Teologikurssi 1971 koolla: ”Nykyehdoilla en olisi saanut pappisvihkimystä”

Kotimaan sivuilla näkee säännöllisesti pieniä ilmoituksia, joissa kerrotaan että teologikurssi se ja se kokoontuu. Ylensä tulee kuluneeksi pyöreitä opintojen aloittamisesta. Teologien kurssikokoontumiset ovat suorastaan instituutio.

Helsingin yliopistossa teologian opiskelun aloittaneiden määrä on ollut ja on edelleen suuri. Varsinkin ennen opiskelu oli alkuvaiheessa sillä tavoin luentomuotoista, että se kokosi ihmisiä yhteen.

Teologia on myös oppiaineena yhdistävä, sillä se kiertyy elämänkatsomukseen ja uskonnolliseen vakaumukseen. Se yhdistää. Lisäksi merkittävä osa teologeista hakeutui takavuosikymmeninä kirkon töihin. Yhteinen työnantajakin yhdistää.

Sosiaalinen puoli korostuu

Viime viikon perjantaina Helsingin Vuosaaressa kulttuurikeskus Sofiassa kokoontui reilut 30 teologia, jotka aloittivat opintonsa vuonna 1971. Kurssin piispat eli Irja Askola ja Kaarlo Kaliala eivät olleet paikalla työkiireiden vuoksi. Paikalla olleista 12 oli vielä mukana työelämässä.

Eläkkeelle siirtyminen vaikeutti kokouksen koollekutsujien työtä, sillä sähköpostin evl-osoitteet olivat monelta lakkautettu.

Teologikurssi 71:n kokoontumista Sofiassa olivat junailemassa Eeva Kemppi-Repo, Jaakko Rusama, Hannu Mustakallio ja Pekka Launonen.

– Olin viisi vuotta sitten järjestämässä 40-vuotistapaamista. Niitä peruja oleva nimilista ei valitettavasti enää pätenyt, Pekka Launonen sanoo.

– Näissä kokoontumisissa korostuu sosiaalinen puoli. Luulisin varsinkin eläkkeellä olevien nauttivan yhdessäolosta ja ohjelmasta. Kirkollinen identiteettikin vahvistuu. Viime kokoontumisessa olimme teologisessa tiedekunnassa ja osallistuimme nykyopiskelijoiden kanssa Ismo Dunderbergin pitämälle luennolle.

Pekka Launonen on itse vielä mukana työelämässä, Diakonia-ammattikorkeakoulussa yliopettajana.

Muutos ollut valtava

Hannu Mustakallio piti Sofiassa puheen, jossa hän muisteli poisnukkuneita kurssitovereita: Mikko Louhivuori, Juhani Pellinen, Hannu Salokorpi ja Hannele Tuomisto (o.s. Suhonen).

Mustakallio puhui myös ajan kulumisesta, jota on hänen mukaansa lupa hämmästellä.

– Saattaa olla vaikea täysin käsittää, että on kulunut jo 45 vuotta siitä, kun aloitimme teologian opintomme Helsingissä. Istuimme lukukauden alussa esimerkiksi T. P. Virkkusen pitämällä suositulla uskonnonpsykologian luennolla Vuorikadun NMKY:llä tai Olavi Castrénin varsin sekavia mielikuvia herättäneellä filosofian historian luennolla yliopiston päärakennuksen luentosalissa.

– Mitä kaikkea onkaan sen jälkeen tapahtunut henkilökohtaisessa elämässämme, suomalaisessa yliopistolaitoksessa, kirkoissamme ja yhteiskunnassamme? Muutos on ollut valtava.

Suuri osa kurssin 71 aloittaneista teki elämänuransa kirkon palveluksessa. Mustakalliolla kirkollinen vaihe tosin jäi lyhyeksi.

– Oma seurakuntakokemukseni rajoittuu yhteen pappisvihkimyksen jälkeiseen kesään Ylitorniolla Oulun hiippakunnassa. Minulle henkilökohtaisesti nuo kolme kuukautta – ja pappeus yleensä – ovat kuitenkin hyvin merkittäviä.

Mustakallio sanoi, että hänet pysäytti tieto, että tällä hetkellä pappisvihkimyksen edellytyksenä on piispojen yhteisen sopimuksen mukaan vähintään kuuden kuukauden virkamääräys.

– Noilla ehdoilla en olisi saanut pappisvihkimystäni.

Joensuussa vahvempi teologinen identiteetti

Hannu Mustakallio puhui myös kokemuksistaan Itä-Suomen yliopistossa.

– Miltä sitten teologikoulutuksen tulevaisuus näyttää Joensuun näkökulmasta? Luterilainen kirkko on saanut meiltä enemmän kuin se tilasi tukiessaan lähinnä 2000-luvun alkupuolella eräiden perusvirkojen rahoittamista yliopistossamme.

– Meiltä valmistuu joka vuosi noin 50 teologian maisteria, joista yli 40 läntisen teologian koulutusohjelmasta. Noin kaksi kolmasosaa läntisen teologian opiskelijoista haluaa valmistua luterilaisen kirkon palvelukseen ja hankkii sen mukaisen koulutuksen

Joensuussa opiskelevilla on Mustakallion mukaan vahvempi kirkollinen identiteetti kuin Helsingissä opiskelevilla.

Itä-Suomen yliopistossa saattoi aloittaa ortodoksien teologian opiskelun 1988, aineenopettajan tutkinnon suorittamisen 1997 ja luterilaisen kirkon virkaan pätevöittävän opiskelun vuonna 2001.

Niinpä isompien pyöreiden kurssijuhlat odottavat Itä-Suomen yliopistossa opiskelleita tulevina vuosina.

Kuvat: Olli Seppälä. Teologikurssia 71. Erilliskuvassa Pekka Launonen. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.

Edellinen artikkeliKirkkoherra Lehikoinen: Kirkon johto ja perussuomalaiset yhteiseen neuvottelupöytään
Seuraava artikkeliArvio: Vikström yrittää paikata halkeamia kirkon seinässä

Ei näytettäviä viestejä