Sotilaspapiston työn painopiste on siirtynyt henkilöstön tukemiseen ja vastaavasti työpanos on vähentynyt muiden työtehtävien osalta. Esimerkiksi messuja ja hartauksia on pidetty jonkin verran vähemmän. Tilastolliset muutokset ovat kuitenkin pieniä.
Erityisesti henkilökuntaan kuuluvat ovat käyneet paljon henkilökohtaisia keskusteluja sotilaspappien kanssa, puolustusvoimien kirkollisen työn vuosikertomus ja vuoden 2012 tilastot kertovat.
Keskustelujen paljouteen vaikuttavat meneillään olevan puolustusvoimauudistuksen tuomat haasteet, mutta pääosin syynä ovat henkilökunnan henkilökohtaiset asiat. Sotilaspapit koetaan puolustusvoimien henkilöstön keskuudessa perhepapeiksi.
Vaikeiksi henkilöstön keskuudessa on koettu tilanteet, joissa vain osa työpisteestä joutuu muutoksen kohteeksi osan jäädessä nykyiseen tehtäväänsä. Myös suuri vastuiden ja projektien määrä suhteessa henkilöstöresursseihin kuormittaa puolustusvoimien henkilöstöä.
Haasteita on myös sotilaspapistolla. Sen suuri vaihtuvuus ja puolustusvoimien henkilöstön määräaikaisuus näkyy kirkollisen työn toteutuksessa. Osassa joukko-osastoista sotilaspapin virka on ollut täyttämättä. Kertomuskaudella palveluksessa on ollut 29 päätoimista sotilaspappia. Osa-aikaisia sotilaspappeja on 13, joista neljä on ortodokseja. Palveluksessa on ollut myös kaksi sotilasdiakonia sekä kaksi luterilaista ja yksi ortodoksinen palkkiotoiminen pappi. Ulkomailla kansainvälisissä tehtävissä toimi lisäksi viisi sotilaspappia.
Varusmiehistä luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia on kertomusvuonna ollut 87 prosenttia ja siviilirekisteriin kuuluvia noin 12 prosenttia sekä muiden kristillisten kirkkojen jäseniä ja muslimeja vajaa prosentti.
Ilmoita asiavirheestä