Teemu Kakkuri: Kuoleman edessä emojit eivät lohduta mutta rukoukset kantavat

Teemu Kakkurin elämä on viime vuosina ollut yhtä sairastelua. Dialyysihoidot, munuaissiirre ja parantumaton maksasyöpä.

Syöpää yritettiin leikata helmikuun lopussa, mutta operaatio jouduttiin keskeyttämään. Kakkuri meinasi kuolla. Hän heräsi teholla koneisiin kytkettynä.

– Näkymät eivät olleet kovin valoisat. En tiennyt, elänkö edes juhannukseen. Mutta nyt uusi biologinen lääke on alkanut toimia, ja jos hyvin käy, näen vielä seuraavan pääsiäisenkin.

Raahessa seurakuntapastorina työskentelevä Kakkuri tunnetaan muun muassa Kotimaa24:n pitkäaikaisena blogistina. Kakkuri kertoo toimittaja Petri Vähäsarjan
haastattelussa
Kotimaa-lehdessä, että viime syksy oli hänen elämässään erityisen pimeä.

– Ymmärsin, että kaikesta pitää luopua. Kyllähän se kurkkua kuristi ja rintaa puristi. Yhdessä vaiheessa ei ollut toivoa ollenkaan. Nyt on kuitenkin tuo biologinen lääke, jota kokeillaan, ja siksi on jotakin konkreettista, jota rukoilla.

– Se on hirveän vaikeaa sellainen epämääräinen rukous, kun ei tiedä mitä pyytää.

Syöpä on opettanut näkemään, että lasi on sittenkin puoliksi täynnä. Tai että se ei ainakaan ole aivan kokonaan tyhjä. Kakkuri sanoo, että on ajat sitten unohtanut etelänmatkat ja auton uusimiset. Näkökulma on muuttunut täydellisesti.

Liekit-musikaalin vanha laulu on soinut päässä: ”Tänään häneen uskon.”

Pienet rukouspiirit muistavat Kakkuria sairauden aikana. Eivätkä ne ihan pieniäkään ole. Omasta seurakunnasta tulee satoja viestejä.

– Kyllä sen tuntee. Iltaisin saatan todeta, että tuli rauhallinen mieli. Että varmaan joku rukoilee nyt.

Kakkuri on verrannut tilannetta evankeliumissa mainittuun halvaantuneeseen mieheen, jota kaverit kantoivat paareilla katon läpi Jeesuksen luokse.

– Jeesuksesta sanotaan siinä, että hän näki paarien kantajien uskon. Halvaantuneen uskosta ei puhuta. Urotyöt eivät mahdu halvaantuneen mieleen, mutta kaverit kantavat.

Toisaalta ”sosiaalisen median tsemppauskulttuuri” ärsyttää Kakkuria.

– Kivempi, että muutama rukoilee oikeasti kuin että sadat käyttävät hymiöitä.

Hän toteaa, että kun viimeinen raja lähenee, teoreettiset asiat muuttuvat todellisiksi.

– Kun joutuu oikeasti pohtimaan, mitä sen mustan verhon takana on, täytyy melkein rippikoulupohjalta rakentaa kaikki uudestaan. Että onko taivas, ja mitä iankaikkisuus tarkoittaa?

Mikä on vaikuttanut eniten siihen, että Teemu Kakkurista tuli juuri hän? Mitä tapahtui, kun Kakkuri koki loppuunpalamisen runsaat kymmenen vuotta sitten? Mikä korona-ajassa on harmittanut Kakkuria eniten? Lue koko haastattelu
Kotimaan näköislehdestä
22/2020 (avoin kaikille tutustumista varten 15.6. saakka).

Kuva: Jaani Föhr

Edellinen artikkeliKirkkohallitus esittää seurakunnille ja järjestöille ylimääräistä pandemiarahaa
Seuraava artikkeliEnsi vuoden Yhteisvastuukeräys auttaa ikäihmisiä kriisin keskellä

Ei näytettäviä viestejä