaihe. Ongelma sijoitetaan voimakkaasti ammattilaisten vastuulle. Ilmiön ei nähdä koskettavan herätysliikettä vaan ainoastaan sen yksittäisiä jäseniä, – Tällöin ei kysytä miksi tämä tapahtuu täällä tai miksi hyväksikäyttö on liikkeessä kätkeytynyt vuosikymmeniksi. Reaktio on samanlainen katolisessa kirkossa, Hurtig sanoo.
Paneeliin osallistuneen dosentti Mikko Ketolan mukaan sekä vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä että katolisessa kirkossa on meneillään monoliittisuuden purkautuminen, jota johdossa vastustetaan mutta jolle ei voida mitään.
– Vuonna 2005 internetissä oli enimmäkseen nimettömiä keskustelijoita, nykyisin monet ovat läsnä jo omilla nimillä. Katolisessa kirkossa on samantyyppisiä tilanteita. Itävallassa toimii laittomasti vihitty naispappi, jonka miespapit hyväksyvät joukkoonsa, Ketola sanoo.
Hurtigin ja Ketolan lisäksi paneeliin osallistuivat professori Jaana Hallamaa sekä Liedon seurakunnan pastori Mari Leppänen. Paneelin vetäjänä toimi TYT:n puheenjohtaja Isto Peltomäki.