Suomi ei ole enää pitkään aikaan ollut mikään lintukoto väkivaltaisen radikalisoituminen suhteen. Meillä on tapahtunut jo useita sellaisia iskuja, joita voidaan tietyin kriteerein pitää terroristisina.

Maaliskuussa 2024 julkaistun suojelupoliisin uhka-arvion mukaan todennäköisimmän terrori-
iskun uhkan Suomessa aiheuttavat äärioikeistolaista tai radikaali-
islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen erityisasiantuntija Anneli Portman työskentelee väkivaltaisen radikalismin ja ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi sote-sektorilla.

Hänen mukaansa on syytä erottaa toisistaan radikalismi ja väkivaltainen radikalismi, joka voi pahimmillaan johtaa ihmishenkien menetykseen.

– Se, että joku on radikaali, on hyvä asia. Maailmassa tuskin mikään on koskaan muuttunut ilman radikaaleja ajattelijoita ja tekoja. Mutta kun väkivaltainen radikalisoituminen etenee kohti terroritekoja, niin silloin se lakkaa olemasta radikaali eli uudistava ajatus, Portman sanoo.

Väkivaltaisen radikalisoitumisen polulle lähdetään harvemmin äkkiseltään. Kyseessä on prosessi, jossa vaihe vaiheelta hyväksytään väkivallan käyttö keinona ajaa omia päämääriä.

– Alkupäässä on usein erilaista tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Koetaan, että minä ja kaltaiseni olemme jotenkin yhteiskunnan ulkopuolella. Meillä ei ole ääntä.

Useimmiten pikkuhiljaa liu’utaan mustavalkoiseen ajatteluun. On meikäläisiä ja heikäläisiä, ja jälkimmäiset täytyy tuhota.

Portman painottaa sitä, että polku on kuitenkin hyvin yksilöllinen. Ja joskus radikalisoituminen voi tapahtua nopeastikin.

– Esimerkiksi nuorilla radikalisoituminen on sisarilmiö katujengeille ja monelle muullekin asialle. Ihmisellä on tarve löytää joku minun kaltaiseni, jonka kanssa voisimme tehdä yhdessä erilaisia asioita.

Jos hyvin käy, niin liitytään vaikkapa paikalliseen urheiluseuraan.

– Huonommalla onnella ympäristöstäsi löytyy porukka, joka rakentelee pommeja.

KUINKA SUURESTA ilmiöstä Suomen olosuhteissa sitten oikein on kyse?

Portman kertoo, että suojelupoliisi on arvioinut 350–390 henkilöä sellaisiksi, joilla on valmius tehdä terroristisia tekoja.

Väkivaltaiseen radikalismiin mahdollisesti turvautuvien määrä ei kuitenkaan ole näin pieni.

Sisäministeriö toteutti viime vuonna Sentimentti-tutkimuksen. Siinä kymmenen prosenttia suomalaisista ilmoitti, että jossain tapauksissa on hyväksyttävää ajaa omia tavoitteita väkivaltaa käyttäen.

– Alle 30-vuotiaista miehistä peräti 26 prosenttia oli tätä mieltä. Edellisen vuoden vastaavasta tutkimuksesta kasvua oli viisi prosenttiyksikköä.

Yksikään ääriteko ei synny tyhjiössä. On olemassa tietynlainen ympäristö, jossa ajatukset väkivaltaan turvautumisesta alkavat muhia.

– Silloin ei puhuta enää pistemäisistä teoista, vaan on jonkinlainen ekosysteemi, jossa radikalisoituminen on helpompaa. Toki edelleen se on harvinaista.

VÄKIVALTAISEN RADIKALISOITUMISEN ennaltaehkäisy on luonnollisesti yksi avainkysymys. Portmanin mukaan vahva moniammatillinen yhteistyö antaa tässä parhaat tulokset.

Tietoa pitää jakaa tehokkaasti eri tahoille, jotta ilmiöstä saadaan kokonaiskuva. Myös erilaiset hiljaiset signaalit tunnistetaan silloin paremmin.

– Hyvä esimerkki on Ankkuri-toiminta, jossa jo varhaisessa vaiheessa pureudutaan nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennalta ehkäisemiseen. Mukana on ammattilaisia muun muassa poliisista, sosiaalitoimesta, terveystoimesta sekä nuorisotoimesta.

Hyvin tärkeää on lisätä ammattilaisten tietämystä väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä.

Portman on ollut kehittämässä muun muassa Ratti-tukityökalua.

– Se tukee sote-ammattilaisia radikalisoitumisalttiuden tunnistamisessa ja auttaa tuen tarpeen arvioinnissa.

Suomalaisessa kontekstissa nousee esille erityisesti koulujen merkittävä rooli. Ne tavoittavat käytännössä lähes kaikki lapset sekä nuoret ja heidän vanhempansa.

– Realiteetti kuitenkin on, että kaikkea ei ole mahdollista ehkäistä ennalta. Esimerkiksi Vantaalla viime keväänä kouluammuskeluun syyllistynyt 12-vuotias ei ollut jäänyt minkään tahon haaviin, vaikka oli ollut kiusattu.

ANNELI PORTMAN on taustaltaan arvotutkija. Hänen vuonna 2014 valmistunut sosiaalipsykologian väitöskirjansa käsitteli sitä, minkälaisia arvoja Suomen hallitsijat ovat kannattaneet poliittisissa puheissaan vuodesta 1809 alkaen.

Portman huomauttaa, että yhteiskunnan arvoilla on paljonkin merkitystä, kun pohditaan väkivaltaan turvautuvaa radikalismia.

Jonkun ryhmän ulossulkeminen tai epäinhimillistäminen edesauttaa radikalisoitumista. Jos kokee olevansa syrjään sysätty, niin kynnys tehdä jotakin todella räväkkää kasvaa.

– Vastapainona taas ovat sellaiset arvot, jotka puolustavat demokratiaa ja ihmisten hyvinvointia. Kyseisiin arvoihin pohjautuvalla toiminnalla useimmiten myös ehkäistään radikalisoitumista.

Anneli Portman heittää palloa erityisesti poliittisten päättäjien suuntaan. Heillä on median ohella suurin vastuu siitä, että ei synny sellaista ilmapiiriä, jossa toisten epäinhimillistäminen tulee mahdolliseksi.

– Räväkkäkin keskustelu demokraattisten instituutioiden raamien sisällä on hyväksyttävää. Se taas ei ole, että halutaan kokonaan vaientaa eri mieltä olevat. Tässä kulkee se raja.

Suomen vahvuutena THL:n erikoistutkija näkee sen, että maassamme on ollut paljon yhteenkuuluvuutta. Vaikka nykyaika korostaa yksilöä, niin meillä on olemassa pitkä perinne kaikkien pitämisestä mukana.

– Näen tämän asian vahvistamisen tosi olennaisena asiana. Ei saa päästää tilannetta kärjistymään siihen, että nuo toiset nähdään jotenkin väärinä.

EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO on Suomessa edelleen hyvin vahva toimija. Portman näkee silläkin oman roolinsa väkivaltaisen radikalisoituminen vastaisessa taistelussa.

– Kirkolla on edelleen hyvin monta ”iskun paikkaa” tavoittaa esimerkiksi elämänsä suuntaa ja merkitystä etsiviä nuoria. Selvä enemmistöhän heistä osallistuu rippikouluun.

Portman näkee, että kirkon ei tarvitse väkivaltaista radikalismia vastustaakseen tehdä mitään uutta ja ihmeellistä.

– Jumala on luonut jokaisen ihmisen niin, että hänelle on paikka ja tarkoitus tässä maailmassa.

Jo kirkon perusopetus pitää sisällään hyvin selkeää väkivallan vastaisuutta. Rakkauden kaksoiskäsky on ajaton ja vahva viesti.

– Toki kirkko voisi puhua vieläkin suunnitelmallisemmin siitä, miltä sen ydinsanoma näyttää arjessa, kun kyseessä on toisenlaisten ihmisten ihmisarvon muistaminen.

Anneli Portman huomauttaa yhdestä kristinuskon ydinasiasta. Se tarjoaa jokaiselle ihmiselle psykologisesti järkevän tien ulos katkeruudesta.

– Kirkko pystyy opettamaan, miten voit antaa anteeksi ilman että sinusta kuitenkaan tulee mikään tallattava lattiamatto.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä