Suurilla seurakuntalehdillä on sanomisen vapaus

Helsingin seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola päätyi heinäkuussa julkisuuden valokeilaan arvosteltuaan lehtensä pääkirjoituksessa sisäministeri Päivi Räsästä ja kristillisdemokraatteja. Pääkirjoitus herätti keskustelua siitä, mitä seurakuntien lehdessä voi kirjoittaa ja oliko Simolan kirjoitus koko Helsingin seurakuntayhtymän kanta.

Simolan mukaan hän ei harrasta pääkirjoituksissaan yksityisajattelua.

– Pääkirjoitukset nousevat kaikupohjasta, jonka kohtaan helsinkiläisten seurakuntalaisten mielissä. Kyse on aina yhdestä näkökulmasta, sillä pääkirjoitukseen ei voi laittaa kaikkia näkökulmia yhtä aikaa.

Simola on jälkeenpäin pyytänyt anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa ja sanavalintoja. Hän sanoo silti pysyvänsä pääkirjoituksen asiasisällön takana. Simola nauttii edelleen Kirkko ja kaupungin julkaisijan eli Helsingin seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston luottamusta.

Helsingissä päätoimittaja on itsenäinen

Helsingin seurakuntayhtymän viestinnän johtosäännössä Kirkko ja kaupunki on määritelty jäsenlehdeksi, ei tiedotuslehdeksi. Lehti jaetaan osoitteellisena.

Omalta osaltaan Kirkko ja kaupunki toteuttaa yhtymän viestintätehtävää. Lehden päätoimittajalla on kuitenkin poikkeuksellisen suuri sanomisen vapaus, sillä sitä pidetään osana lehden uskottavuutta ja luonnetta.

– Se, että yhtä aikaa istun yhtymän johdossa ja toimin päätoimittajana itsenäisesti, antaa liikkumavaraa, Simola kuvailee.

Samalla hän luonnehtii tilannetta ”hieman skitsofreeniseksi”.

Lehden uskallettava ottaa kantaa

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tiedotuspäällikkö ja Kirkko ja me -lehden päätoimittaja Paula Heino on sitä mieltä, että varsinkin isompien kaupunkien seurakuntalehtien tilanne on journalistisesti hyvä ja itsenäinen. Pienissä seurakunnissa lehti sen sijaan saattaa olla tiukemmin valjastettu pelkästään tiedottamiseen.

– Meillä lehden linjasta vastaan minä päätoimittajana. Lehden journalistinen itsenäisyys ymmärretään hyvin myös yhtymän johdossa, sillä se on kaikkien etu.

Heino sanoo linjaavansa lehteä yhteisön jäsenenä.

– Yhteisön näkemykset ovat löytyneet vuosien varrella. Mutta kyllä lehdessä pitää osata ja uskaltaa ottaa myös kantaa.

Kirkko ja me -lehteä tehdään Heinon mukaan kaikille turkulaisille, ei pelkästään seurakuntien jäsenille. Lehti jaetaan kaikkiin talouksiin, joissa ei ole ilmaisjakelukieltoa.

”Ei yksityisajattelua tai irrottelua”

Seinäjoen seurakunnan Lakeuden Risti -lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehden päätoimittaja ei ole seurakunnan viestintäjohtaja Leena Huhtala, vaan kappalainen Jukka Tuppurainen.

Huhtalan mukaan Lakeuden Risti on tiukasti osa seurakunnan viestintää.

– Lehti on yhteydenpitoväline seurakuntalaisiin, se on tervehdys työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä. Lehti palvelee myös seurakunnan eri työmuotoja esittelemällä niitä.

Huhtala sanoo, että lehden tekijöillä on journalistinen vapaus ideoida ja tehdä juttuja ja etsiä haastateltavia.

– Mutta kun seurakunta maksaa ja lähettää lehden, yksityisajattelulle ja irrottelulle ei varsinaisesti ole sijaa.

Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.

Edellinen artikkeliGospel kaikuu tyhjeneville saleille
Seuraava artikkeliJuhlavalmistelut käyntiin Venäjällä: Vladimir Suuren kuolemasta 1000 vuotta

Ei näytettäviä viestejä