Pyhäinpäivänä hautausmailla on ruuhkaa ja valoa, sillä omaiset vievät silloin suurin joukoin läheistensä haudoille kukkia, kynttilöitä ja seppeleitä. Pyhäinpäivänä muistetaan poisnukkuneita läheisiä.
Pyhäinpäivä on sulautuma kaikkien pyhien päivästä (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä (Commemoratio omnium fidelium defunctorum), jota Mikael Agricola kutsui ”kaikkien kuolleiden uskollisten sielujen päiväksi”.
Pyhäinpäivää kutsutaan joskus vanhahtavasti pyhäinmiestenpäiväksi sekä modernisti vainajien muistopäiväksi. Sitä on vuodesta 1955 lähtien vietetty marraskuun alussa 31.10–7.11 väliselle ajalle sattuvana lauantaina.
Pyhäinpäivän seutuna hautausmaiden portit ovat yleensä avoinna ympäri vuorokauden, esimerkiksi Helsingin kuuden hautausmaan portit suljetaan seuraavan kerran vasta maanantaina 3.11. klo 22.
Monilla hautausmailla eri puolilla Suomea järjestetään myös hartauksia.
Pyhäinpäivän liturginen väri meillä on punainen, mikä viittaa uskossa kilvoitelleisiin ja kuolleisiin, tai valkoinen, varsikin iltatilaisuuksissa. Valkoinen väri liittyy autuuteen pääsyyn ja taivaan kirkkauteen.