67 vuotta Kuuban sosialistisen vallankumouksen (1959) voiton ja nyt edesmenneen presidentin Fidel Castron (1926—2016) valtaannousun jälkeen Karibianmeren saarivaltio on monessa mielessä tienhaarassa. Maan talous on erittäin heikossa kunnossa, tarvittavia sosiaalisen hyvinvoinnin uudistuksia ei ole tehty ja nuoret sukupolvet tahtovat parempaa elämää, jota Kuuban johto ei tällä hetkellä pysty tai halua tarjota. Joidenkin tuoreiden arvioiden mukaan Kuuba on taloudellisen ja sosiaalisen katastrofin partaalla. Aikaisemmin joissakin suhteissa menestynytkin Kuuba on tänään yksi Latinalaisen Amerikan köyhimmistä maista.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin hallintojen aikana Yhdysvaltojen politiikka ja taloussaarto Kuubaa kohtaan ovat takavuosien suhteellisen liennytyksen jälkeen uudelleen kiristyneet. Yhdysvallat haluaa painostaa Kuubaa vallanvaihtoon. Kuluneen talven aikana Yhdysvallat on ryhtynyt tullipolitiikallaan estämään raakaöljyn kuljettamista Kuubaan, mikä on saattanut ennestään kompuroivan talouselämän kuilun partaalle. Kuubassa on nyt polttoaine- ja energiapula ja ruokapula alkaa pahentua. Maahan on luvattu ruoka-apua mm. Yhdysvalloista ja Meksikosta.
Tilanteeseen on kiinnittänyt huolestuneesti huomiota myös Yhdistyneet kansakunnat.
Nyt Kuuba on taloudellisesti pahimmassa jamassa sitten 1990-luvun alun, jolloin Neuvostoliitto romahti. Jopa 2000-luvulla virinnyt valuuttatuloja tuonut ulkomainen turismi Kuubaan on romahtanut.
Neuvostoliitto myös osti hyvällä hinnalla Kuuban tärkeää vientituotetta, sokeria.
Tilanteeseen on monia syitä, eivätkä Kuuban talousongelmat ole alkaneet nyt. Maan sosialistinen talousjärjestelmä on itsessään ollut jo vuosikymmenien ajan tehoton ja seisahtunut. Keskusjohtoinen ja byrokraattinen suunnitelmatalous on ollut kyvytön tuottamaan sitä hyvinvointia, jota varsinkin maan uudet sukupolvet odottaisivat.
Toinen syy ovat jo kauan olleet Yhdysvaltojen ja monien Latinalaisen Amerikan maiden taloussaarto ja Kuuban boikotoiminen. Jo 1960-luvun alussa Kuuba alkoi turvautua ulkomaankaupassaan teknologian, öljyn ja monien muiden raaka-aineiden saamiseksi Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden taloudelliseen tukeen. Esimerkiksi kuubalainen maatalous koneistettiin 1970- ja 1980-luvulla itäeurooppalaisilla traktoreilla, puimureilla ja muilla koneilla. Mutta vanha tekniikka on jo tiensä päässä, eikä uusia koneita ei ole saatu.
Neuvostoliitto myös osti hyvällä hinnalla Kuuban tärkeää vientituotetta, sokeria, ja tuki maata muutenkin taloudellisesti ja sitä aseistamalla. Neuvostoliiton romahdettua 1991 monenlainen tuki kuitenkin hiipui. Nykyinen Venäjä on jossain määrin jatkanut Kuuban tukemista: tänä vuonna se on ilmoittanut toimittavansa Kuubaan esimerkiksi öljyä.
Toisaalta Yhdysvaltojen johtamasta boikottirintamasta huolimatta monet valtiot ovat jo monien vuosien ajan myös pyrkineet olemaan yhteistyössä ja kauppasuhteissa Kuuban kanssa.
Sekä Yhdysvallat että Euroopan unioni ovat arvostelleet Kuuban huonoa ihmisoikeus- ja perusoikeustilannetta ja asettaneet sen parantamisen suhteiden normalisoimisen ehdoksi. Kuuballa on kuitenkin diplomaattisuhteet lähes kaikkien maiden kanssa. Vuonna 2015 palautettiin myös Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1961 katkenneet diplomaattisuhteet. Presidentti Barack Obama vieraili Kuubassa vuonna 2016.
KUUBA ON sosialistinen yksipuoluevaltio, jota johtaa suvereenisti Kuuban kommunistinen puolue (PCC). Muita poliittisia puolueita ei sallita. Maan talous järjestettiin 1960-luvulla sosialistisen mallin mukaiseksi valtiojohtoiseksi järjestelmäksi. Kuuba on aikaisemmin ollut suuri sokeriruo´on ja sokerin, sekä tupakan tuottaja ja viejä. Nykyisin sokerintuotanto on taantunut. Muita raaka-aineita tai kaupallisia tuotteita saarella on suhteellisen vähän. Suuri osa maan elintarvikkeista tuodaan ulkomailta.
Kuuban erikoinen vientituote ovat pitkään olleet lääkärit, joita saarivaltio lähetti yli 100 000 lääkärin verran mm. kehitysyhteistyötehtäviin eri puolille maailmaa tarjoamaan huokeaa tai ilmaista terveydenhuoltoa. Muutakin merkitystä tällä yhteistyöllä on ollut: lääkintähenkilökuntaa lähettämällä Kuuba on esimerkiksi maksanut Venezuelalle sen Kuubaan toimittaman öljyn.
Kansainvälisesti Kuuban ”lääkärivienti” on tosin myös kyseenalaistettu, jopa ihmiskauppana: onko Kuubasta ulkomaille lähetetty henkilöstö lähtenyt vapaaehtoisesti? Suuri osa lääkäreistä maksetuista korvauksista on mennyt Kuuban valtion kassaan.
Kuubassa on muutenkin ollut kauan tavallista, että esimerkiksi vangeilla on teetetty pakkotyötä, mm. vientiteollisuuden tarpeisiin.
Karibian saarivaltion oma terveydenhuoltojärjestelmä on vuosikymmeniä ollut latinalaisamerikkalaisen mittapuun mukaan hyvä ja väestölle periaatteessa ilmainen. Kuitenkin viime vuosien aikana esimerkiksi aiemmin pieneksi saatu imeväiskuolleisuus on jälleen lähtenyt nousuun ja trooppiset taudit vaativat veroaan. Kuubassa on pulaa lääkkeistä ja sairaalateknologiasta. Ja oikeastaan kaikesta muustakin.
Toinen kansainvälisesti tunnustettu sosialistisen Kuuban saavutus on ollut ilmainen ja kaikille tarjolla oleva koulutus: esimerkiksi lukutaidon yleisyydessä kuubalaiset ovat Latinalaisen Amerikan kärkijoukkoa.
Tuhannet kuubalaiset ovat lähteneet vapaaehtoisina sotimaan Venäjän riveissä Ukrainaa vastaan.
VALLANKUMOUKSEN HENGESSÄ Kuuba on vuosien mittaan useita kertoja lähettänyt myös sotilaitaan kaukaisiin maihin. Legendaksi muuttunut Kuuban vallankumouksen sankari, argentiinalaissyntyinen lääkäri ja marxilainen poliitikko Che Guevara (k. 1967) osallistui 1960-luvulla Boliviassa sissijoukoissa hallituksen vastaisiin taisteluihin. Syyriaan lähetettiin joukkoja osallistumaan Israelin vastaisiin taisteluihin. 1970-luvulla Fidel Castro lähetti tuhansia kuubalaisia sotilaita Angolaan, osallistumaan marxilaisen MPLA-liikkeen tukena Etelä-Afrikan ja muiden vapautusliikkeiden vastaisiin taisteluihin. Kuubalaisia taisteli 1977—1978 myös Ogadenin sodassa Etiopian sosialistisen hallituksen puolella Somaliaa vastaan.
Vuoden 2022 jälkeen tuhannet kuubalaiset ovat lähteneet vapaaehtoisina sotimaan Venäjän riveissä Ukrainaa vastaan.
Sosialistinen Kuuba on monessa suhteessa omintakeinen yhteiskunta. Kommunistinen puolue valvoo 11-miljoonaista kansaa. Monet kansalaisvapaudet ovat rajoitettuja tai puuttuvat kokonaan. Vapaata mediaa ei ole ja maassa arvioidaan olevan toista tuhatta poliittista vankia. Periaatteessa jokainen asukas on Vallankumouksen puolustuskomiteoiden (CDR), eräänlaisten kortteli- tai kylävalvojien, tiedossa. Monien sosiaalisten käytännön asioiden toteuttamista ohjaava CDR valvoo myös väestön poliittisia näkemyksiä.
Uskonnollisesti suurin osa kuubalaisista on perinteisesti katolilaisia. Maassa toimii myös eräitä pieniä vähemmistökirkkoja. Yhdysvaltojen hallinnon mukaan se voi auttaa Kuubaa tällä hetkellä vain kirkon kautta.
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON globaalin kristinuskon apulaisprofessori Petra Kuivala on tutkinut Kuuban katolista kirkkoa ja tuntee maan uskonnollista kenttää.
Kuivalan mukaan katolinen kirkko on 1960-luvulta alkaen näyttäytynyt länsimaisen demokratian edistäjänä ja sen mukaisten yhteiskuntaihanteiden puolestapuhujana.
— Näin myös Kuubassa, toki linjassa Pyhän istuimen kanssa. Pyhän istuimen diplomatialla on ollut ja on merkittävä rooli Kuubassa. Suhde Vatikaaniin on ollut kommunistiselle puolueelle tärkeä ulottuvuus kansainvälisessä yhteisössä toimimista, Petra Kuivala sanoo.
Kirkko on Kuubassa on pitkään asemoitunut Kuivalan mukaan ei-poliittiseksi mutta yhteiskunnallisesti aktiiviseksi moraalikeskustelijaksi.
— Tämä tarkoittaa yleensä kansalaisten, tavallisten kuubalaisten, puolelle asettumista ja heidän olojensa esillä pitämistä.
Hallituksen kritisoinnissa kirkko on Kuivalan mukaan kuitenkin maltillinen.
— Katolisen käsityksen mukaisesti ihmisarvosta ja yksilönvapauksista muistuttaminen ja niiden edistäminen kuuluu Kuubassakin kirkon tehtäviin myös suhteessa hallitukseen ja valtaapitäviin.
Katolinen kirkko on Kuivalan mukaan yksi laajimmista, ellei laajin, Kuubassa toimiva ylikansallinen kansalaisyhteiskunnan toimija.
— Kirkko on ollut erittäin tärkeä karitatiivisen työn kentällä ja ylirajaisten ajatusten ja vaikutteiden tuojana sekä ihmisten liikkuvuuden mahdollistajana. Humanitaarinen tilanne Kuubassa heikkenee; kirkko on harvoja ylikansallisia toimijoita, jotka toimivat maassa pysyvästi ja ovat tiukasti arkitodellisuudessa kiinni kaikkialle levittäytyneiden seurakuntien, sääntökuntien ja avustusjärjestöjen kautta.
Kuubassa on poliittisia vankeja, mielipidevankeja.
KUUBASSA ON poliittisia vankeja, mielipidevankeja. Kuivalan mukaan katolinen kirkko on keskeinen toimija heidän puolestaan käytävissä neuvotteluissa.
— Paikallinen piispainkokous neuvottelee heidän oloistaan ja vapauttamisestaan hallituksen kanssa, Pyhän istuimen tuella ja avulla, ja lisäksi viime vuosina sääntökunnat ovat toimineet aktiivisesti mm. mielenosoituksissa pidätettyjen kuubalaisten oikeusprosessien valvomisessa ja turvaamisessa. Perinteisesti myös paavin valtiovierailun yhteydessä (vuosina 1998, 2012, 2015) hallitus on vapauttanut joukon poliittisia vankeja hyväntahdon eleenä Pyhää istuinta ja paavia kohtaan.
Kuuba on sosialistinen maa, ja perustuslaillisesti se oli ateistinen valtio vuosina 1976—1991. Kirkot ovat kuitenkin saaneet maassa toimia, mutta kontrolloidusti:
— Kuuban kommunistisessa puolueessa toimii uskontoon keskittyvä virasto, joka myöntää uskonnollisille instituutioille ja yhteisöille toimiluvat ja valvoo niiden toimintaa.
Monien muiden sosialististen maiden tavoin myös Kuubassa on Kuivalan mukaan hallitukselle toimitettu osana harjoitettua kontrollia tietoja myös kirkon sisältä. Jo 1960-luvun alusta, kun Kuubasta tuli virallisesti sosialistinen valtio, uskonnon elintilaa ja julkista näkyvyyttä rajoitettiin Kuivalan mukaan voimakkaasti, samoin kuin uskovien yksilöiden asemaa yhteiskunnassa ja sosiaalisissa verkostoissa.
— Tämä ei tietenkään tarkoita, että ihmiset eivät olisi uskoneet. Uskonnon suosio kyllä laski ateismin seurauksena, mutta myös muutti muotoaan yksityisemmäksi. 1990-luvun puolivälissä ja lopussa, kun Kuuba oli edellisessä syvässä kriisissä taloudellisesti, poliittisesti ja ideologisesti, uskontojen suosio alkoi kasvaa.
Käytännössä perintönä ateistiselta ajalta Kuubassa näkyy Kuivalan mukaan edelleen heikentynyt uskontolukutaito ja uskonnollisten sisältöjen tuntemus.
— Katolisuuden arkea Kuubassa on synkretismi: limittyminen varsinkin afrokuubalaisen santería-uskonnon kanssa.
SOSIALISTISISSA ITÄ-EUROOPAN maissa poliittinen oppositio hakeutui esimerkiksi Itä-Saksassa ja Puolassa kirkkojen suojiin. Kuubassa tilanne vaikuttaa toisenlaiselta.
— Poliittinen oppositio on perinteisesti sijainnut muualla kuin saarella: pitkään ja pääasiallisesti Yhdysvalloissa, varsinkin Miamissa kuubalaisyhteisön keskuudessa, ja myös Euroopassa sekä Etelä-Amerikassa.
Edellisen kerran poliittinen oppositio on Kuivalan mukaan linkittynyt selvästi katoliseen sosiaalieettiseen ajatteluun 1980- ja 1990-luvuilla, sen jälkeen suorat yhteydet ovat olleet vähäisempiä.
— Kirkko instituutiona pyrkii neutraaliuteen voidakseen toimia välikappaleena ja neuvottelijana hallituksen, opposition ja kansan välillä.
Tällä hetkellä Kuuban ongelmia pahentaa Yhdysvaltojen tiukentunut linja saaren suhteen. Kuuban katolinen piispainkokous julkaisi 31.1. paimenkirjeen, jossa se otti kantaa syvenevään kriisiin ja jännittyneeseen tilanteeseen sekä sisä- että ulkopoliittisesti.
— Viesti oli pyrkiä dialogiin ja sovintoon sekä pyrkiä purkamaan uhkaavana koetut jännitteet sekä maan sisällä että kansainvälisissä suhteissa.
Kuuban piispat ovat juuri äskettäin pyytäneet paavi Leolta, että he voisivat nyt lykätä katolisille hierarkeille sääntömääräisen ad limina -vierailunsa myöhempään ajankohtaan maan vaikean tilanteen vuoksi.
Vaikka Kuuba on nyt monenlaisissa ongelmissa, väestö on toistaiseksi pystytty pitämään hallituksen kontrollissa. Vuonna 2021 maassa oli laajoja mielenosoituksia, jotka levisivät eri puolille maata.
— Siihen vaikuttivat suuresti sosiaalisen median ja viestipalveluiden tuomat uudet reaaliaikaiset yhteydet. Silloin nettiyhteydet ajettiin alas Kuubassa pidemmäksi aikaa.
Monille vanhempien sukupolvien kuubalaisille vuoden 1959 vallankumous ja sitä seurannut sosialismi edustivat käännettä parempaan.
VIIME VUOSINA kuubalaisten ilmaisemassa kritiikissä ovat Kuivalan mukaan kietoutuneet yhteen talouden kritiikki, materiaalisen puutteen kokemukset, poliittisen elämän ja valtiojohdon kritiikki sekä yleiset muutostoiveet paremmasta elämästä.
— Internetin salliminen saarella alkoi 2010-luvulla lisätä tietoisuutta ja yhteyksiä muuhun maailmaan. 2020-luvulla tämä on alkanut näkyä siinä, että nuoremmilla sukupolvilla on yhä enemmän tapoja tuoda oma äänensä esiin. He paitsi saavat enemmän tietoa maailmasta, myös voivat tuoda itsensä aiempaa suoremmin maailman tietouteen.
Kuubassa on internet melko laajasti saatavilla. Nettiyhteys on valtiollinen, eikä yksityisiä palveluntarjoajia ole.
Kuivala muistuttaa myös, että on tärkeää ymmärtää, että monille vanhempien sukupolvien kuubalaisille vuoden 1959 vallankumous ja sitä seurannut sosialismi edustivat käännettä parempaan: yhteiskunnassa kasvanutta tasa-arvoa, varallisuuserojen tasaantumista ja sosiaalisen etenemisen mahdollisuuksia.
— Nuoremmilla polvilla ei painotu tällainen idealistinen kokemus, vaan myöhempien vuosikymmenten kokemukset, jotka ovat ristiriidassa vanhempien ja isovanhempien ikäluokkien kertomusten kanssa. Tämä on merkittävä ero sukupolvikokemuksissa.
Eräs Kuuban akuuteista kriiseistä on Kuivalan mukaan se, että valtava määrä kuubalaisia – varsinkin alle 40-vuotiaita – on lähtenyt maasta. Ainakin 13 % koko väestöstä on lähtenyt vuoden 2021 jälkeen.
— Se muovaa koko yhteiskuntaa ja tulevaisuudennäkymiä, Petra Kuivala sanoo.
Lue myös:
Venezuelan katoliset piispat vaativat kansalleen sovintoa, vapautta, demokratiaa ja rauhaa
Petra Kuivala matkusti paavin jäljillä Havannaan
Castron uurna haudataan sunnuntaina – Harva kirkollinen johtaja on ilmoittanut surevansa