Uusi testamentti alkaa lannistavan pitkällä sukuluettelolla (Matt. 1:1–17). Kaikkien 42 sukupolven listaamisella on kuitenkin syynsä. Se taustoittaa Jeesuksen sukulinjan kantaisä Abrahamista kuningas Daavidiin ja Daavidista Jeesukseen. Nykylukija kuitenkin hämmentyy, kun luettelo päätyykin ottoisä Joosefiin eikä Mariaan. Taustalla on patriarkaalista perimäjärjestystä kuvaava luettelo, joka on kuin muinainen vastaus lapsuudesta tuttuun kysymykseen: ”Jaahas, kenenkäs poikia sitä ollaan?”

Maria ja Joosef olivat kihlattuja toisilleen. Todennäköisesti suvut olivat sopineet parin kihlauksesta ja meneillään oli vuoden ajanjakso ennen hääjuhlaa. Kihlauksen aikana seksuaalinen kanssakäyminen oli kiellettyä, ja siksi uutinen Marian raskaudesta sai Joosefin syviin vesiin. Mooseksen laki oli ankara niin raiskauksen kuin uskottomuuden suhteen (5. Moos. 22:23–24). Joosef ei tahtonut vaikeuksia Marialle ja päätti purkaa kihlauksen vähin äänin.

Enkeli kuitenkin ilmestyy Joosefille unessa. Tämä saa kuulla sanat, jotka enkeli aikanaan lausuu uudelleen Jeesuksen haudalla: ”Älä pelkää” (kr. μὴ φοβηθῇς; vrt. Matt. 28:5). Joosef saa rohkeutta toimia toisin kuin sosiaaliset tavat edellyttäisivät. Jumalan pojan huoltajaksi päätyminen menee kaiken muun edelle. Joosefin tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus ja näin liittää hänet Daavidista polveutuvaan juridiseen isälinjaan. Nimi Jeesus on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Joosua. Se on lyhenne Jehoshua-nimestä ja tarkoittaa ”Jahve on pelastus”.

Jumala on kanssamme

Jeesuksen nimeämisen taustalla on Jesajan kirjan profetia ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, jolle annetaan nimeksi Immanuel” (Jes.7:14). Immanuel merkitsee ”Jumala on kanssamme”. Profeetta Jesajan tekstissä Immanuel noin 700-luvulla eKr. sai tuoda rauhaa ja turvaa Jumalan valitulle kansalle. Evankelista Matteuksen tekstissä Immanuel tuo pelastuksen kaikille kansoille.

Jeesuksen syntymä poikkeaa kaikista maailman muista syntymistä. Kyseessä on Jumalan inkarnaatio, lihaksi (in carne) tuleminen ja neitseestä syntyminen. Tosi ihminen ja tosi Jumala. Melkoisia pähkinöitä kristinuskon opillisten rattaiden jauhettavaksi vuosisatojen varrella. Lopputulema löytyy uskontunnustuksesta. Olennaisinta lienee kuitenkin muistaa, ”kenen poikia” Jeesus oli: Jumalan, joka on kanssamme tänäänkin ja kaikki päivät maailman loppuun saakka (Matt. 28:19–20).

Kirjoittaja on pappi ja Pipliaseuran seurakuntapalvelun johtaja.

* * *

4. adventtisunnuntai: Matteuksen evankeliumi 1:18–24

Jeesus Kristus syntyi näin: Maria, Jeesuksen äiti, oli luvattu vaimoksi Joosefille. Ennen kuin he ehtivät olla yhdessä, Marian huomattiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Joosef oli oikeamielinen mies, eikä hän tahtonut häpäistä Mariaa vaan päätti purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Joosef suunnitteli tätä, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika. Älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on saanut alkunsa, on peräisin Pyhästä Hengestä. Maria synnyttää pojan, ja sinun on annettava pojalle nimeksi Jeesus. Hän näet pelastaa kansansa sen synneistä.”

Tämä tapahtui, jotta profeetan välittämä Herran ilmoitus toteutuisi:

”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,

jolle annetaan nimeksi Immanuel.”

Immanuel tarkoittaa: Jumala on kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

UT2020-käännöksen mukaan.