Kirkkovuoden pyhien kuvien tekeminen on vienyt taiteilija, graafikko Anniina Mikaman syvälle symbolien maailmaan. Hän on ollut kolmisen vuotta mukana työryhmässä, joka on pohtinut, miten tehdä kirkkovuoden pyhät ja tekstit näkyviksi, kuviksi.
Työryhmän muita jäseniä ovat professori emeritus Jouko Martikainen, diplomiurkuri Lasse Erkkilä, Kirkkohallituksessa työskennellyt rovasti Kai Vahtola ja Kirkon koulutuskeskuksessa työskennellyt rovasti Osmo Vatanen. Hanke liittyy Kirkon jumalanpalvelusuudistukseen.
Työryhmä etsi taiteilijaa, joka piirtää perinteiseen tyyliin, mutta pystyy tekemään kuvat sähköiseen muotoon. Graafikko Anniina Mikama löytyi aiemman kirjaprojektin kautta, jossa hän oli piirtänyt Raamatun henkilöitä.
Työryhmän jäseniltä löytyy asiantuntemusta vanhasta kirkkotaiteesta, kirkkovuodesta ja vanhoista kielistä. He ammentavat tietoaan Mikamalle, joka tekee kuvia asiantuntijoiden tiedon pohjalta.
– Lähdin innostuneesti tähän hommaan. Tuntui, että tämä on ihan minun heiniäni, Mikama kertoo.
Dramaattisia ja selkeitä kuvia ilman sentimentaalisuutta
Ensimmäiset kuvat valmistuivat vuonna 2012. Viimeisten kuvien on arvioitu valmistuvan tämän vuoden lopussa tai vuoden 2016 alussa. Hankkeen laajamittaisuus ei ollut Mikamalle yllätys.
– Kuvat vaativat tuumausta, sillä jokainen kuva on ryhmätapaamisten tulos, hän kertoo.
Aluksi työryhmä määritteli tavoitteet korkealle. Mikaman mukaan kuvissa pitää olla aiheen vaatimaa arvokkuutta, mutta ne eivät saa jättää katsojaa kylmäksi. Kuvien pitää olla dramaattisia, mutta ei sentimentaalisia. Mielellään selkeitä ja värikylläisiä, mutta ei naiiveja. Niiden sisällön pitäisi avautua kaikenlaisille kuvan katsojille, sekä ammattilaisille ja maallikoille.
– Kuvaan syventyminen on hyvä mietiskelyn muoto. Kuvan avulla myös sana avautuu, Mikama pohtii.
Vanha kirkkotaide innoittajana
Jokainen kuva alkaa syntyä työryhmän tapaamisessa. Yhdessä katsellaan vanhoja kuvia kustakin kirkkovuoden pyhästä.
– Tuntuu, että olisimme jossain munkin kammiossa. Kynttilät palavat, kun tutkimme vanhaa kirkkotaidetta ja pureudumme symboliikkaan, Anniina Mikama kertoo.
Työryhmän miehet ovat ensin keskustelleet pyhän sisällöstä ja miettineet, mitä aiheita kuvassa pitäisi olla. Tapaamisessa he kertovat näistä asioista Mikamalle, joka luonnostelee ensimmäisen version lyijykynällä ja tuo sen seuraavaan tapaamiseen.
Ryhmällä on useampi tapaaminen vuoden mittaan. Kussakin tapaamisessa on esillä useita eri vaiheissa olevia töitä. Mikamalla menee yhden kuvan kanssa 1-2 työpäivää. Yhtä kuvaa käsitellään 2-3 palaverissa.
Epärehellinen puetaan sinapinkeltaiseen
Kun luonnos hyväksytään, Mikama tekee keskustelujen pohjalta seuraavan version. Siinä on tussilla piirretty ääriviivat. Kun tussiversio on hyväksytty, Mikama skannaa kuvan ja värittää kuvan photoshopilla. Väritys on mietitty tarkkaan työryhmän tapaamisessa.
– Väripaletti on melko niukka. Värit on otettu vanhasta kirkkotaiteesta, ikoneista ja myös liturgisista väreistä, Mikama kertoo.
Esimerkiksi Kristuksen puvun väri muuttuu hänen elämänsä eri vaiheissa. Se kuvaa hänen kaksoisluonnettaan. Jumalallisuutta kuvataan purppuran punaisella ja inhimillisyyttä sinisellä. Ylösnousseen Kristuksen puku on valkoinen.
Purppuranpunainen on eri kuin veren punainen, joka on marttyyrien väri. Veren punainen puku voi olla myös maallisemmilla henkilöillä. Sinapin ja likaisen keltainen puku on epärehellisellä henkilöllä.
Symboleja sädekehistä sandaaleihin
Työryhmä on sopinut, miten tiettyjä asioita ja ihmisiä kuvataan. Ideat on ammennettu kaikkein vanhimmasta taiteesta. Sieltä tulee vanhaa symboliikkaa, kuten pyhyyttä ja taivaallista valtaa kuvaavat Kristuksen sädekehä ja mardorla. Mandorla on auran kaltainen sädekehä, joka ympäröi pyhää henkilöä kauttaaltaan. Mandorla ja sädekehä yhdessä kuuluvat joko yksin Kristukselle tai myös muille pyhille henkilöille.
Useissa keskiaikaisissa kuvissa evankeliumin julistajat ovat aina paljain jaloin. Siksi työryhmä päätyi samaan. Muilla on kengät jalassa.
Kuvat koostuvat varsinaisesta kuva-aiheesta, kehyksestä ja kuvan ylä- ja alapuolella olevasta tekstistä. Tekstit ovat pääasiassa sunnuntain antifonista eli psalmilauluun yhdistetystä lauseesta. Jos se ei sovi kuva-aiheen kanssa, teksti on psalmista tai halleluja-säkeestä.
Kehyksen väri noudattaa pyhän liturgista väriä. Kehyksillä on yhteensä kuusi eri muotoa kirkkovuoden eri vaiheiden mukaan. Esimerkiksi adventtiajan kehys on neliö, paaston aikana on orjantappuraköynnös ja helluntaiaikana on viiniköynnös. Köynnöksetkin muuttuvat. Esimerkiksi orjantappuraköynnöksen piikit lisääntyvät sitä mukaa, kun kärsimys kasvaa.
Kuvat ovat vapaasti saatavilla
Heinäkuuhun 2015 mennessä on julkaistu viitisenkymmentä kuvaa. Tähän mennessä valmistuneet kuvat ovat jo nyt saatavilla Kirkon kuvapankissa ja LabOra-jumalanpalvelusohjelmassa. Kirkkovuoden pyhien kuvat on tarkoitettu hartausaineistoksi tai niistä voi pitää kokonaisen saarnan. Kuvat on pyritty tekemään sellaisiksi, että ne on mahdollista heijastaa kirkon seinälle.
Niitä voi myös siirtää ohjelmalehtiseen, seurakunnan nettisivuille tai tulostaa seurakuntalaiselle kotiin viemiseksi.
”Symbolien kieli on työkieleni”
Anniina Mikama on oppinut prosessin aikana niin kuvitustekniikkaa kuin myös katsomaan kuvia eri tavoin kuin ennen.
– Olen oppinut uutta myös symboliikasta, vaikka symbolien kieli on työkieleni. Luulin tietäväni paljon, mutta huomasin, että vielä on opittavaa.
Pitkään prosessiin sitoutuminen ei ole kaduttanut Mikamaa missään vaiheessa. Hänen luonteelleen sopii pitkäjänteinen työskenteleminen. Kirkkovuoden pyhien kuvien lisäksi hän on ehtinyt tehdä myös lyhyempiä kuvitustöitä ja opiskelemaan luovaa kirjoittamista.
Anniina Mikaman tekemät kuvat löytyvät täältä.
Kuvat voi ladata kuvapankista (kuvapankki.evl.fi). Hakusanalla Mikama löytyy yhteensä 83 kohdetta.
Jutun kuvat: Jukka Granström. Anniina Mikama kuvattuna työhuoneellaan.
Esimerkkinä Mikaman töistä kuvakarusellista löytyy Apostolienpäivän kuva sekä kuva ahtaasta portista.
Ilmoita asiavirheestä