Sunnuntain evankeliumi: Luonto ei syrji vaan kastelee kaikki – niin myös Jumalan rakkaus

Vesiväreillä piirretty kesäinen maisema, taustalla järvi. Etualalla maassa ehtoollishopeat.
Kuvitus: Gun Damén

Jeesus aloittaa purkamalla aikansa vakiintuneen kaksoisstandardin: ”Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.” Tämä jako meihin oikeamielisiin ja heihin vääräuskoisiin on kaikkien syrjivien rakenteiden perusta. Jeesus kuitenkin romuttaa tällaisen jaottelun ja hämärryttää rajan ystävän ja vihollisen välillä. Vaatimus rakastaa vihamiestä romuttaa ajatuksen siitä, että rakkaus olisi sidottu siihen, mihin ryhmään ihminen kuuluu. Samalla vaatimus poistaa ihmisiltä oikeuden määritellä, kuka on rakkauden arvoinen.

Jeesus perustelee vaatimuksensa viittaamalla Jumalan toimintaan. Aurinko nousee pahoillekin ja sateet saapuvat jumalattomillekin. Aurinko ei valitse moraalisten kriteerien mukaan, kenen päälle se paistaa, eikä sade kysele kasteltavan uskonnollista tai moraalista puhtautta. Luonto kieltäytyy syrjimästä, sillä se toteuttaa Jumalan asettamaa järjestystä. Jumalan rakkaus ei tunne moraalinvartijoiden eli ihmisten asettamia rajoja vaan kohdistuu jokaiseen ihmiseen.

Evankeliumikatkelma päättyy Jeesuksen kehotukseen olla täydellinen. Täydellisyys kantaa helposti mukanaan ahdistavaa täydellisyyden tavoittelun taakkaa, mutta alkuperäisessä kontekstissaan sana täydellisyys, teleios, tarkoittaa kokonaisuutta, eheyttä, kypsyyttä. Jumala on teleios, koska Jumalan rakkaus on kokonaista ja rajat ylittävää. Jeesuksen kehotus olla täydellinen ei ole käsky noudattaa kaikkia käskyjä pilkulleen, vaan kutsu rakastaa kokonaisvaltaisesti ilman kenenkään ulossulkemista. Me olemme täydellisiä silloin, kun emme jaottele maailmaa meihin ja heihin vaan suostumme elämään todeksi inklusiivista rakkautta, jota Jumala osoittaa luomakunnalleen.

Pohdittavaksi: Miten ajatus siitä, että täydellisyys onkin kykyä rakastaa laajasti ja kokonaisvaltaisesti, muuttaa suhtautumistasi omiin epäonnistumisiisi?

14. sunnuntai helluntaista: Lähimmäinen

Tekstit: Ps. 74:21, Ps. 112:5–9, Matt. 7:12, 1. Sam. 24:9–12, 17–21, 1. Joh. 3:11–18, Matt. 5:43–48.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään taloudellisessa ahdingossa olevien yksittäisten ihmisten ja perheiden auttamiseen Suomessa Kirkon diakoniarahaston kautta.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliEssee: Mitä uskosta jää jäljelle, kun varmuus katoaa?
Seuraava artikkeliMuistokirjoitus: Kirsti Aalto 1947–2026

Ei näytettäviä viestejä