Helsingin Tuomasmessussa on alusta asti haluttu antaa maallikoille kunnon koulutus messutehtäviin. Messuavustajan koulutus kestää vuoden.
Nykyinen tuomaspappi Pirjo Kantala on vastannut koulutuksesta viimeiset kuusi vuotta. Kurssi on pysynyt sisällöltään melko samanlaisena 1990-luvun alusta lähtien, jolloin järjestettiin ensimmäinen rukous- ja ehtoollisavustajien koulutus.
– Koulutus pidetään joka toinen vuosi. Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat niin nopeasti, että aina tarvitaan uusia messuavustajia. Suurin osa Tuomasmessun ehtoollisavustajista on työikäisiä ihmisiä, joita työ- ja perheasiat voivat siirrellä paikkakunnalta toiselle, Kantala kertoo.
Kurssilla käsitellään sielunhoidon perusteita, seksuaalisuutta, jumalakuvia ja surua
Vuoden 2015 koulutus alkoi perehtymisellä sielunhoidon perusteisiin ja ihmisten kohtaamiseen sekä kasvuryhmien kokoamisella. Kurssi päättyi viikonlopun mittaiseen retriittiin, jonka jälkeen messuavustajat siunattiin tehtävään.
Kurssiin kuului kolme viikonloppua ja viisi yhden päivän mittaista koulutusta, joissa käsiteltiin muun muassa elämän ja hengellisyyden yhdistämistä, seksuaalisuutta, jumalakuvia, surua ja kuolemaa sekä traumoja ja erilaisia kriisejä.
Pirjo Kantala korostaa että kasvuryhmät ovat osa hengellisen kasvun prosessia.
– Kasvuryhmät ovat tärkeä osa koulutusta. Niitä vetää kokenut messulainen ja siellä osallistujat voivat puhua sekä koulutukseen liittyvistä että omista asioistaan. Ryhmiä tulee 4-5 kun osallistujia on 25.
Tammikuussa Helsingin tuomasyhteisössä käynnistyi neljännen kerran myös niin sanottu katekumenaatti-ryhmä, joka tunnetaan kansanomaisemmin nimellä Usko tai älä.
– Sinne saavat tulla kaikki, joilla on kysymyksiä uskosta tai epäuskosta. Yksikään kysymys ei ole väärä.
Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko vähintään kymmenen kertaa ja sekin tähtää ihmisen hengelliseen kasvuun.
Esirukousta pyytävälle ei aseteta moraalisia ehtoja
Tuomasmessua on alusta asti kuvattu sanaparilla syntisten solidaarisuus. Kaikki ovat vuorollaan sielunhoidon, rukouksen ja ripin tarpeessa.
Kun itse käyttää tarjolla olevia armonvälineitä ja apua, voi parhaiten myös auttaa muita, kirjoitti Pirjo Kantala hiippakunnan järjestämän sielunhoidon koulutuksen lopputyössään.
Tuomasmessussa arkinen ja hengellinen yhdistyvät. Messu antaa voimia ja eväitä ihmisen arkeen.
Rukous- ja ehtoollisavustajakoulutukseen hakevat haastatellaan. Jokaisella tulee olla oikeat motiivit ja nöyryyttä asettua toisen ihmisen rinnalle tämän elämänkysymyksissä.
– Sielunhoitotilanteessa ei saa koskaan asettaa esirukousta pyytävälle ihmiselle uskonnollisia tai moraalisia ehtoja. Tähän suostuminen on ollut joillekin ylivoimaista.
Oulussa lapset pitivät leipälautasta papin jakaessa ehtoollista
Oulun ja Tampereen Tuomasmessuissa koulutus on Helsinkiä suppeampaa. Oulussa messukoulutus hoidetaan perehdyttämisen kautta, ei kursittamalla. Kummassakin kaupungissa messuja on järjestetty jo 25 vuotta.
Tampereella messuavustajille järjestetään kolmen kerran ehtoollis- ja esirukouskoulutus, rukousalttareiden hoitajat kutsuvat uudet ihmiset oppimaan tekemisen kautta.
Oulussa huhtikuun Tuomasmessu tehtiin yhdessä maahanmuuttajien kanssa. Messuista vastaava pappi Satu Kreivi-Palosaari kertoi että he olivat maahanmuuttajien kanssa tyhjentäneet Oulun kaupat munakoisoista, kun miehet halusivat tehdä messua varten mahdollisimman perinteisen makuista irakilaista ruokaa.
– Me kutsumme mielellämme aina jonkun ryhmän tai työpaikan mukaan tekemään messua. Kerran oli toimittajamessu ja toinen messu lasten kanssa. Mahdollisimman moni kutsutaan mukaan tekemään messua ihan konkreettisesti. Kouluikäiset lapset pitivät esimerkiksi leipälautasta, kun pappi jakoi ehtoollista.
kehitysjohtaja Timo Takalan mukaan Tampereen tuomasmessukausi alkaa perinteisesti elokuussa kaupungin Tapahtumien yönä.
– Ennen kevättä messuja ehditään pitää 15–18 kertaa. Kausi loppuu juhannusaattona Ilkon kurssikeskuksessa järjestettävään messuun, Takala kertoo.
Kuvat Tuomasmessusta Helsingin Agricolan kirkosta: Markku Pihlaja. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.