On syksy 2013. Eveliina on 16-vuotias, aurinkoinen ja värikäs persoona. Hän ratsastaa ja soittaa rumpuja. Hänellä ei ole ennakkoluuloja, hän ystävystyy kenen kanssa tahansa.
Eveliina on mukana kaikessa hyvässä ja toisinaan pahassakin. Äiti on käynyt hänen vuokseen kahdessa poliisikuulustelussa. Tosin tyttö oli tapauksissa vain todistajana.
Eveliina sairastaa reumaa, mutta se ei hidasta tahtia. ”Meikki hyvin, tukka hyvin, elämä hyvin”, on yksi hänen motoistaan. ”Me selvitään tästäkin, me ollaan supermiehiä”, on toinen.
On syyskuun 10. päivä. Eveliina on harjoitusestekisoissa Koski Tl:ssä. Hän ratsastaa isokokoisella ponilla, Nipsulla, joka on hänelle rakas. Katsomossa istuu isä, äiti sekä iso- ja pikkusisko. Veli ei ole mukana.
Nipsu ja Eveliina lähtevät liikkeelle. Esteet sujuvat hyvin. Kahdeksannella esteellä puomi jää ponin etujalkojen väliin.
Poni kaatuu. Eveliina putoaa selästä, poni kaatuu hänen päälleen. Kaikki on ohi silmänräpäyksessä.
Isä juoksee paikalle. Hän näkee heti, että mitään ei ole tehtävissä. Ambulanssi ja Medi-Heli hälytetään, mutta helikopteri kääntyy takaisin: tyttö on jo poissa. Raju isku päähän aiheutti kuoleman välittömästi.
– En pysty muistamaan ensireaktiotani. Muistan vasta sen, miten seuraavana päivänä kävelin ympäri kotimme tonttia ja heitin kysymyksiä, miksi. Tapahtunutta oli vaikea uskoa todeksi, kertoo Eveliinan isä, 56-vuotias Juha Lahti.
Vain pienen ohikiitävän hetken / sen hetken jolloin taivas aukeaa / kuin mennyttä ei koskaan edes oisi ollutkaan / lopullisuus kaiken korjaa mukanaan.
***
On yhä syksy 2013. Lahti on laatupäällikkönä rakennustuoteteollisuudessa. Hän ottaa lisää töitä itselleen. Hän ottaa niitä taas lisää. Niiden päälle hän tekee yhä enemmän töitä.
– Tein kaiken maailman projekteja päivätöiden lisäksi. Pakenin töihin alitajuisesti, mutta en sitä silloin tietenkään tajunnut, Lahti miettii.
Vuosi kuluu töissä raataen. On syksy 2014. Hän alkaa vähentää työtaakkaa, ja hänelle jää aikaa miettiä muitakin kuin työasioita.
– Menin kai jotenkin lukkoon. Minusta tuli inhottava ihminen. En puhunut kenellekään mitään. Olin vihainen koko ajan, Lahti kuvailee.
Viha jatkuu ja jatkuu. Tulee kevät 2015. Vaimo ilmoittaa, että nyt riittää, voit lähteä. Lahti muuttaa pois vuokralle. Mikäli hän haluaa palata takaisin, vaimon ehtona on, että Lahden on haettava ammattiapua.
Lahti ottaa lopulta yhteyttä psykologiin.
– Ensimmäisellä tapaamiskerralla itkin koko tunnin. Sitten psykologi kysyi, onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia. Sanoin, että on, Lahti kertoo.
– Hän sanoi, että minun on luvattava yksi asia. Ennen kuin ylitän rajan, minun on soitettava hänelle.
Lahti ei koskaan joutunut soittamaan sitä puhelua. Solmu lähti purkautumaan, hän pystyi puhumaan ensin psykologille, sitten vaimolle.
– Olen luonteeltani vähän sellainen, että en niin kauheasti puhu asioistani, Lahti toteaa.
– Joku sanoikin, että ei kertaakaan huomannut, että minulla oli asiat huonosti. Pystyin sinnittelemään ja näyttelemään. Yksinäisinä hetkinä putosin.
Päivän kiireet jo jää, aika on levähtää, unen siivet sua kauaksi kantaa. Hiljaa miettimään jään missä on määränpää? Minne siivet sua pois kuljettaa?
***
Syksyllä 2015 Lahti muuttaa takaisin kotiin.
Hän on aina harrastanut soittamista ja laulamista. Hän on tehnyt omia musiikkikappaleita, ollut kirkkokuorossa ja soittanut harrastajateatterissa.
Eveliinalle alkaa syntyä lauluja yhä enemmän. Osa on mollisävyisiä, suurin osa on duurissa. Lahti käy äänittämässä niitä studiolla.
Kevät 2016 pyörähtää näkyviin. Yhtäkkiä tulee päähänpisto: mitä jos hän lähtisi soittamaan yleisölle lauluja ja kertomaan tarinaansa? Hän laittaa asian alkuun, ja ensimmäinen tilaisuus on jo heinäkuussa.
Syksyllä tilaisuuksia tulee lisää, yhteensä 26. Hän kiertää Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa, hän käy pääkaupunkiseudulla, Tampereellakin.
– Kerroin mitään poistamatta ja mitään lisäämättä tarinani. Sen kertominen kerran toisensa jälkeen auttaa ja helpottaa.
– Yleisölle tämä on ollut tavallaan vertaistukea. Moni tilaisuuteen tullut on kokenut saman kuin minä. Ihmiset saavat huomata, että voi selvitä, vaikka olisi käynyt miten hilkulla.
Hän saa paljon hyvää palautetta, ennen kaikkea siitä, että mies kertoo vaikeista tunteistaan.
– Miehet ovat aina olevinaan, että kaikki maailman murheet täytyy kantaa yksin eivätkä ne saa näkyä ulospäin. Joskus pitäisi myöntää, että en olekaan niin kova äijä kuin luulin. Helpottaa, kun myöntää, että tarvitsee apua.
Kun tilaisuus on ohi, menee yleensä tovi. Ihmiset kertovat omista kohtaloistaan.
Esiintymispaikoiksi valikoituvat seurakuntien tilat. Lahti on hiukan tavallista aktiivisempi kristitty. Hän on mukana kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa.
– Yksi asia, mihin uskon, on, että kun ihminen kuolee, sielu ei kuole vaan jää jonnekin elämään. Uskon, että näen tytön vielä, Lahti toteaa.
Se kosketus on pienen enkelin / kuin tuulen hyväilevän tuntisin / on ero ikuinen / vaan silti tiedän sen / suojaan pääsit noiden pienten siipien.
***
On joulukuu 2016. Lahden 83-vuotias isä menehtyy.
Hän on kaatunut ja lyönyt päänsä, kuten Eveliina. Kuolema seuraa viikon kuluttua.
Tunnelmat muuttuvat taas raskaiksi.
On tammikuu 2017. Lahti on lähtenyt kyselemään seurakunnilta jälleen kiinnostusta. Kalenteriin on varattu muutama ajankohta, joissa hän laulaa ja puhuu.
Hän aikoo vähentää esiintymisten määrän puoleen syksystä.
– Täytyy muistaa, että ei saa tehdä enempää kuin jaksaa tehdä, hän miettii.
Surutyö ei ole vielä valmis eikä varmaan koskaan olekaan. Matka jatkuu yhä.
Uusia laulujakin on syntynyt.
– Niiden tekstit ovat huomattavasti positiivisempia kuin aiempien. Yö taittuu aamuun, Lahti kommentoi.
Vaikka oot kaukana jossakin, enkä voi kättäs koskettaa, sun suunnaton taikavoima elämän kehtoa keinuttaa.
Tekstissä esiintyvien laulujen sanat: Juha Lahti
Lahti esiintyy sunnuntaina 29.1. Forssan kirkossa kello 14.00, tiistaina 31.1. Huopalahden kirkossa (kellonaika ei vielä tiedossa) ja tiistaina 7.3. Kaarinan kirkossa kello 18.00.
Kuva: Pasi Leino. – Kun Eveliina kuoli, kävin hyvin syvissä vesissä, kertoo Juha Lahti. Hänellä oli vaikeuksia jatkaa elämää tyttären tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Hän pääsi jaloilleen ja on käynyt kertomassa seurakunnissa tarinaansa.