Syke on ruokaa, rukousta, kohtaamisia ja viesti armollisesta Jumalasta

Syke, Siunaavan yhteyden keskiviikko, kutsuu kaiken ikäisiä viikoittain Porin Teljän kirkkoon ammentamaan sielun ja ruumiin ravintoa.

”Me rukoilemme niiden puolesta, jotka ovat valmiit luopumaan omasta toisten hyväksi. Ja niiden puolesta, jotka uskaltavat luopua totutuista toimintatavoista ja kuvitelmista nähdäkseen ne, jotka eivät erotu. Ja nostaakseen ylös kaatuneen ja toivottaakseen muukalaisen tervetulleeksi.”

Lastenohjaaja Sari Pirhonen lukee rukousta. Kuulijat ovat hiljentyneet ja ristineet kätensä. Olo on vapaa, mutta turvallinen; on tilaa hengittää. Kirkkosalissa voi aistia Pyhän kosketuksen.

Syke rakentuu ajatukselle kristillisestä palvelusta, jossa otetaan huomioon aineelliset ja hengelliset tarpeet.

Lähes kolmetuntinen Syke sisältää rukoushetken, lounaan ja kahvin, mahdollisuuden virsilauluun, sanan kuulemiseen ja rukoukseen. Tulija voi myös keskustella kahdestaan työntekijän kanssa.

Koululaiset saavat tulla kirkolle syömään välipalaa, tekemään läksyjä tai vaikkapa pelaamaan lautapelejä. Kerran kuussa Syke-päivissä on mukana myös perhekerhoväki. Kirkon tilat ovat avarat.

Joka kuukauden viimeisen sunnuntai-illan Syke-messu mahdollistaa myös työssäkäyvien osallistumisen Sykkeeseen. Tuolloin ovat mukana kaikki seurakunnan työntekijät.

Sykkeen yhteydessä keskiviikkoisin sekä sunnuntaisin jumalanpalveluksen aikaan on avoinna kirpputori Helmikellari. Sieltä voi ostaa huokeaan hintaan esimerkiksi vaatteita. Helmikellari toimii lahjoitusperiaatteella.

Sysäys toimintaan saatiin opintomatkalta

Ratkaiseva Sykkeen syntymisen kannalta oli syyskuu 2012, jolloin Teljän seurakunnan työntekijät lähtivät opintomatkalle Tukholmaan, Santa Claran seurakuntaan. Mukana oli edustajia seurakunnan kaikilta työaloilta.

Santa Clarassa oli luotu toimintamalli, joka yhdisti diakonian ja rukouksen. Ryhmä näki, kuinka se toimi käytännössä. Oli lämmin päivä, kirkkopuistossa oli paljon ihmisiä. He saivat syödäkseen ja juodakseen.

Teljän työntekijät alkoivat pohtia, kuinka samansuuntainen näky voisi toteutua kotiseurakunnassa.

– Ajatuksesta keskusteltiin työntekijöiden kesken. Yhdessä myös rukoiltiin. Teljän kirkossa oli syksyllä 2012 intensiivinen rukousjakso joka arkipäivä. Sykettä valmisteltiin seurakuntalaisten kanssa, kertoo kappalainen Jarkko Willman.

Yhteys vaatii sekä aineellisen että hengellisen ulottuvuuden

Idea alkoi hahmottua. Syntyi ajatus yhteydestä, jonka ympärille kietoutui lopulta kaikki.

– Tavoitteena oli koota yhteen kaiken ikäisiä, eri elämäntilanteissa olevia tulijoita ja eri toimintamuotoja edustavia työntekijöitä. Syke-iltapäivissä on monenlaista persoonallista toteutustapaa. Jokainen seurakunnan työntekijä on mukana vuorollaan, Willman kuvailee.

Hän jatkaa, että usein seurakuntien toiminta profiloituu tietyn henkilön mukaan, mikä sekin on ihan hyvä. Sykkeessä on kuitenkin pyritty monitahoisuuteen. Se ei ole vain yhden ihmisen näköinen.

Willman pohtii, kuinka ihminen todella kohdataan aineellisen ja hengellisen leikkauspisteessä. Kuinka syntyy yhteys Jumalaan ja lähimmäisiin?

Neljän pontevan pojan isänä Willman tietää, mikä keventää arkea.

– Aineellinen puoli toteutuu ruokaillessa, samoin yhteys. Joillekin Syke-iltapäivän ruokailu on ainut kerta viikossa, jolloin syödään yhdessä. Ne, jotka joka päivä laittavat ruokaa, saavat tulla valmiiseen pöytään.

– Mitä taas tulee hengelliseen, se saadaan lahjana: yksin armosta. Se ei ole meidän jaksamisestamme tai tekemisistämme kiinni, Willman painottaa.

Aineellisella ja hengellisellä palvelulla on Willmanin mielestä molemmilla tärkeä sijansa.

– Vertaisin näitä kahdella jalalla kulkemiseen. Molempien tulee olla mukana. Kirkon työ on melko ontuvaa, jos toinen jää pois.

Willman muistuttaa Vapahtajamme esimerkistä.

– Jeesuksen opetukset liittyvät molempiin. Hän ruokki nälkäiset ja pesi opetuslasten jalat. Hän paransi sairaita.

Rennosti ilman seremoniallisuutta

Myös ne kirkossakäyntiin tottumattomat, jotka ovat arkaillen tulleet, ovat ajan mittaan rohkaistuneet yhdessäoloon.

– Otamme huomioon erityisesti ensikertalaiset. Työntekijät ovat lähellä juuri heitä varten, Willman sanoo.

Hän toteaa, että voi toki olla sellaistakin yhteyttä, joka on sisäänpäin tiivistä, mutta tulija kokee olonsa estyneeksi porukassa.

Seurakunnissa on paljon tilaisuuksia, jotka menevät tiettyjen raamien mukaan. Sykkeen eräänlainen vapaamuotoisuus luultavasti osaltaan rohkaisee mukaan. Ei ole sellaista seremoniallisuutta, joka velvoittaisi istumaan aloillaan. Liikkua voi muita häiritsemättä, voi tulla muiden pariin tai vetäytyä omaan rauhaan.

Työtön ja yksinäinen löysi ihmisten pariin

Sykkeen vakiokävijä Sari Grönstrand pitää eniten yhteisistä rukoushetkistä. Hän on käynyt Sykkeessä syksystä 2013 lähtien.

– Lasteni isä, jonka kanssa elin yhdessä, kuoli saman vuoden kesänä. Jäin yksin ja elämä oli melkoisen tyhjää. Miehen sukulaiset, yhtä lukuun ottamatta, katkaisivat välinsä minuun. Sukulaiseni asuvat pääasiassa Ruotsissa ja suurinta osaa en ole edes tavannut. Pastori-veli asuu kaukana, joten puhelinsoitot ovat olleet lähinnä etätukea, kertoo Grönstrand.

Hänen lapsensakin ovat jo muuttaneet kotoa. Lasten kanssa kylläkin on pidetty yhteyttä. Miehen puolelta ainoa, jonka kanssa välit säilyivät, oli ex-käly. Hän pyysi Grönstrandia mukaan Sykkeeseen.

– Olen työtön ja minulla on vain vähän ystäviä. Tuntuu, että päivät toistuvat kaikki samanlaisina. Syke tuo kaivattua sisältöä viikkoon. On edes joku tapahtuma, mihin tähdätä. On myös mukava tavata ystävää. Täällä voi hiljentyä ja tavata muita, ja jokainen kerta on omanlaisensa.

Grönstrand ei miellä itseään syrjäänvetäytyväksi, mutta kertoo olevansa huono lähtemään, jos ei ole samanhenkistä seuraa. Muissa seurakunnan tilaisuuksissa hän käy satunnaisesti. Mieluisia ovat konsertit ja teemaillat.

Ruokailulle tunnelmalliset puitteet

Kun Teljän seurakunnan emäntä Seija Näriäinen oli mukana hiomassa Sykkeen ideaa, hän ajatteli ennen kaikkea vanhuksia.

– Ikäihmiset jäävät herkästi neljän seinän sisälle. Kaverit ovat monelta kuolleet. Syke on sosiaalinen tapahtuma. Ajattelin, että jospa vanhuksille tulisi täällä ystäviä, jotka arkenakin poikkeaisivat.

Kymmenen lapsen äitinä Näriäinen tietää myös, mitä valmis ruoka perheille merkitsee. Hänellä on päävastuu Sykkeen ateriasta. Vapaaehtoiset tekevät salaattia tai leipovat sämpylää, kattavat pöydän tai tiskaavat.

Toisinaan keväisin grillataan ulkona makkaraa. Kevään viimeisenä Syke-keskiviikkona on tehty retki.

Tavoitteena on luoda tunnelmalliset puitteet ruokailulle. Pöytä katetaan kauniisti, jotta sen ääreen olisi mukava tulla. Tarjolla on terveellistä suomalaista kotiruokaa.

– Täällä käy muun muassa vähävaraisia, työttömiä ja yksinäisiä; varsinkin yksinäisiä miehiä. Onhan tämä on hyvä ympäristö esimerkiksi baarien sijasta.

Liikuntarajoitteisille ja lapsille on Syke-ruokailussa omat järjestelynsä. Elämän kolhimille, jotka eivät itse pysty liikkumaan, tuodaan astiat pöytään. Vapaaehtoisen rahan ruuasta voi antaa sivupöydällä olevaan koriin tai päätteelle.

Yhtenä keskiviikkona vuodessa on vapaaehtoisten miesten vuoro hoitaa keittiöhommat, ja Seija Näriäinen saa ansaitsemansa lepopäivän.

Kaikki aistit käyttöön

Ruokailu on Näriäisen kannalta kiireinen, mutta kun enin tohina on ohi, tulee moni juttusille.

– On ihanaa kohdata toinen ihminen. Tärkeintä on kuunteleminen. Jos toinen elää vaikeassa tilanteessa, olen rukoillut, että löytäisin oikeat sanat. Aina pitäisi olla aikaa kysyä, mitä kuuluu. Vaikeuksissa olevan voi tarvittaessa ohjata jatkohoitoon, toteaa Näriäinen.

Hän tietää tosin senkin, että ajoittain oma rauha on tarpeen.

– Kohtaamisessa on hyvä ottaa käyttöön kaikki aistit. Pitää katsoa, haluaako toinen, että istun viereen.

Kävijät juttelevat myös vapaaehtoisille.

– Vapaaehtoiset ovatkin tervetulleita mukaan, jo kuuntelemisenkin vuoksi. He voivat olla myös esimerkiksi koululaisten seurana.

Näriäisen mielestä Syke on ehdottomasti hieno juttu, mutta kirkon aivan kaikkein tärkein tehtävä on julistaa Jumalan sanaa.

– Sitä niin toivoisin, että ihmiset etsisivät armollista Jumalaa ja löytäisivät hänet. Saisivat sydämelleen rauhan. Elämästä tulisi tosi hienoa.

Hyvästä ruuasta hän ei ota niinkään kunniaa itselleen, vaan siirtää katseensa ylöspäin.

– Toivottavasti kävijät kiittäisivät ruuasta Taivaan Isää. Ja se kaikista tärkein kristityn ateria on tietenkin ehtoollinen.

Kirkon pihalla kirkonrottaa

8-vuotias Lumia Leino tekee matikan läksyjä kaverinsa kanssa. Pöydällä on iso kulhollinen popcorneja.

– Täällä askarrellaan, piirretään ja leikitään, hän kertoo.

Sivupöydällä on tuloksia kätten työstä. Jäälohkareita muistuttavista yhteen liitetyistä sokeripaloista on rakennettu pieniä linnoja, jotka tuovat lumenvärisiä mielikuvia ohitetusta talvesta.

Lumia Leino käy kirkolla joka viikko. Kirjoilla koululais-Sykkeessä on yhteensä 40 lasta, niin tyttöjä kuin poikiakin, pääasiassa ykkösluokkalaisista nelosluokkalaisiin. Aktiivikävijöitä on noin kymmenen.

Koululais-Sykkeen ohjelmassa on myös ulkoilua; pihalla leikitään perinteisiä leikkejä, kuten kirkonrottaa.

Myös Lumia Leino arvostaa yhteyden kokemusta, ikäistensä innolla. Hänen mielestään Sykkeessä kaikkein parasta ovat kaverit.

Kuvat: Raino Salmijärvi. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.

1. Seija Näriäinen luo viihtyisät puitteet Sykkeen ruokailulle.

2. Kirkon tehtävä on tukea ihmistä aineellisesti ja hengellisesti, toteaa kappalainen Jarkko Willman.

3. Lumia Leino viihtyy koululais-Sykkeessä läksyjä tehden ja askarrellen. Musiikkiakin saadaan hengenravinnoksi; kitaraa soittamassa Minna Güley. Sari Grönstrand käy säännöllisesti Sykkeessä hiljentymässä.

Lue myös: Papat lasten vieraina: ”Muut kerhot voin jättää, mutta tästä en luovu!”

Kulmakiven vapaaehtoisena kasvaa luottamus omiin kykyihin

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli”En kannata naispappeutta, mutta kuuntelen naisten saarnat siinä kuin miestenkin”
Seuraava artikkeliLappajärven uusi vt. kirkkoherra Zacharias Onditi: Tietämättömyys ruokkii rasismia

Ei näytettäviä viestejä