Recep Tayyip Erdoganin vastustaminen yhdistää tavallisesti keskenään huonosti toimeentulevia ryhmittymiä, sanoo aiemmin Turkissa pitkään asunut Suomen Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies. Hän kommentoi Turkin viime päivien levottomuuksia Kotimaa24:n pyynnöstä.
Soramies on seurannut Turkin levottomuuksia aktiivisesti paikallisista lehdistä ja ollut yhteydessä paikallisiin tuttaviinsa.
– Myös poika perheineen sattui olemaan Istanbulissa lomalla. Sen verran on saatu yksityistäkin tietoa, Soramies sanoo.
Paikoin väkivaltaiseen mellakointiin johtaneiden levottomuuksien keskipisteessä on Istanbulissa sijaitsevan Taksim-aukion puistikko, jolla on Soramiehen mukaan symbolista arvoa.
– Taksim-aukio on symbolinen sikäli, että sitä on yritetty pitää sekulaarina. Aukiolla on myös Mustafa Kemal Atatürkin muistomerkki. Erdoganin suunitelmana on palauttaa aukiota osmanilaiseen tyyliin ja rakentaa sen tuntumaan moskeija. Mielenosoittajat pitävät hyvin tärkeänä, että moskeijaa ei rakenneta ja Erdogan on sanonut, että se rakennetaan. Kiistan merkitystä on vaikea ymmärtää länsimaissa, koska valtaosa osapuolista on muslimeja.
Soramiehen mukaan pääministerin vastustajien ja hänen kannattajiensa jako on syvä. Toisella puolella ovat Turkin perinteisen valtiofilosofian kemalismin kannattajat, joita Erdoganin maltillista islamismia edustama Ak-puolue vastustaa.
– Viime vuosina kemalistit ovat huomanneet, että Atatürkin linjaa on heikennetty. Nyt he pelkäävät iranilaistumista. Tämä puisto on nyt saanut tynnyrin räjähtämään.
Hänen mukaansa suuri osa mellakoijista vaikuttaa olevan nuorisoa, joiden osallistumisen motiiveista on vaikea saada selkoa.
– Sitten on järjestäytyneitä porukoita kuten vanha Atatürkin perustama tasavaltalainen kansanpuolue ja kommunistipuolue.
Mielenilmaisuihin on Soramiehen mukaan osallistunut myös talouselämän, seksuaalivähemmistöjen edustajia sekä kurdeja ja aleviitteja. Mukana on myös luonnonsuojelijoita ja länsimaisen kaupunkielämän puolustajia, jotka vastustavat Erdoganin suunnitelmia päästä eroon yöelämästä ja baareista.
Soramiehen mukaan levottomuuksien yksi taustatekijä on se, että pääministeri Erdogan koetaan niin ylivoimaiseksi.
– Todennäköisesti hänellä on vieläkin puolet äänestäjistä takanaan. Ihmisistä tuntuu, ettei häntä vastaan voida reagoida muuten kuin näin, kun vaalitkaan eivät auta vaikka ne on pidetty ihan kunniallisesti.
Vanha istanbulilainen kaupunkilaisuus ei Soramiehen mukaan pidä pääministerin uskonnollisesta linjasta, joka koetaan maalaisena.
Oltiin Erdoganin linjasta mitä mieltä tahansa, hän on Soramiehen mukaan saanut Turkissa hyvin paljon aikaiseksi. Byrokratiaa on vähennetty ja yhteiskuntaa modernisoitu. Myös talouskasvu vaikuttaa hänen mukaansa lupaavalta.
– Voin olla väärässä, mutta uskaltaisin arvioda, että mielenilmaukset jättävät jälkensä, mutta menevät ohi. Lain mukaan Erdogan ei voi jatkaa pääministerinä enää tämän vaalikauden jälkeen. Hän haluaa presidentiksi ja uusi perustuslaki antaa presidentille enemmän valtuuksia. Mielenosoitukset sattavat merkitä sitä, ettei hän saa riittävää kannatusta. Luulen, että Turkin poliitinen järjestelmä on niin vakaa, ettei se tästä romahda, Soramies sanoo.