Neljännen joulupäivän evankeliumiteksti tuo uudenlaisia sävyjä joulunaikaan. Jeesus on toisaalta todiste Jumalan lupausten toteutumisesta, toisaalta piikki valtaapitävien lihassa. Herodes piti Jeesus-lasta uhkana omalle vallalleen ja huomattuaan, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, määräsi laajamittaisen alle kaksivuotiaiden poikavauvojen murhan.

Jeesus kuitenkin pelastuu, koska Joosef saa unessa enkeliltä kehotuksen paeta Egyptiin, jossa he viipyvät Herodeksen kuolemaan asti. Vastasyntyneenä Jeesus ei voinut itseään puolustaa, mutta Jumalan varjelus ja Joosefin uskollisuus johdattavat hänet turvaan.

Matteus siteeraa päivän evankeliumitekstissä Jeremian kirjaa, jossa Jumala ennustaa profeetan suulla Raakelin joutuvan valittamaan lapsiaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viattomien lasten surma olisi ollut Jumalan käsky, vaan tämä pahuus oli Herodeksen aikaansaamaa ja osoittaa kuinka paljon tämä maailma tarvitsee Jeesuksen tuomaa armoa.

Lastenmurha muistuttaa meitä tämän lisäksi siitä, että vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös täysin syyttömiä sivullisia ja että uskoon kuuluu myös valmius marttyyriuteen. Myös Jeesus oli alusta alkaen kärsimyksen tuttava.

Evankelista Matteus osoittaa selkeästi, että Jeesus kulki tarkalleen profetioiden mukaisesti, eikä mikään tyrannia tai muu taho voinut sitä estää. Jumala johdatti pyhää perhettä niin, että Jumalan tahto toteutui: Jumalan Poika säästyi, jotta pahuudesta kärsivät ihmiset voisivat pelastua Jeesuksen pelastustyön tähden.

Pohdittavaksi: Mikä on auttanut sinua luottamaan Jumalan johdatukseen silloinkin, kun kaikki on näyttänyt päättyvän katastrofiin?

Viattomien lasten päivä: Jeesus pakolaisena

Tekstit: Valit. 2:19, Ps. 124:2–3, 6–8, Ilm. 19:5, 2. Moos. 1:22–2:10, 1. Piet. 4:12–16, Matt. 2:13–21. Liturginen väri on valkoinen tai punainen. Alttarilla on neljä kynttilää. Kolehti on seurakunnan valittavissa.