Kansankirkko on edelleen käyttökelpoinen käsite, katsoo kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta.
Se on laatinut kirkolliskokoukselle mietintönsä kirkon tulevaisuusselonteosta Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
Tulevaisuusselonteko puhuu kansankirkon sijasta kansojen kirkosta. Tulevaisuusvaliokunnan mielestä tämä on monikulttuurisuuden ja -kielisyyden pohjalta perusteltua. ”Toisaalta kirkko on perinteisesti ollut kaksikielinen (suomi, ruotsi) ja maassamme perinteisesti puhutuista kielistä saame, romani ja viittomakieli ovat saaneet aiempaa vahvemman aseman. Suomen kansa -käsite on jo 1800-luvulta asti ymmärretty niin, että se sisältää moninaisuutta: Kaikki sen pojat ja tyttäret ovat samaa kansaa, puhukoot mitä kieltä tahansa. Kansojen kirkko on siis ollut sekä reaalista että ideologista todellisuutta jo kansankirkossakin”, valiokunta katsoo.
Sen mukaan kansankirkkokäsitteen vahvuus on sen tarjoama pääosin myönteinen ja monitahoinen mielikuva. Se liittää kirkon tavalliseen kansaan, ei vain sen uskonnollisesti aktiivisimpaan osaan.
”Kansankirkkoa ei yleensä olekaan arvosteltu ahtaan nationalistisesta suhtautumisesta vaan liiallisesta tunnustuksellisesta väljyydestä ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin mukautumisesta. Vaikka kansankirkko ei olekaan vailla tunnustusta, sen tulkinnassa on – kuten edellä todettiin – vapautta. Vaarana tällöin on, että jäsenistö ei enää ole selvillä, että uskon ydin on Kristus.”
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä ytimen ympärillä oleva teologinen ja kulttuurinen vapaus voi olla kirkon vahvuus, ja sen turvin luterilainen kirkko voi hakea yhteyttä muihin Suomessa toimiviin kristillisiin yhteisöihin.
Valiokunta katsoo, että kansankirkon käsitettä voidaan puolustaa myös kirkon yhteiskunnallisella merkityksellä. ”Eräät yhteiskunnalliset kysymykset ovat voimakkaasti heijastuneet kansalaisten kirkkosuhteeseen, mikä osoittaa, että kirkolla on edelleen henkistä merkitystä maassamme. Kirkon merkitys korostuu poikkeustilanteissa, erityisesti onnettomuuksien ja väkivallantekojen yhteydessä. Kansainvälisen turvallisuustilanteen heikentyminen vaikuttaisi samalla tavoin.”
Neutraliteetti-illuusio
Tulevaisuusvaliokunta ottaa kantaa myös uskonnonvapauteen. Sen mukaan tällä hetkellä uskonnollista neutraliteettia ja uskonnonvapautta pidetään lainsäädäntöhankkeissa perusteena uskonnon poistamiselle julkisen vallan toiminnasta. Esimerkkeinä ovat ajankohtaiset valaa koskevat lainmuutoshankkeet. Niiden perusteluissa todetaan, että yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden kannalta on syytä kuulla henkilöä neutraalin vakuutuksen nojalla.
Valiokunnan mukaan samanlainen neutraliteettiajattelu on ollut taustalla puolustusministeriön työryhmäraportissa, joka käsitteli puolustusvoimissa annettavaa eettistä opetusta sekä sotilasparaatien hartausosuutta. ”Uskonnonvapauden osalta kyse on negatiivisen uskonnonvapauden ylikorostumisesta. Neutraliteetissa puolestaan on kyse niin sanotusta neutraliteetti-illuusiosta, sillä filosofisesti tarkastellen eri katsomusten tunnustaminen tapahtuu aina joltakin katsomukselliselta pohjalta.”
Valiokunnan mukaan positiivinen uskonnonvapaus takaa uskonnottomille katsomuksille yhdenvertaisen aseman uskonnollisten katsomusten kanssa. ”Tämä on myös kirkon intressi. ”Valiokunta viittaa tässä tulevaisuusselontekoon, joka toteaa, että kirkon tulisi vaikuttaa kaikkien uskonnollisten vakaumusten ja identiteettien oikeuteen näkyä julkisessa tilassa.
”Positiivista uskonnonvapautta edistäessään kirkon tulee löytää keskustelukumppaneita niistä uskonnollisista ja uskonnottomista tahoista, jotka pyrkivät katsomusten aitoon tasa-arvoon ja vuoropuheluun. Ateismia tai uskonnottomuutta ei tule ymmärtää yhtenä eriytymättömänä ja kirkon tai uskonnon vastaisena katsomuksena. Esimerkiksi teologisessa keskustelussa on viime aikoina tuotu esille ateistisen spiritualiteetin tarjoamaa mahdollisuutta sisältölähtöiselle dialogille, joka purkaa negatiivista uskonnonvapautta korostavaa polarisoitunutta keskustelua.”
”Tulevaisuusvaliokunta painottaa, että selonteossa on aivan oikein todettu aidon uskontojen ja katsomusten välisen dialogin edellyttävän vahvaa omaa identiteettiä. Kirkon uskon mukaan tähän kuuluu velvollisuus tunnustautua Kristuksen seuraajaksi ja kutsua Kristuksen yhteyteen kaikkia ihmisiä. Toimiva positiivinen uskonnonvapaus on siten kristillisen elämäntavan yhteiskunnallinen ehto. Tulevaisuuden kirkko on vahvasti missionaarinen yhteisö.”
Tulevaisuusvaliokunnan mukaan kirkkohallituksen tulee entistä vahvemmin edistää positiivisen uskonnonvapauden toteutumista ja uskontodialogia kirkon missionaarisuudesta tinkimättä. Missionaarisuus tarkoittaa lähetystä kirkon toimintana.
Kuva: Olli Seppälä