Kirkon viime vuonna täytäntöön pantu tilastouudistus kerää risuja ja ruusuja. Kotimaa soitti kirkkoherroille ympäri maata ja tiedusteli, millaisia kokemuksia seurakunnissa on vuoden tilastoinnin jälkeen.
Kirkkoherrat olivat yhtä mieltä siitä, että tilastouudistus on tarpeellinen ja selvä parannus entiseen. Silti ensimmäisen vuoden jälkeen löytyy vielä paljon korjattavaa.
Meri-Porin kirkkoherran Heimo Hietasen mukaan näyttää siltä, että monen tilaston osalta on saatu ajankohtaiset tiedot. Sen sijaan toimintatilastojen osalta on vielä kehittämisen varaa.
Hän luettelee samanlaisen listan kuin moni kollegansa eteen tulleista pulmista:
Jumalanpalveluksissa ei ole päästy verrannolliseen lopputulokseen edellisvuosien kanssa. Osalle käyttäjistä on ollut epäselvää, milloin tiedot ovat menneet perille tilastointijärjestelmään. Välillä on epävarmuutta siitä, mihin sarakkeeseen tilaisuus pitäisi merkitä.
Samoilla linjoilla ollaan ympäri Suomen, oli kyseessä iso tai pieni seurakunta. Vaikka tilastointi tapahtuisi aiempaa helpommin, sen opettelu vie aikaa valtavalta joukolta työntekijöitä. Ainakin lyhyellä aikavälillä tilastointiin on mennyt suunniteltua enemmän aikaa.
– Tässä painaa se, mikä on suurten uudistusten varjopuoli. Haetaan pistemäistä tehokkuutta kohdistamalla suuren työntekijäjoukon tehtäväksi jonkin asian omaksuminen. Se on kuitenkin vaikeampaa kuin entinen tapa ja vie aikaa pois kirkon perustyöstä, Hietanen toteaa.
Erityisenä päänvaivana kohtaamiset
Usea kirkkoherra mainitsee erityiseksi päänvaivaksi kohtaamiset, jotka ovat tilastouudistuksen myötä tullut uusi kategoria. Kohtaamisilla on tarkoitus mitata toimintaa muutenkin kuin tapahtumakeskeisesti.
Kirkon tilastoiden täyttöohjeessa kohtaamisista todetaan näin:
Yksilön kohtaamisella tarkoitetaan tapaamista, jossa on läsnä ammatillisen avun ulottuvuus. Kaikki tällaiset tapaamiset ajatellaan tilaston näkökulmasta sielunhoidollisiksi. Tapaamisen sisältönä voi olla avun tai tuen hakeminen mutta myös elämän tarkoituksen tai suunnan pohdiskelu sekä johonkin elämänvaiheeseen liittyvä mietintä.
Ohjeiden mukaan kohtaamisia voi tapahtua joko sovitusti tai sattumalta, seurakunnan tiloissa tai lähikaupassa.
Moni kirkkoherra kertoi seurakuntansa työntekijöiden keskuudessa vallitsevan epäselvyyttä siitä, missä menee kohtaamisen raja. Jos pienen paikkakunnan pappi menee kauppareissulle ja tulee jutelleeksi kaikkien vastaantulijoiden kanssa pitkään ja tuttavallisesti, onko silloin kohdannut heistä kaikki vai vain sen, joka kertoi edesmenneestä isoisästään.
Lisäksi hämmennystä on herättänyt se, että kaikkia kohtaamiseksi luokiteltavia tapaamisia ei tilastoida. Esimerkiksi hautaan siunaamisen yhteydessä tapahtuneita kohtaamisia ei tilastoida, vaan hautaan siunaaminen merkitään toimitukseksi. Sen sijaan muistotilaisuudelle ei ole erillistä kohtaa tilastossa, joten se merkitään yhtenä kohtaamisena, vaikka siellä kohtaisi koko suvun surun.
Samoin oppilaitoksessa koko päivän päivystävä seurakunnan työntekijä kirjaa tilastoihin yhden kohtaamisen, vaikka jututtaisi kymmeniä oppilaita.
– Minulla on viikoittain kohtaamisia, jotka eivät tule tilastoiduksi. Jos kaikkien meidän pappiemme on käynyt samoin, niin se tarkoittaisi useita satoja tilastoimattomia kohtaamisia, kertoo Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra Ulla Kosonen.
”Vuoden 2017 toimintatilastossa on puutteensa”
Monessa seurakunnassa on todettu yhdessä, että ensimmäisestä vuodesta on turha ottaa ylimääräistä stressiä. Varsinkin rakennemuutosten keskellä tai taloudellisesti niukissa oloissa työskentelevillä työmäärä on sellainen, että uudistukseen on perehdytty niin paljon kuin aikaa on muilta töiltä jäänyt. Yksi kirkkoherroista nimitti vuoden 2017 tilastoa ”naurukappaleeksi”, toinen ”lastenvaivaiseksi”.
Vuoden 2017 toimintatilastossa on puutteensa, myöntää tilastoasiantuntija Tuomo Halmeenmäki Kirkkohallituksesta. Hän kuitenkin huomauttaa, että sen kanssa samanaikaisesti uudistuneiden jäsen- ja taloustilastojen tiedonkeruu on toiminut moitteetta.
Monessa seurakunnassa tilastot saavat tietonsa suoraan kalenteriohjelmasta, jolloin suurimman osan datasta pitäisi olla paikkaansa pitävää, Halmeenmäki kertoo.
– Toki on joitakin seurakuntia, joiden tiedoissa on isojakin aukkoja. Näkisin silti, että tilastot kuvaavat koko kirkon tai seurakuntien toimintaa riittävällä tasolla.
Hän muistuttaa, että aikaisemmin tehdyt, kerran vuodessa kerätyt tilastot voivat pahimmillaan olla erittäin epäluotettavia.
Kaikki ennen vuotta 2017 saadut luvut eivät ole vertailukelpoisia nykyisten tietojen kanssa, Halmeenmäki sanoo. Tilanne paranee vuosi vuodelta, kun työntekijät tulevat tutuiksi järjestelmän kanssa ja vertailukelpoista aineistoa karttuu.
Kaiken kattavan yleisohjeen laatiminen olisi vaikeaa
Halmeenmäen mukaan aiempaa tarkempia ohjeita kohtaamisista tai muista epäselvistä tapauksista on vaikea antaa.
– Kaiken kattavan yleisohjeen laatiminen… En tiedä, onko sellainen mahdotonta mutta tosi vaikeaa se olisi. Seurakunnat ovat toiminnaltaan kaikki pikkuisen erilaisia. On erilaisia nimityksiä samankaltaiselle toiminnalle ja erilaista toimintaa samalla nimellä.
Usein avun epäselvään tapaukseen saa siten, että soittaa tai lähettää sähköpostia Kirkkohallitukseen, Halmeenmäki sanoo.
Lähiaikoina tilastoihin ei ole määrä tehdä muutoksia vaan antaa työntekijöiden tottua järjestelmään.
– Tässä kerätään pikkuhiljaa kokemuksia. Jossain vaiheessa teemme niiden pohjalta isomman korjauksen, että saamme vietyä muutokset kerralla läpi.
”Kyllä kirkon täytyy oma digiloikkansa tehdä”
Epäselvyyksistä ja työmäärästä huolimatta valtaosa Kotimaan haastattelemista kirkkoherroista suhtautui odottavaisesti tilastouudistuksen tuomiin hyötyihin.
– Kyllä kirkon täytyy oma digiloikkansa tehdä. Siinä se kysymys onkin, että millä tavoin me digitalisoimme toimintaamme, Meri-Porin kirkkoherra Hietanen sanoo.
Oulunkylän kirkkoherra Kosonen painottaa, että tilastouudistuksen merkitys alkaa tuntua vasta silloin, kun toimintatilastoja voidaan soveltaa seurakunnan työn kehittämiseksi.
Kosonen huomauttaa, että numeroiden merkitystä ei pidä kuitenkaan ylikorostaa.
– Tilastointi jättää aina näkymättömiin luontevia reittejä ja tilanteita, missä kohdata ihmisiä.
Kosonen kertoo esimerkiksi, että Oulunkylässä on pyritty panostamaan toimitustapaamiseen eli ajatellaan ennen kaikkea jokaisen kohtaamisen laatua. Hän peräänkuuluttaakin sitä, että tilastointiuudistuksen rinnalla on hyvä miettiä mittareita vaikeasti tilastoitaville asioille.
– On myös mietittävä sitä, mikä on rosoista ja vaikeasti tilastoitavaa. Ja vältettävä, ettei kaikkien tapaamisten kohdalla tulisi pientä itsetietoista ajatusta siitä, että tuleeko tästä tilastoitavaa.
Kuva: Tiina Palomäki / Vastavalo
Lue myös:
Kirkon tilastot: Kirkkohäät vähenivät, rippikoulu piti pintansa, kansainvälisyys lisääntyi
Kirkon uusi tilastointijärjestelmä jakaa mielipiteet – hyvä apuväline vai väärää priorisointia?