Vuosia sitten pidimme Oulussa meänkielistä messua ja saarnaaja puhui murteen tai kielen kannalta aivan oikein ”riethaasta vaimosta”.

Rietas tarkoittaa yleensä jonkinlaista seksuaalisuuteen liittyvää pahennustakin herättävää toimintaa, ja sellaista epäiltiin tässäkin evankeliumin tapauksessa. Sana vaimo pohjoisen saarnamiehen puheessa selittyy sillä, että Tornionjokilaaksossa kaikkia naisia siviilisäätyyn katsomatta on puhuteltu vaimoiksi. Herää kysymys, johtuuko käytäntö siitä, että nainen ylipäätänsä on ajateltu miehen omaisuudeksi vai onko vaimo vain arkisesti synonyymi naiselle?

Joka tapauksessa sekin minua on kummastuttanut pitkään, kuinka Raamatusta nousevia tutuimpia sanapareja on ”syntinen nainen”, mutta en ole löytänyt sieltä samalla tavalla toistettuna tai puheeseen tulleena sanaparia ”syntinen mies”.

Kiinnostava asia on sekin, kuinka ajatus siitä, että joku on syntinen, herättää yhä niin helposti seksuaalisuuteen liittyvän mielikuvan, vaikka yhtä hyvin ensimmäinen ajatus voisi olla, että ihminen on tehnyt ympäristö- tai talousrikoksen tai on ahneuden pirulaisen pauloissa.

Luulen kyllä monen omistaneen suloisen Ylkänsä ajatuksissaan myös itselleen.

TÄMÄ ALABASTERIÖLJYNAINEN on ollut minulle tärkeä. Se on niitä harvoja raamatunkohtia, jossa on avoimen sensuelli ja aistikas, kaunis tunnelma. Morsiusmystiikasta ei puhuta enää paljoa, mutta esimerkiksi vanhoissa Siionin Matkalauluissa se elää väkevää elämäänsä.

”Suloisin Herra, mun Ylkäni Jeesus” tai ”siispä joudu Ylkä armas morsiantas noutamaan” tai ”siis varro hetki valvoen, morsian kallis Jeesuksen”. Tietysti on ajateltu ja selitetty, että kyse on seurakunnasta, mutta luulen kyllä monen omistaneen suloisen Ylkänsä ajatuksissaan myös itselleen.

Seurapenkissä maahan vierähtänyt kyynel on samanlainen rakkaudentäyteinen suolainen helmi, jollainen Jeesuksen jalkoihin on vuodatettu, ja jota on hiuksilla kuivailtu. Sellaisessa kyyneleessä on suola tallessa.

Kirjoittaja on Haagan seurakunnan pappi, toimittaja ja ämmi.

Luukkaan evankeliumi 7:36–50

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” – – Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. – –

2. paastonajan sunnuntai on aiheeltaan ”Rukous ja usko”

Tekstit: Ps. 25:6, Ps.,25:1–10, Ps. 106:2, 1.Moos. 32:23–32, Jaak. 1:2–6, Luuk. 7:36–50. Liturginen väri on violetti tai sininen. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa.